Jouluturvotus

Joulu tuli, joulu meni. Viikko vierähti maalla ihan mukavasti, pukki ei käynyt. Toisin taidan olla jo vähän liian iso sylissä istumaan, vanhan luut voisivat rutista alla ja lauluäänessäkään ei ole kehumista. Muuten tuli noudatettua perinteitä, eli syötyä tyytyväisenä kinkkua, piparia, kylmäsavulohta, sekä puuroa. Ynnä tietysti väistelyä laatikkoruokia. ;-)

Muuta ohjelmaa oli tietty maalle kannetut lautapelit, niiden parissa menikin useampi tunti. Lisäksi tietokoneella meni syksyllä kesken jääneet pelit läpi, eli hyvin onnistunut lomailu. Jos seuraavaksi alkaisi jatkaa kirjojen lukemista.

Nyt on matkalaukku tyhjennetty porukoille ja suunta takaisin Tampereelle. Vielä voi hieman joutua miettimään miten ihmeessä loput Puolan tavararoista saa kuskattua takaisin. Hetken tuli jo mietittyä, että tuleekohan minusta sittenkin tyttö? Kun kerran syksyn aikana kaappiin ilmaantui neljä paria kenkiä ja vähän muutakin pientä. Mihen ilmeisesti pitäisi ostaa vuodessa vain yksi pari sukkia ja ehkä pitkät kalsarit, jos edellisistä alkaa pararat kuultaa läpi. ;-)

Lumi ja nietokset on edelleen mukavaa vaihtelua Puolaan verrattuna, maisema näyttää todellakin aika erillaiselle. Toinen mikä ihastuttaa joka ikinen kerta on maalla näkyvä yötaivas, kaupungeissa on sen verran valosaastetta, ettei sitä näe lainkaan. Earth hour oli siitä hieno hetki, että kaupungit pimeni hetkeksi. Tampere oli viimeksi sen aikaan varsin mukava, valoa oli edelleen, mutta ei niin kauheasti mitä normaalisti.
Siis Puolasta tuttua pimeä kuja ilmiötä ei päässyt syntymään. Kyllä sinne asti piti mennä että löysin ne paljonpuhutut pimeät kujat, jossa toivotaan, ettei ketään tule vastaan. Vai onkohan kujan pimeys suhteessa kävelijän kokoon? Ehkä viidakon pienellä villisialla on saparo kauhusta suorana, kun edessä on hämärä pusikko, josta viisisataakiloinen gorilla kulkee läpi koko asiaa miettimättä. Ainakaan Thaimaan ja Kamputsean huonommin valaistuille pikkukauduille ei tullut kovin montaa ajatusta uhrattua. Osin kai siksi, kun paikalliset olivat päätä lyhyempiä ja niiden näkökulmasta olisin se iso ja pelottava mies pimeällä kujalla, eikä päinvastoin. Ei niissä montaa kertaa tullut toisin käveltyäkään.

Komennustakaan ole enää paljoa jäljellä. Enää kaksi kuukautta, vähiin käy. Lumesta tuli vain mieleen, että lasketteluakausi taitaa jäädä nyt kokonaan väliin. Maaliskuusta suurin osa menee palmun alla ja huhtikuun rinteet ovat aika pehmeitä. Halaa rinnettä ja kaavi lunta takin alta - kamppanja taitaa jäädä siis toteutumatta. Hemmetti, pitää kai kaivaa ainakin pulkka jostain ja kokeilla edes sillä laskemista, niin saa talven mäkikiintiön täyteen, laudalla tai ilman.

Ai niin, syksy Puolassa ei tuottanut yhtään lisäkiloja rasvaisista ruuista huolimatta, toisin kuin viikko jouluherkkuja.. Housut menee yhä jalkaan, eli ei tarvitse mennä lakanasta askarrelussa toogassa alennusmyynteihin vaatteita ostamaan. Eikä miettiä klassista "uuden elämän" aloittamista ennen uutta vuotta. :)

Matkailu avartaa?

Maisema on kieltämättä vaihtunut, vaikka ei ihan kommelluksitta mennytkään. Olisi pitänyt arvata, että kun sai ilman korvausta liian painavat matkatavarat koneeseen:
- you have a lot of luggage.. 
- yeah (alakuloisella äänellä)
dialogilla ja päälle vielä curruwurstia ja olutta, niin olisi pitänyt arvata, että loppumatka on alamäkeä.

Niinhän se olikin. Kone oli myöhässä puoli tuntia, sitten kun päästiin koneeseen, niin odotettiin tunti jäänpoistoa siivistä ennen liikkeelle lähtöä. Perillä jatkolento oli jo ehtinyt lähteä, joten kokeiltiin saadaanko matkatavarat ulos, kun seuraavaan lentoon oli noin 5h aikaa. Kuittaus tuli, että jatkopaikat peruttu, saatte kamat tuolta. No matkatavapuoli oli ihan täysi härdelli, sitten kun pitkän odottamisen jälkeen niitä ei tullut, niin tiskiltä kysymällä ne oli ensin toimittamassa niitä taksilla kotiin, kunnes soiton jälkeen tuli kuitti: "tavarat löytyivät, laitetaan tuohon 24 hihnalle."

Kaksi tuntia myöhemmin.. Tavaroita ei näy. Nyt juna ja lento olisivat yhtä nopeita, joten kysymään vieläkö päästäänkö iltalentoon. Kuulema meille on sieltä bookattu paikat ja tavarat on siirretty. Mitäh? No ei muuta kuin checkinniin ja uudestaan turvatarkastuksen läpi ja äkkiä oluelle, mikä tuli jo ihan tarpeeseen.

Luonnollisesti iltalento oli hieman myöhässä ja kun me mentiin koneeseen, niin siitä poistettiin matkavaroita. Koneessa oli vain hienoa, kun etuovi oli auki ja ruuma oli sen alla. Kun kuuli oman nimen ja Berliinistä heräsi toivo, eli tavarat taitaa sittenkin tulla. No tulihan ne, kaverin, joka oli ollut samalla lennolla ja samalla jatkolennolla ei taas saanut tavaroitaan, kuin taksilla seuraavana päivänä..

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei matka kestänyt kuin 5.5h tavallista kauemmin. Ainoa matkatavaroihin liittyvä kitinä on enää se, että ne on nyt pään yläpuolella junassa ja niistä sataa vettä päälle..Hyvin sitä kertyy, kun vetää matkalaukkua pyörien avulla talvisella kadulla. ;-)

Toistaiseksi suomessa on ollut varsin mukavaa. Tampereen joulutori näytti hienolle (ei Berliinin Aleksander Platsin versio ollut kauhean iso sekään) Uudet lautapelit vaikutti mukaville (Dominion ja Portobello market) Asunto tuntui edelleen kodikkaalle siellä käydessä ja lumi on varsin mukava lisäys Puolaan verrattuna. Salmiakkivieroitusoireetkin sai hoidettua. Puolan mahdollisten vierotusoireiden hoidosta taas huolehtii ruokapöytään menevät silavapurkit..
Parhaiten excursion vaikutuksen huomasi avantoreissulla: vesi ja itätuuli oli kylmempiä mitä muistin ja sauna löylyä ei kestä enää samalla tavalla. Selkeää pakkasen ja saunan vieroitusta, jälkinmäisen ajattelin ainakin korjata. Täytyy käydä rajaportissakin lomalla. Ynnä syödä itsensä palloksi joululomalla ja kokeilla pulkkamäkeä. :)

Ai niin, tutuin olo oli ulkona syödessä ja ruokakaupassa, laskun summa oli lähes sama euroissa, mitä yleensä sloteissa Puolassa..

Mama, i´m coming home!

Enää yksi yö ja kotimatka alkaa, alkaa kieltämättä olla lomafiilikset päällä. Pitäisi tietty tehdä vähän ostoksia, pakata ja siivota, mutta mitäs pienistä? Toisin juuri kun on lähtöä tekemässä, niin tännekkin tulee joulutunnelmaa. Siis lunta! Eihän tuo kauaa pysy, mutta on ainakin hetken aikaa pakkasta ja valkoinen maa. Tässä kaupungissa lunta kuulema näkee vain muutamana päivänä talven aikana..

Aika nopeasti aika on mennyt, vähän yli 3.5kk on mennyt jo tänne tulosta ja komennusta on enää 2kk jäljellä lomien jälkeen. Vähiin käy, aika on tosiaan mennyt ihmeen nopeasti. Komennuksen jälkeen olisi vielä hieman lomaa edessä, tällä kertaa Thaimaassa sukeltelemassa. Tätä vauhtia onnistun siis ohittamaan suomen talven lähes kokonaan. Mukavaahan se lumi ja noin kymmenen asteen pakkanen on, mutta pimeyttä ei ole niinkään ikävä.

Oikeastaan tuli alettua miettimään mitä tässä on ehtinyt tehdä edellisen kirjoituksen jälkeen. Hmm. Käymään Berliinissä antiikkimarkkinoilla? Antiikkia ei tullut saaliiksi, oli siellä mm. hieno piikillinen preussilainen kypärä ja natsiupseerien hattujakin, hakaristien päällä oli vain oranssi tarra. Muuten aika tavallista, kirjeitä, kuvia, aterimia ja pakollinen neuvostoliitto/DDR nostalogiaosasto, joita Berliini on pullollaan. Tuntuu, että jossain pyörii edelleen tehdas, sen verran noita sirppi ja vasara hattuja ja karvalakkeja riittää.
No ikivanhoja kameroita oli muutama, mutta mitä ihmettä esim Harry Potterin dvd:t tekee antiikkimarkkinoilla? Itse sain saaliiksi pinon vanhoja vinyylejä ja kaveri taas 50v vanhan itä-saksalaisen nukkumatin - markkinoiden ainoan kappaleen.

Seuraavat kaksi viikkoa menevät siis niin maalla, kuin Tampereellakin. Luvassa on siis mukavia ja leppoisia päiviä. Muutama uusi lautapelikin tuli hankittua, eiköhän niitäkin saa joulun aikana kokeiltua.

Parempia päiviä

Otsikko tulee itseasiassa yhdestä Hate Deptin kappaleesta, hitto sitä onkin ikävä. Bändi tuli löydettyä "vahingossa" vuosia sitten, levyjä ei saanut suomesta eikä niitä ollut netissäkään jaossa, eikä nyt spotifyssäkään ole kuin pari coveria. Joten ajalta ennen omaa luottokorttia ne tuli tilattua jenkeissä asuvan puolitutun kautta. Kummasti musiikin arvostus nousee, jos sen hankkimiseen on nähnyt paljon vaivaa. :)

(Jos kiinnostaa, niin kuunnelkaa vaikka myspacesta http://www.myspace.com/hatedept)

Yksi ilon aihe on klassinen partahöylä. Noiden moniteräisten ihmeiden käyttö on jäämässä vähemmälle. On vain aikalailla mukavampaa käyttää kunnon teräksistä ja painavaa työvälinettä ja ihmetellä ajon jälkeen onko kasvot kuin kirveellä vuollut ja näyttääkö lavuaari miten pahasti verellä roiskemaalatulle. :)
Itseasiassa olen vasta kahdesti onnistunut saamaan pienen vekin ajon aikana, eli ei läheskään joka kerta. Höylä ei siis vaadi vuosien opiskelua mestarin valvonnan alla. Helppoa ja kaula ei näytä ajon jäljiltä raastinraudalla vedetylle. Siis mukavampaa, paljon parempi jälki ja ihokin kestää ihan eri tavalla. Ynnä terät on reilusti edullisempia, mitä Gilleten tai muiden vastaavien. Lisäksi höylä ei mene tukkoon muutaman päivän sängestä. Ei siis tee todellakaan tee mieli palata mach, quatro, fusion tai mitä lie ihmeisiin.

Toinen ilonaihe on parturi. Löysin kerrankin hyvän, jossa vielä puhutaan englantia. Alkaa klassisesti: pää pestään ja bonuksena leikkauksen ajaksi saa tee tai kahvitarjoilun. Ynnä paikka toimi perinteisellä mestari-oppilas menetelmällä. Päädyin siis mestarin leikattavaksi, se alussa istutti tuoliin ja selitti miten tämä pää kannattaiis leikata. Alun ja leikkauksen aikana muu henkilökunta vain seurasi vierestä miten guru työskentelee. Kieltämättä paljon parempi mitä edellinen leikkaus ja parempaa jälkeä mitä suomesta on tullut. Hinta? 11€ Siis kaupungin kalleimpia hiustenleikkauksia. ;-)

Ai niin. Kaupunki on tuoksunut viimepäivät suklaalle, kun on tuullut rannan suklaatehtaalta päin ja ravintolassa tuli todellinen bling-bling pizza. Jos kuvaus oli "one that you have never tried" ja ainekset oli hyviä, niin pitihän sitä kokeilla. Sehän oli siisään leivottu ja päälle oli tökätty iso tähtisädetiku tapainen. Kunnon valoshow, ihan kuin turisteja kosiskelevassa rantaravintolassa thaimaassa/kanarialla. :)

Kolme lähtee, yksi palaa

Reissun puoliväli tuli juuri täyteen ja eilen olikin kotiin palaavan expatin läksiäiset. Ruokaa, olutta, naurua ja ripaus haikeutta. Seuraavat 3kk meneekin kahden miehen voimin, luvassa on siis ainakin huomattavasti vähemmän NHL:n pelaamista. Huomaa kyllä hyvin, että suomalasia oli useampi ja vielä samassa talossa asumasas. Puolalaisten kanssa on viettänyt aika vähän aikaa, toisaalta ikävää, toisaalta se on tehnyt vapaa-ajasta oikein helppoa.

Vatsa toimii taas, naamalla on uudet lasit ja salilla käydessä huomasi, että osa voimista oli kadonnut sairastelun myötä, niin silti sitä jaksoi heilua. Joten nyt vatsa täynnä ruokaa ja lasi starkaa vieressä on paljon kivempaa miettiä miten on mennyt ja mitä seuraavaksi. Ajatukset on ainakin huomattavasti valoisampia, mitä taudin kourissa. :)

3kk on mennyt kieltämättä aika nopeasti. Alussa oli hienoa, kun sai siirtyä kylmenevästä suomesta todelliseen kesän jatkoon. 27c lämpötilat piti huolen, että sandaalit pysyi jalassa ja ulos menessä ei ovella tarvinnut arkailla. Syksy tuli toisin tännekkin, vettä sataa harva se päivä on pilvistä. Silti lämpöä on vielä 5-9c eli aurinkoisena päivänä olisi oikein mukavaa, jos sellainen vain tulisi jostain.

Joululomaan on enää vajaat 3 viikkoa, työt pitää kyllä kiireisinä, mutta tässähän alkaa jo vähän miettiä paluutakin. Jouluna on vietävä jo tavaraa suomeen niin paljon, kuin pystyy ja loman jälkeen komennusta on enää 2kk jäljellä. Tästä taas seuraa se johtopäätös, että sitä tavaraa on ostettava, jos meinaa vielä saada hyödynnettyä edullisemman hintatason.

Uusi puku on ainakin käynyt mielessä ja saa nähdä mitä muuta kaupoista vielä löytyy. Viikolla tulee vain harvemmin käytyä kaupoilla, niin tässähän kasautuu paineita viikonloppuja varten. :)

Toinen mikä on mielessä, niin lomat. Hitto, niitä kuuluisi pitääkkin. Onko kukaan menossa jonnekkin maaliskuussa? :)

Ruskeat päivät

Tauti osoittautui siis vatsataudiksi, joka vain alkoi perin korkealla kuumeella. Paremmin tuntevat tietävät, että jos oksennan, niin siinä vaiheessa en pysy enää jaloillanikaan, joten vatsatauditkin menevät tavallisesti ripuloiden. Niin myös tämäkin. Siinä vaiheessa kun yöllä pitää käydä kuudesti täristen ja palellen vessassa ei todennäköisesti kannata mennä töihin. Päiväkin meni siis kotosalla aina välistä vessassa juoestessa, mutta onneksi kuume alkoi laskea. Apteekista iltapäivästä ostetun mittarin mukaan oli "vain" 38.6, mutta olo oli jo paljon parempi mitä edellisenä iltana. En ehkä halua tietää kuinka paljon yöllä oli.. Niveliin ei sattunut, ei hikoiluttanut ja palellut samaan aikaan, vähän vain heikotti. Tietty vessassa käydessä oli kyllä aina asiasta riippumatta tasainen lorina.

Seuraavana aamulla herätessä tuoksahti vähän, jahas aavistuksen kostea pieru. Lakana ja patjansuojus mukaan ja koneeseen, sekä mies suihkuun. Hanaa käännettäessä on kasvoilla epäuskoinen ilme, mitä helvettiä, ei lainkaan vettä? Sama vahvistuu kraanaa kokeille, ei vettä. Itsensä nipistäminen ei olisi tuskin enää auttanut. Loistavaa, voiko päivä enää paremmin alkaa. Ei voi, mutta jatkua ainakin voi. Tilanne alkoi olla jo sen verran absurdi, että se enemmänkin huvitti, eikä itkettänyt.

Paperilla sai paikat pusattua ja päälle puhtaat vaatteet, eli pahin oli jo ohi. Aamulla vatsa oli vielä vähän pehmeä ja vessan pönttöä huuhtoessa tuli mieleen virhe, jos vesi ei palaakkaan heti, niin tämä olisi kannattanut tehdä myöhemmin. No pönttö ei reagoi, mitäh? Se oli yöllä valunut tyhjäksi. Tämäkin vielä. Jätän yhden vesihanan auki, että kuulen milloin vedentulo alkaa taas ja siirryn sohvalle horrostamaan. Onneksi katsottavaa tuli mukaan ja paljon, joten päivän ohjelma oli aika selvä. Toisin uusia laseja ei ollut, ilman "kunnollista" käsien pesua en koske piilareihin (ostin erän kertakäyttöisiä optikolta lasien valmistumimisen odottelua varten ja pesin kyllä kädet alkoholilla), joten vanhat lasit silmille. Kyllä ne siinä jotenkin pysyvät yhdellä sangallakin..

Herääminen oli siis vähän ennen kahdeksaa, joskus puoli kahden aikaan alkoi tulla vettä. Vähän ja kylmää, mutta sain kädet pestyä (viimeinkin), mutta sitten ilmaantui toinen ongelma. Muistatte varmaan, että vessanpöntössä ei ollut vettä aamulla. No nyt sitä riitti, vedenpaineen kohotessa vessanpönttö alkoi muistuttaa aina vain enemmän Niagran putousten miniatyyria. Tälle tarttisi tehdä jotain. Pöntön oma venttiili vaikuttaa olevan jumissa ja jos katkaisen pääventtiilistä vedentulon en saa pyykkiä pestyä. Hienoa. Pöntön venttiili ei ota kääntyäkseen, joten nykäisen sen irti. Hmm. Muovinen irtopää, kuten oletinkin. Tämä voi siis vaihtaa halutessaan, ei kun takaisin ja peri miehinen ratkaisu: lisää voimaa! Ruoste tai jotain antaa periksi, eikä muovi. Onneksi, joten vedentulo loppuu. Takaisin käännettäessä venttiili liikkuu taas kevyesti, jahas taisi olla sittenkin ruostetta. Puolalaiset putkimiehet, perkele. Tämähän on ihan uusi talo!

Pyykki pyörimään ja kun on joutunut jo 6h odottamaan suihkuun pääsyä, niin se saa odottaa vielä, niin voin heittää päällä olevat vaateet samalla pesuun. Suihkuun päästessä olikin sitten seuraava suu auki syndrooma. Ei vettä? Ei voi olla, taas! Pikainen mietintä, hetkinen, tämä suihku toimi huonosti tänne tullessa, putkitöiden takia vesi oli poikki, joten todennäköisesti sama vika on uusiutunut. Tässä päästiin siis taas alkukantaisen mieheyden lähteille. Eli paljain käsin kiinni letkun kiinnikkeestä ja vääntämään. Voima ja kiukku voitti työkalujen puutteen (pihdit olisivat kieltämättä olleet hieno lisä) ja letku irtosi.

Bingo, suodatin oli täynnä ruskeaa mönjää. Ei kun puhdistamaan ja ennen kiinnitystä valuttaamaan suihkusta vettä, että se ei mene samantien tukkoon, jos on sattumia vielä putkissa. Ei ole, kirkasta vettä, letku takaisin ja suihkuun. No aika pian huomaan olevani ruskean veden suihkussa. Jahas, ai nyt ne vasta tulee. Ei kun vesi valumaan ja odottelemaan, että se kirkastuu. Siihen ei onneksi mennytkään kovin kauaa. Olo on siis viimeinkin puhdas.

Nyt on jo vähän syöty, toistaiseksi ruoka on pysynyt sisällä, vaikka onkin vähän möyrinyt, vessanpönttö toimii taas (se korjaantui itsestään, kunhan aikansa oli avannut/sulkenut venttiiliä käyntien välillä, ei tarvinnut siis laitaa talonmiestä asialle, tai avata ja korjata itse) eli tätä vauhtia on ihan hyvin toivoa päästä huomenna töihinkin ja saada ehjät lasit nenälle.

Nyt on jo hyvin kaljan ansainnut olo, käyn siis parvekkella.

Reissun huonoin päivä?

On olemassa aamuja, jolloin olisi vain kannattanut kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Tämä oli yksi niistä. Aamun propagandapuheet, no joo. Ei juurikaan uutta, vaikka hauskahan se oli yrittää tulkata rivien välistä miten oikeasti menee.

Sitten se hupi vasta alkoikin, töissä selän takana on ilmastointi, joka kerrankin toimii. Eli villapaitaa päälle, kun vetää kunnolla selän kohdalla, laseja päästä ottaessa kuuluu naps. Pian lasit ja sanka ovat käsissä, ongelmana on vain se, että kädet eivät ole kovin lähellä toisiaan. Ei siis muuta kuin laseja metsästämään, olin kyllä aloittanut projektia aikaisemmin, eli näkö oli tarkastettu optikolla, joka ei muuten puhunut sanaakaan englantia. Elekieli toimi silti hiton hyvin ja 1.0 näkö tuli heittämällä, sama tuli muuten vanhoillakin linsseillä. (asteikko loppui 1.0) Speksit näytti tutuille, eli about sama vahvuus ja about sama hajataitto. Ilmeisesti näön heikkeneminen on pysähtymässä.

Outoa kuvittelin, että näkö olisi heikentynyt taas aavistuksen, kun kauempana olevat kyltit ovat hieman epäselviä. Ehkä olen tottunut vaatimaan liikaa? Muistuu mieleen kun oli viimeksi optikolla piilolinssien takia:

- Mitä tässä toisella rivillä lukee?

- Mä pystyn lukemaan alinta riviä

Lisää testejä ja vähän ajan jälkeen optikko toteaa:

- Minä en ole koko 20v uran aikana nähnyt yhtä tarkkaa näköä korjattuna.

Ehkä sitä alkaa vain olla liian tottunut siihen tarkkaan näköön? Etenkin kun piilolinsseillä ilman hajataiton korjausta tai -0.25 liian heikoilla laseilla pääsee yleensä norminäön mukaiseen tulokseen optikolla.

No onneksi lauantaina tuli käytyä useammalla optikolla ja tänään vielä kahdella. Lukemattomia kehysten sovittamista myöhemmin löysin sen vähiten huonon vaihtoehdon. Parin päivän päästä tulee lasit, siihen asti pärjään piilolinsseillä. Tuolta osin siis kaikki about hyvin.

Toinen riesa olikin alkava sairastuminen. Oli vähemmän mukavaa huomata optikkoja kohti kävellessä, että voima valuu pois ja nivelissä alkaa tuntua. Selvät kuumeen merkit. Hienoa, töissä kun oli kiirettä, niin tämä päälle. No ei tunnu ainakaan vodkalääkityksellä paranevan, taidan viettää siis huomisen kotosalla.

Inhottavinta tuossa oikeastaan on kun tietää miten sairastaa. Sitä pysyy jaloillaan todella kauan, mutta keskittymiskyky taantuu pikkulapsen tasolle. Töissä siis jomottaisi ja tuijottaisin vain ruutua, kuin avannosta nostettu ahven jäällä makaavaa kairaa. Mikään ei siis etenenisi, tai luvassa olisi ainakin reilusti virheiden korjauksia. Plaah. Luvassa on kiireinen loppuviikko.

Sairaalakierros, osa 2

Osa 1 oli siis vuosi sitten Kiinassa, siellä sattui ja tapahtui. Ei se mitään, pieni ja sitkeä Puola päätti tulla kisaan mukaan. Miten tässä modernissa Davidin ja Goljatin kohtaamisessa oikein kävikään? Parasta kai aloittaa ihan alusta.

Oli sateinen ilta ja äiti ja sisko tulivat kyläilemään, suuntana oli toisin Berliini. Sieltä löytyi kiva hotelli, perheen pyörittämä varmaan satavuotiaassa talossa ja antiikkisessa hississä oli penkitkin ja autenttinen natina sekä tunnelma. Korkeat huoneet ja hienoja valokuvia huoneissa. Varsin kotoisa paikka. Me like. Seuraavan päivän Berliinikierroksellakin sai kävellä aivan riittävästi, muut meni turistibussilla, itse kävelin puoli päivää ympäri kaupunkia.

Päästiinhän sitä tietysti takaisin Szczeniinkin ja yksi kaunis yö sisko alkoi voida huonosti, me veikattiin ruokamyrkytystä ja aamulla kaikki näyttikin jo paremmalle. Työpäivän aikana toinen alkoi voida huonommin ja kaivelin mahdollisimman läheltä yksityisen klinikan, tietty kävelemällä lähimpään hotelliin ja kysymällä sieltä (firman käyttämän puhelinvaihde oli aina varattu), aika tuli. Tiskillä yksi puhui englantia, englanninkielinen tohtori löytyi ja aikaa kysellessä annettiin lappu, jossa oli joku numero ja kellonaika, hienoa tästä on hyvä jatkaa.

Klinikalle mennessä sisko oli jo niin huonossa kunnossa, että 500m matka mentiin taksilla. Lapussa lukee 27 ja 14:20. Aulassa oli juteltu, että kakkoskerrossessa. Siellä on huone 227, hoitajalta kysellessä se käy kassalla ja kertoo, että kerros alempana. Siellä on huone 127, nollakerroksessa on pelkkä aula. Siellä lappua näytettäessä katsotaan koneelta ja kirjoitetaan 125, joka osoittautui oikeaksi huoneeksi.

Kukaan ei kuitenkaan kertonut etukäteen, että ensin on käytävä kakkoskerroksessa rekisteröitymässä ja maksamassa, että saadaan oikeat dokumentit. Helvetti, sinne siis ja tiskin takana ei puhuta kuin pari sanaa englantia, mutta kyllä siitä selvitään. Kello on jo lähes kolme, takaisin vastaanotolle. Selviää, että toinen maaginen luku 27 on lääkärin jonotusnumero, muutaman potilaan jälkeen selviää, että viereisellä pariskunnalla on 21.. mitä vit? Jonon pituutta ja käyntien kestoa katselemalla päätyy nopeasti lopputulokseen, että pari tuntia menee. No onnistuttiin etuilemaan jonossa, kun muut oli lähinnä flunssapotilaita ja toinen taas hyvä, että pystyssä pysyy osastoa. Toisin sieltä tuli kuittaus, että jossain sisäelimissä tämä on ja täällä ei voida auttaa. Lappu mukaan ja osoite, sitten taksilla paikalliseen sairaallaan.

Siellä katsottiin vähän ympärille, että just joo. Jos yksitysklinikalla oli ankean näköistä ja liikaa ruukaa, niin se paikka oli kuin kauhuelokuvasta. Ränsistynyt sairaalla, jossa oli vain mies tiskin takana. Yllätten klinikka tuntui siistille, etenkin vessassa käydessä, hmm.. ei kunnolla valoja, piti jättää ovi auki, että näki olla pöntöllä ja rakennuksen vaikutelma oli sellainen, että se oli tehty sodan jälkeen, nostettu malja suurelle johtajalle ja sitten unohdettu antaa talonmiehelle rahaa hiilien ja korjaustarvikkeiden ostoon. Eikä muuten lämmityshiiliinkään, kun kyseessä oli pirun kylmä paikka. Aatteenpalohan ja hyvä puhehan korvaa tunnetusti puuttuvat resurssit.

Palvelu toimi silti mukavasti, englanti taipui klinkikkaa paremmin ja paljon nopeammin. Paljon paikasta toiseen juoskentelua ja tutkimuksia myöhemmin oltiin toisella puolella, rempattu, valoisa, ihmisiä ja muutenkin modernin oloista. Hyvän alun jälkeen siis Puola tippui kisasta Kiinan kanssa. Kiinassa oli sentään sairaalassa suljettuja kerroksia, ankean oloista ja niin paljon potilaita aulassa, huoneissa ja vähän käytävilläkin, että tuntui sille, että idea taisi olla käyttää vaikka kenkälusikkaa, että porukka mahtuu siihen osaan sairaalaan jossa on vielä sähköt ja vettä ei sada sisälle. Ynnä joka ikinen toimenpide käytiin erikseen maksamassa käteisellä aulan tiskillä.

Homma eteni mukavasti, odotusajat oli lyhyitä ja byrokratiaa ei ollut kauheasti. Henkilökunnalle siis isot kiitokset. Syyksi paljastui munuaiskivet, lähinnä siellä pystytiin saattamaan toista parempaan kuntoon. Tiputus etenin sen verran hitaasti, että napatiin taksi ja karattiin hetkeksi syömään, kun kello lähestyi kahdeksaa ja edellinen ruoka oli aamupala, samalla saatiin ostettua pikaisesti suomentuliaiset. Siskota tuli terveisiä, että tuli toinenkin tippa. Eli tullakkaan tullakkaan taksilla kotiin, joten ei kun sairaalan osoitetta kyselemään, ruokaa ja vettä reppuun ja taksilla takaisin sairaalaan. Sieltä päästiinkin onneksi pois toisen tipan loppuessa, eikä tarvinnut jäädä yöksi.

Enemmän tai vähemmän nukutun yön jälkeen alkoi reippaasti lääkkeiden haulla apteekista, jossa ei puhuttu sanaakaan englantia. Reseptillä ja rahalla homma hoituu, mutta sitten meno meni pantomiiniksi, kun yritti selvittää montako tablettia, mihin aikaan ja minne..

Viimein etappi olikin "järkkää kyyti" projekti. Olisi pitänyt tehdä aiemmin, mutta käydään tohtorilla visitti kun meni sarjaan ei tiedetä päästäänkö sairaalasta yöksi kotiin, vai ei excursioksi, niin se oli tekemättä. Olin vain selvittänyt pari firmaa jotka hoitaa kuljetuksia ja muistin aikataulut ulkoa.
Hmm. Junaan ei enää ehdi, firman käyttämän shuttlefirman nettisivut oli alhaalla, mutta omalle koneelle arkistoitu lippuvarauksen kopiossa oli numero.

Soitettaessa ei voittoa, ainoa bussi jolla ehtii on täynnä ja yksityisshutleen ei ole kuskeja. Stana. Tiesin enää yhden kuskausfirman siellä tärppäsi. Muut vaihtoehdot olisivat olleet nappaa taksi, joka suostuu ajamaan Berliiniin asti (ja toivoa, että se on halvempi, mitä shuttlefirman limo), tai hanki uudet lennot. Tässä vaiheessa se, puheluvarauksen jälkeen aikaa oli 40min ja se, että taksikuski ei karttaa näytettäessä osunut just kohdalle (saman aukion aivan toiseen laitaan isolle hotellille) ja osannut lainkaan englantia oli pieni vastoinkäyminen. Päästiin silti riittävän lähelle pysäkkiä. Bussi ei siis lähtenyt jostain firman edestä, vaan meni kaupungin läpi, tjsp ja normibussipysäkiltä ja ennakkoviisaana otin kannettavan mukaan, jossa oli netistä haettu kartta pysäkeistä avoimena selaimessa.

Oikea pysäkki löytyi ja ajoissa, joten äiti ja sisko pääsivät matkaan (loppumatka menikin niin sujuvasti, kuin olosuhteet antoi myöten ja sisko suomalaiseen sairaalaan) ja minä toimistolle. Työinto oli vain jossain ihan hukassa. Menee se päivä näemä horroksessa pikkuongelmia selvitellenkin.

Elävää musiikkia, dominoseiniä ja vääriä junia

Taas yksi viikko takana, tällä kertaa olikin luvassa tavallista enemmän elävää musiikkia. Maanantaina harvinaisen hyvää ruokaa pianistin soittaessa taustalla. Pihviä ja maustevoita osaan tehdä itsekkin, mutta valkosipulikeitto yllätti perin positiivisesti. Se pitää kyllä opetella. Pari päivää myöhemmin kahvilassa oli poppia ja vähän jazzahtavaa musiikkia soittava talonbändi, mutta ilohan irtosi viikonloppureissulla Berliinissä.

Dredgin keikkallehan tänne tuli saavuttua, mutta lämppärikin vaikutti. Siis ihan kuin ameriikan serkkujen Apocalyptica, viulisti, sellisti ja rumpali. Toimi aika hienosti ja ei ne mitään hempeitä kappaleita soittaneet, vaan kiukkua kiukkua riitti. Samat sedät heilui muuten Dredgin keikallakin muutamassa kappaleessa. Hieno keikka, kiva paikka. Mielipiteeseen saattaa tietty vaikuttaa 5.5€ 0.5l valkoviinitupit. Italialaisessa ravintolassa 0.5l viiniä oli jo 7,9€, olenkohan joutunut riiston uhriksi?

Jatkopaikaksi löytyi joku nuorison suosima rockbaari, hieman underground fiilistä siellä oli bilepuolella, pubin puolella oli taas ryhmäkaraokea.. No Oasiksen wonderwall kuulosti hyvälle, rokimmat vedot ei. No paikka nokitti kyllä aika helposti Inferon ja Hellän, karaokesta huolimatta.

Ai niin, majoitus kun oli nuorisohotellissa, niin ikkunastahan oli kerrassaan upea maisema. Joki, ruskaisia puita ja puiden oksissa roikkumassa pari hengaria, housut ja kondoomi. Jollain taisi käydä flaksi, hieno nomma, mutta ei sitä riisumista silti noin nopeasti kannata suorittaa.. Tai no nythän ollaan Saksassa, maassa maan tavalla, buck dich, snell! ;-)
Bonuksena hostellin aulasta sai niin paljon kahvia, kun vain kykeni juomaan. Huolto pelasi kerrankin kunnolla.

Berliinissä oli muurin murtumisen 20v juhlat päällä, tai virallinen päivähän on vasta ensiviikolla. Sinne oli tehty betonnidominoista pitkä rivi, kaikki oli maalattu eri koulujen ja taitelijoiden toimesta. Dominoluoteen takia se oli kuin muuri, joka kiersi kaupungilla, mutta avoin ja läpi olisi päässyt kävelemään, ellei se olisi ollut aitojen takana vartioituna. Hieno idea tehdä avoin muuri muurin murtumisen kunniaksi ja aidata se. Toisin se kyllä näyttää sille, että muurin murtumispäivänä se kaadetaan dominojen tapaan. Ilman aitaa ja vartiointia jollekkin voisi tulla vähän liian suuri kiusaus kaataa se etuajassa. Ikäänkuin se Ruotsin olkipukki, josta on aina kansainvälinen vedonlyönti päällä, että palaako se etuajassa. Yhtenä vuonnahan se ei muistaakseni palanut, kun raggarit ajoi sen yli autolla.. :)

No hienoja maalauksia, mukava kaupunki ja upea sääkin turistikierrospäivänä. Täytyy käydä uudestaankin, vain 2h matkaa ja liikkuminen on melko edullista. Toisin paluumatkaan paloi reilusti enemmän aikaa. Ratatöitä, siten pieniä muutoksia systeemissä ja tiedotukset saksaksi. Eli paljon ihmettelyä laiturilla ja useammalla lähijunalla sekoilua, kunnes päästiin asemalle, josta juna oikeasti lähti Puolaa kohti. Siinäkin oltiin sitten ihan väärällä lipulla menossa..

Onkohan tämä muuten laiskuutta, vai vanhuutta, kun noin lähellä olevassa kaupngissa tuli käytyä vasta 2kk Szczecinissä oleskelun jälkeen? Jos kävisi vielä ennen joulua Amsterdamissa, kerran se on suoran junayhteyden päässä.

Tulin, näin, palasin

Suomen viikonloppukin tuli vietettyä, aika vauhdilla sekin meni. Polttareissa rallia ajamassa, taustalta puuttui vain "Teuvo, maanteiden kuningas soimasta" kun tuli edettyä kylki edellä mutkaan. Kivaa oli, rattia sai veivata hulluna ja mutkaan mennessä ottaa perän irti kaasulla, että nokka lähti oikaan suuntaan. :)
Suljettu rata, vanhat takavetovolvot turvakaarilla, kuppi-istuimilla ja nelipistevöillä ja tietty kypärät päässä. Kaikkea kivaa sitä löytää suomenmaalta, kun viitsii vain etsiä.

Kaiken syömisen ja kavereiden näkemisen ohessa tuli nähtyä miten paljon kynttilöitä saa laitettua hautausmaalle ja todettua, että kyllä Tampereen Arboretumin ruska voitaa Puolalaisen version aika kevyesti. Ai niin, omassa asunnossa oli vielä stereot tallella ja pyykkikoneet olivat lisääntyneet. Eli kaikki hyvin.

Kivaa oli, mutta nopeastihan sen paluumatka tuli eteen. Oudointa Tampereella oli oikeastaan soittaa omaa ovikelloa, kun on kuitenkin oma asunto, omat tavarat, mutta siellä ei asu enää. Samoin Puolan kotiin paluu tuntui oudon kotoisalle. Kyllä Tampere on silti se kotipaikka, mutta ihmeen nopeasti sitä edelleen sopeutuu uusiin paikkoihin.

Ehkä olisi erillainen ääni kellossa, jos ei tietäisi, että työkomennus on vain tilapäinen. Pieninä annoksina tilapäinen elämä on mukavan huoletonta. Elämää ei kannata rakentaa uudestaan, kun muutaman kuukauden päästä se vedetään taas uusiksi. Voi vain olla ja unohtaa murheet. Selkeä ero perinteiseen arkeen, jossa käydään töissä ja odotellaan viikonloppuja, tai lomia, kun arkena ei ehdi tehdä juuri mitään ihmeellistä. (Ellei mene suoraan töistä)

Peli-illat, illalliset tai muut on huomattavasti helpompi järjestää, kun expateilla ei ole samanlaisia siteitä, mitä kotimaassa, jossa menoja saa välistä sovitella viikon, parin päähän. Suomessa aina etsitään kavereiden lapset tarhasta, iltavuorojen, harrastepäivien yms välistä vapaita hetkiä. Tulee hieman nuoruusvuodet mieleen, kun pystyi melkein soittamaan kaverille: "keitkö kahvia, jos tuon pullaa?"

Aika rientää, asiat muuttuu

Hemmetti, täällähän on tullut oltua ihan kohta jo 2kk ja parin päivän päästä olen suomessa käymässä. Vierailu on kyllä lyhyt, mutta toisaalta tekee ihan hyvää. Pääsee/joutuu pyörähtämään tutulla konttorilla, näkee tuttuja naamoja ja pääsee ihmettelemään, miten ulkona on kylmä ja räntäinen sää.

Tuon reissun jälkeen menee 2kk kuukautta ja olen joululomilla, sitten taas se 2kk ja koko komennus on ohi. Tuntuu lyhyelle ajalle, kun sinä noin ajattelee. Viimevuoden kesälomatkin on vieä pitämättä, niin sitten voisi halutessaan lomailla ja ohittaa suomen talven lähes kokonaan.

Ihmisten lisäksi odottaa kyllä ruokaakin. Ehei, ei sitä kevyttä ja terveellistä, vaan sitä tulista. Täkäläisessä intialaisessa käydessä spicy ruuan jälkeen teki melkein mieli mennä keittiöön huutaamaan chili kurwa! (tulinen vastasi suomen mietoa ja itseasiassa suomen tuliset ei ole kaukana intia/thai ruokien oikeasta tulisuusasteesta)

Täällä tulee helposti maustekateus naapurin annoksesta. Esimerkiksi olemme löytäneet vain yhden paikan mistä saa mukavan pippurista porsaanniskaa, setti itseasiassa muistuttaa aikalailla pyttäriä. Se on todella hyvää, niin on kyllä ravintolan muutkin ruuat. Siinä kun viimeksi vedin naamaan porsaanpihviä, joka oli päälystetty kinkulla, tomaatilla ja kunnon juustokerroksella, niin muutama solu aivoissa kyseli, että eikö tuo vastapäätä ollut mausteinen porsaanniska olisi ollut sittenkin se parempi vaihtoehto?
Paikalliset mausteet ovat siis rasva ja suola, ensimmäistä käytetään runsaasti, toista säästellen.

Onneksi kaupasta sai sentään chilejä purkissa ja arlan chilillä terästetystä fetasta sai oivan mausteöljyn makkaroiden paistamiseen. Eli olen saanut sentään pieniä annoksia poltetta hankittua. :)

Ai niin, nyt löytyi viimein perinteinen mutteripannu hintaan 5€. Ehkä minä siedän moisen tappion, hyvää kahvia sillä ainakin tuli. Perinteistä instant kahvia ei tosiaan kauaa jaksanut lipittää.

Nyt muuten löytyi kauppakin, mistä sai kahvia papuina. Hitto, miten ajat muuttuu. Edellisen kerran olin Puolassa joskus 2002/2003. Silloin kahvilaan mennessä sai nuuhkia mistä purkista haluaa kahvia, sitten ne jauhoivat pavut ja keittivät mutteripannulla yhden kupillisen juuri sinulle. Kahvin tuoksun tunsi kaukaa, Krakovassakin kävelin junan saavuttua ja söin aamupalan ensimmäisessä kahvilassa, jonka toisaan löysin kävelemällä kadulla ja seuraamalla pelkästään tuoreen kahvin tuoksua. (ai miten niin nälkäisenä hajuaisti herkistyy?)

Nyt kahviloissa on modernit keittimet, kaupoissa pakattuja peruskahveja. Helvetti, paikkalinen matkaopaskin kehuu yhtä kahvilaa, että se on moderni ja ihan kuin Tukholman trendikkäästä katukuvasta. Aaaaagh! No onneksi lähes kaikissa kaupoissa on vielä liha ja juustotiski ja laarit josta saa kauhoa itselleen sämpylöitä ja leipää (oletettavasti yöllä paistettua). Pian täälläkin on kaikki kai pelkkiä marketteja ja kaikki valmiiksi pakattua, käännettyä ja kaulittua.

Harmi. On oikeastaan hienoa käydä pienessä yhden asian liikkeessä, ostamassa vaikka ne tuoreet sämpylät, toisesta kahvi papuina ja kolmannesta juusto aamupalasämpyliin. Tuosta syystä välistä aina tulee käytyä Tampereellakin kauppahallissa ostoksilla. Pienestä asiastaan omistautuneesta liikkeestä on mukava ostaa, vaikka hinta olisikin korkeampi. Aikaa ja rahaa palaa enemmän, mutta saaliina on toivottavasti paremmat eväät ja parempi mieli.

Oluiden lumoissa

Useampi muistuttaa suomesta käsin oluen juomisen tärkeydestä. Hienoahan se on huolehtia minunkin mielenterveydestä ja jaksamisesta.

Paikalliset laagerit ovat kyllä varsin hyviä, niin hyvässä, kuin pahassakin. Suomessakin tehdään hiton hyvää laageria, niin ne niin kauheasti eroa. Alea, bitteriä, ja muita näkyy harvemmin, mutta onhan puolan olutrintamalla tarjota myös jotain aivan muuta. Mitä onkaan siis tähän mennessä löytynyt?

Mocca Piwa. No näitä on useampia erillaisia, ennemmän tai vähemmän kahvin ja suklaan makuisia. Tanskassa tehdään nämä paremmin. Hyvä yritys. Parasta tälläista tuli kerran Plevnassa, siinä tiesi juovansa oikeaa olutta, kun vieruskaverin plevnan pikkumusta näytti oman tuopin rinnalla laagerille.

Desperado Tequila Piwa. Testivoittaja. Kuulostaa todella pahalle, mutta tämä käy korvikehoitona pahimpaan Plevnan siman vieroitusoireisiin. Ilmeisesti tequilasta otettiin vain ripaus sitruunan makua. No olisikin ollut aika karu veto yhdistää tequilan maku ja oluen prosentit.

Red Fruits Piwa. Tätä testatessa koin hetken aikaa tarvetta vaihtaa huppariin ja löysiin housihin. Sitten miehistyin, kaadoin imelän teinilitkun viemäriin, hain jääkaapista oikean oluen ja laitoin Paradise Lostia soimaan. Nopean ensiavun ansiosta taisin selvitä ilman pysyviä vammoja.

Green Lime Piwa. Odottaa testivuoroaan. Red fruitsin ja Tequilan jäljiltä ei tiedä vaatiiko tämä rohkaisuryypyn, vai täydennysatsin samaa kamaa kaupasta. On mukavaa elää vaarallisesti.

Karamel Piwa.. mutta johonkin se raja on vedettävä, tähän tuli törmättyä kaupassa ja aloin pakittaa kauemmmaksi oluthyllystä. Suomessa kukkahattutädit väittää, että teineille on karkkiviinoja, voi kumpa he tietäisivätpä mistä puhuvat.

Mojito. Tunnustan, minulla ei ole mitään käsitystä mitä mojito oikein on. Näyttää olevan toisin australiasta ja vain 42% olutta. Diskataan, kyljessä ei lue piwa ja tämä on ulkomaalaisvahvistus. Erikoismaininta suomi & ruotsitekstistä "sisältää ohramallasta". Tanskaksi muuten kerrottiin jo pari valmistuainetta enemmän ja englanniksi koko litania. Vaikka pullon pohjalla voi korkata toisen samanlaisen, niin en silti osta lisää. Ei hyvä.

Ginger Ale. No tätä ei kannata kai edes laskea, kun on isosta maailmasta tuttu ja piwa sana puuttuu. Yllättävän hyvää silti.

Paljon on vielä testaamatta, mutta ei auta, kuin rohkeasta tarttua uuteen tölkkiin seuraavallakin kauppareissulla. Kyllä expatin osa on sitten raskas kantaa.

Paniikkia parturissa

Nyt se viimein tapahtui, hippiainekset on karistettu päästä. Ehei. Firmassa ei ole huumetestit menossa, vaan kävin parturissa. Se olikin taas yksi episodi. Ensinnäkin parturi ei puhunut lainkaan englantia, mutta edellinen asiakas puhui hieman. Hyvin huonosti toisin, lopulta päätin mennä riskillä, pyysin edellistä asiakasta vain antamaan ohjeeksi, että leikkaa kuukauden kasvu. Sitten vain tuoliin ja pienen elehtimisen jälkeen tajusin, että nyt kuuluu istua kuin töissä. Eli valua alaspäin istuimella, että pää asettuu hyvälle korkeudelle. :)

Sitten se hupi alkoikin. Ensinmäiseksi kaivetiin kone esiin ja vedettiin reippaala liikkeellä tukkaa pois. Jahas, tästä tuleekin aika lyhyt. Puolalaisen hiuskasvu kuukausi vastaa suomalaisen kahta, no helppoahan täällä on rasvaisten lihapatojen vieressä kasvaa, toisin kuin kituuttaa karussa pohjolassa.

No ekan koneella vetäisyn jälkeen tiesi, että protestoiminen ei kauheasti auta, kun tukkaa ei saa enää takaisin ja yhteistä kieltä ei ole. Ei siis muuta kuin odottamaan millainen lopputulos on ja elehtimään, että aja kaljuksi, jos tulee jotain ihan kauheaa.  No lopputulos on aika lyhyt, kelpaisi armeejaankin ja maksoi vain 5e.

Uusiutuvan luonnonvaran hyviä puolia: jos lyhentämisen lopputulos on jotain ihan kauheaa voi aina vetää kaljuksi ja parin kuukauden päästä kaikki on taas ennallaan. Pidempään tunteneet ovat nähneetkin kaljun, sekä suoraksi vedettynä leukaan asti ylettyneet kiharat.

Olihan siinä hiustenleikkuussakin vielä yksi pirteä episodi. Niska ja korvantaustat siistittiin perinteisellä partakoneen terällä. Kiva, mutta niitä tulee aina vähän varottua. Amerikkalaisessa parranajossa olen kyllä ollut parikin kertaa, vielä kunnon kehitysmaissa, mutta niissä on tullut aina tarkistettua, että toinen kaivaa uuden terän esiin. Nyt vain partaveitsi vain ilmaantui jostain ja sitten mentiin ja maksettaessa oli yhä samalla pöydällä, johon parturi oli sen jättänyt. Hmm.. ei hyvä.

Töihin palatessa tuntui sille, että ihan kuin toinen olisi raapaissut vähän niskaa. Ehei, ei verta missään, aavistus punaa vain, ikääkuin vähän huolimattomasti ajetun parran jäljiltä. P*rkele, siis apteekkia kohti. Tiskin takana ei tietenkään puhuta englantia, mutta sanat alcohol, spiritus fortus ja vähän elekieltä menee nopeasti jakeluun. Pian on siis hieman punoittava kohta puhdistettu pirtulla ja mielenrauha hankittu, muuten tuota olisi miettinyt vielä pitkään.

Hieman noita tulee siis varottua. Esimerkiksi Thaimaassa tuli katsottua, että tatuoijat vaihtaa aina neulat, mutta entäs se muste? Neulahan lävistää aina ihon ja sitten sitä dipataan musteeseen. HIV:ihän ei noin voi tarttua (eikä parturissakaan), se ei selviä montaa sekunttia elimistön ulkopuolella, mutta muuta kivaa voi aina saada. No pieni annos vainoharhaa tekee vain hyvää, paranoidiakin kuulema vain paranee vanhetessaan. Missäs se mun foliohattu oikein olikaan?

Ai niin, partakoneen terästä tuli mieleen. Tänään tuli korkattua Wilkinsonin Sword. Siis partahöylä, muistan vain lapsuudesta mainokset missä miekka leikkasi palavan kynttilän kahtia ja kynttilä jäi palavana pystyyn. Suomessa sai vain Gilletteä ja kertakäyttöteriä, niin pitihän kokeeksi moinen ottaa. Etenkin kun Gillette tuntuu dominoivan suomen markkinoita, hitto armeejassakin sai tervetulijaislahjana Gilleten höylän.

Pakettia katsoessa muuten huvitti. Titanium Quattro! Gilletellä on taas Mach 3 turbo vibra mitä lie. Siis toinen on kuin titaninen nelivetoauto ja toinen resonoiva yliääntä kulkeva pakokaasuahdin. Hell yeah. Näitä ei markkinoida pehmeillä arvoilla. :)

Millainen se oikein oli? Varsin mukava, bonuksena siitä löytyi viides trimmausteräkin. Metallinen kahva. Luksusta, paatunut hifisti ostaa vaikka mankelin, jos siinä on harjattua alumiinia oleva etulevy, vaihdettava verkkojohto ja korkeintaan kolme nappia etupaneelissa, joista yksi on virtakytkin. Itse ajossakaan ei tullut perinteistä ekaa kertaa parjaa ajavan teinin lausahdusta "kuuluuko tässä tulla aina näin paljon verta?" Siis varsin lupaava alku. :)

Ai niin. 1.5kk salmiakki ja ruisleipävieroitus päättyi tänään. Yhden expatin parempi puolisko saapui maisemiin, siis meille oli töistä palatessa tarjolla nakkikeittoa (kieltä osaamattomalle tulee yllätyksiä tiskillä annoskoon suhteen. Siis hitosti nakkeja, tai 5 siivua juustoa on skaalana. Itse näytän yleensä kännykkään kirjoitettua grammamäärää, toimii aina), ruisleipää ja salmiakkia. Teki kyllä hyvää, en ole ilmeisesti viettänyt täällä tarpeeksi aikaa, kun en miettinyt, eikö keittoa olisi voinut tehdä laardiin tai smetanaan veden sijaan. :)

Jalat pöydällä ja uusi pomppulinna

Niin se sunnuntai sujuu, kannettava sylissä, musiikki soi ja jalat lepää sohvapöydällä. Kotona musiikki menee helposti raskaampaan suuntaan, kun paikallinen musiikkikanava ja kuntosali tarjoavat vain Dj Bobon hengenheimolaisia ja aina samoja kappaleita. Toisin näistä tietokonepurkeista kuunnellessa alkaa olla jo kotiin jäänyttä highest-fi laitteistoa ikävä. Jotenkin alkaa tuntua sille, että naapureiden ei tarvitse miettiä milloin mies palaa takaisin, kyllä ne sen tulee kuulemaan selvästi. ;-)

Täälläkin on muuten tapahtunut pientä sisustusta. Ostin kunnon Star Trek patjan, yllättäen vielä Jyskistä. Kyllä, täällä on melkein kaikkea pohjoismaalaista. Niin Wasan näkkileipää, Tikkurilan maalia, Nordean pankkia, Ikea, Jysk ja tietty H&M. Star Trek pajan tuosta tekee se, että kun katsoi sen poikkileikkausta, niin on jos jonkinmoista kerrosta. Siis vaahtomuovipatja tuo on, mutta rakenteeltaan lähempänä avaruusalusta, mitä mökeistä ja vierasvuoteista tuttua laitosta. Kovuudeltaankin on muuten futonin luokkaa.

Toisin käyttöön otettaessa tuli heti hölmöpää olo. Siinä oli tietty puolaksi tarra tämä puoli ylöspäin, mutta kaikki muovithan tuli reivittyä pois ja sitten oli pelkkä patja ja mietin, että hetkinen.. No pestävät pääliset irroittamalla selvisi kumpi puoli kuuluu olla selkää vasten. Asunto näyttääkin nyt hyvin erillaiselle, kun sohva on normaalissa asennossa, eikä jatkuvasti vuoteena.

Muita tärkeitä hankintoja ovat pari kaulaliinaa (noin 10e kpl, oikein isoja, kudottuja ja ne tuntuu aidolle materiaalille, eikä suomesta tutuille keinokuiduille), ostaminen olikin oma prosenssinsa. Pienen liikkeen rouva ei puhunut lainkaan englantia, joten pientä ympärilleen pälyilyä ja pukua esittelevän mallinuken kaulaliinaa osoittamalla tuli molemminpuolinen ahaaelämys. Pian kauppaan jäi iloisesti hymyilevä kauppias ja minä tarkenin pihalla. Aika pian sen jälkeen löytyi hanskatkin.

Viimeisin kaupan "löytö" on muuten tomaattichilimehu! Siis mitä hittoa, maassa jossa tulista tai tuhdisti maustettua ruokaa saa etsiä löytyy moista kamaa? No paikallisia oluita ei lasketa, täällä kun ei siideriä tunneta, niin oluesta löytyy ne teinien karkkivaihdoehdotkin. Mille kuulostaisi red fruit piwa, tequila piwa, ja mocca piwa?

Melkein kuin tuhlaava opiskelija

Otsikko kuvaa hieman nykyistä menoa.  Nyt voi syödä joka ilta ulkona ja ostaa huoletta vaatteita kaappiin ja luentojen sijaan löytää itsensä töistä istumasta, mutta jotain tuttua tässä kyllä on: Vieras kaupunki ja kotona on vain pari lautasta ja muutama aterin. Tuntui aika oudolle kun kaupassa miettii "raaskisiko sitä ostaa 10e kahvinkeittimen tai pari haarukkaa lisää". Yleensä päättää, että ei raaski. No paha kahvi alkoi jo sen verran ärsyttää, että ostin 5e pressopannun. Hieman parannusta tilanteeseen.

Outoa kieltämättä kun on tottunut, että keittiöstä löytyy vähän kaikenlaista ruuanlaitossa tarvittavaa. No saa täällä silti pupellettavaa tehtyä. Esimerkiksi tänään tuli tehtyä piirakka, mutta eihän siihen nyt pohjaa tarvitse. Kananmunasta ja smetatasta saa kivan mössön, joka pitää paketin kasassa. Parsakaalia ei näemä ollutkaan (outoa, muistelisin ostaneeni sen), mutta sai täytteet aikaan paprikasta, herkkusienistä ja tomaateistakin. *yum*
Ai toisaan, eilen ravintolassa syödessä löytyi kyllä kaikkien aikojen lisuke. Voissa paistetut herkkusienet, no ihan hyvä. Pekoniperunat, vielä parempi, mutta lisukelistassa oli myös 120g laardia! Ei helvetti, sillä saisi kyllä päivän äijäpisteet. :) No en kokeillut, mutta porsaan kieli oli kyllä todella mureaa, ehkä ensikerralla tulee se puolikiloinen porsaanjalka ja laardiämpäri viereen. :)

Ruokahuollon lisäksi baareja on tullut vähän ihmeteltyä, on ainakin selvää, että täällä muuten ei ole  suomesta tuttua vain yksi annos per nuppi himmailua. Täällä saa vodkapullon jääpaloilla täytetyssä ämpärissä pöytään. Siitä voi sitten kaadella seurueelle paukkuja, raakana, tai tuoremehuun lantraten. Asiaa. Toisin huomaa, että alkaa käydä vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Ennätys taitaa olla jonnekkin kahteen yöllä, ei siis mitään kebabin kautta kotiin projektia ole vielä syntynyt. Ehkä senkin ehtii vielä tehdä?

Keskiyön ostokset (ilman sorkkarautaa)

Nyt se sitten alkoi. Kaapissa on muutakin puolalaista, kuin parit bokserit. Ehei, en löytänyt luurankoa, vaan yöalen ostoskeskuksesta. Fiksusti se oli ajoitettu vielä 21-24:00, eli sitä ennen sai makoilla sopivasti sohvalla keräämässä voimia. Tapahtuma oli vielä keskellä viikkoa, varmaan siksi ryysis ei ollut ihan kestämätön.

Lopputulos? Kunnon takki, oikein mukava kaulahuivi, aito nahkavyö, parit farkut, 4 paitaa ja tietty punaisena lompakossa hehkuva luottokortti. Iltapalaksi tuli vielä oikein tuhti jäätelöannos. Joku 7-8 palloa tuohon tuli ladottua ja hintaa oli 4 euroa. Kotiin palatessa vatsa oli luonnollisesti pullollaan ja sai miettiä mihin kaappeihin vaatteet saa kiilattua..

Ja otin kyllä viskipaukun ennen nukkumaanmenoa, ettei ostoksilla käymisestä tullut liian tyttömäinen olo, kun kerran mukaan ei tarttunut elektroniikkaa. :)

Löytyi ostoksilta jotain arkisempaakin: Suomalaista voita! Ei ollut kuin lähes kaksi kertaa kalliimpaa, mitä paikallinen. Eikä tietty sanaakaan suomea, mutta Finlandia, poron kuva ja suomilippu auttoi tunnistamisessa. Olisikohan siinä ollut suolaakin? En ostanut, kun vieressä oli valkosipulivoita. *Yum*

Ai niin, Flickrissä on lisää kuvia paikallisista maisemista.

Huonot hampaat ja verta rappukäytävässä

Kerran edellinen postaus käsitteli syömisen ihanuutta, niin jos kertoisin vaihteeksi haittapuolista. Ehei, vyöstä on yhä sama pykälä käytössä. Eri haittapuolista. Viikolla syödessä alkoi hammasta vihlomaan ja sehän ei ole mukava olotila. Joten ei muuta kuin google esiin. Kävi ilmi, että Szczeniä markkinoidaan lääketurismin unelmakohteena niin saksalaisille, kuin briteillekkin. Helppo päästä ja halpaa kuin saippua. Tässä vaiheessa tietty varoituskellot soi. Jos paikka kehuu itseään ulkomaalaisille maailmanluokan palvelulla, siisteydellä ja luoja ties millä, niin sen hinnathat on taatusti veret seisauttavat paikallisten näkökulmasta. No ei auttanut, piti mennä silti.

Vasta kolmas vastaanotto osasi puhelimessa muutakin kuin Puolaa, aika tulikin heti samalle illalle. Lopputuloksena, 200 slotia (50e) vähemmän rahaa ja yksi paikattu hammas. Nopeaa toimintaa, toisin aavistuksen oudolle tuntuu yhtä. Jäiköhän paikka liian korkeaksi? Ei se toisin hampaita yhteenpurressa tunnu. No pitää kysäistä firmalta saako tuon laitettua matkalaskuun. Silti nyt kelpaa taas upottaa kulmahampaat uusiin nautintoihin. Oli se sitten villisikaa kermassa, tai neidon pakara. :)

Niin tuo verta rappukäytävässä? Been there, done that. Kerrosta alempana kun on Falckin asema ja pihassa ambulansseja, tänne siis välistä kuskataan huutavia miehiä pää kainalossa ja niitä katsellessaan tohtori miettii, että nyt olisi rohkaisuryypyn paikka ja kulauksen otettuaan miettii, että potilaalle voisi myös antaa, mutta laittaisiko suoraan kaulaan, vai kainalossa olevaan päähän, tätä ei opetettukaan lääketieteellisessä?
No muutamana viikonloppuna noita verivanoja on vain löytynyt, eli tohtorit eivät ole ilmeisesti vielä päässeet liian pahasti alkoholisoitumaan. Tietty tässähän voi lohduttautua, että jos itsensä teloo, niin apu on lähellä. :)

Porsaan jalkaa ja laudan leijonaa.

Voisi välistä kirjoittaa tietty suosikkiaiheesta, eli ruuasta. Se on edeleen mukavan rasvaista, mutta porsas tuntuu olevan yksi paikallisista suosikkiaineksista. Kun tuli katsottua miten työkaveri tilasi Village People porsasta, niin annos näytti ihan minikinkulle, niin kävin jo vähän varovaisemmaksi, enkä tilannut viimeksi porsaan jalkaa (vain 500g ja lisukkeet päälle), vaikka näinkin jo itseni sieluni silmin barbaarina ruokapöydässä iso koipi kädessä ja oluttuoppi toisessa. No porsaan niska osoittautui helvetin hyväksi, vaikka listalla ollut "Lion of the board" kuulosti varsin erikoiselle, muitakin kirjoitusvirheitä riitti. :)

No ehkä seuraavaksi löydän lautaselta sitä 27v vanhaa ruotsalaista lihaa. On taatusti mureaa ja tavallista paremmin riippunutta. Paikallisetkin olivat muuten naureskelleet uutiselle, no ei se ole ulkona syömistä vielä haitannut. Ehkä kebabista löytyy lähiaikoina uusi ja jännittävä maku. :)

Muuten se löytämäni fetajuusto, rasvaa vain 30% osoittautui virheeksi. Siis sen kyljessä lukee light, muun englanninkielisen teksin lisäksi. Hitto, siis menin vahingossa ostamaan kevyttuotteen. Nyt on etsittävä kaupasta oma laardiämpäri, että maineelle tulleen vahingon saa korjattua. :)

Paikallisesta ruokavaliosta huolimatta (tai juuri siitä johtuen) katukuva on kyllä reilusti suomalaista hoikempi. Sen huomasi kyllä kun pengoin kaupassa farkkuja. Siis valtaosa tarjousräkistä oli 4 tuumaa liian pitkiä ja samalla 2-3 tuumaa liian kapeita vyötäröltä. Siis mitäh? Tunsin siis itseni läskiksi hukkapätkäksi, suomessa vastaavassa tilanteessa löytyisi vain liian lyhyitä tai ylileveälle kuljetukselle tarkoitettuja. Tarttis kai tehdä jotain, tuskin menen jalkoja katkomaan ja luuduttamaan niitä tuon 4" verran erilleen, kuten kiinalainen voisi tehdä. Eli jos vain tyytyisi mahan hävittämiseen.

Ai niin tuo tarjousmyynti. Joo, hintatasoon tottuu, sen verran pihi paskiainen alan olla, että mieluusti penkoo liikkeitä alen aikana, eikä osta täysihintaista, ellei ole oikeaa tarvetta. Tänne kun tuli sen verran vaatetta mukana, ettei tarvitse uunissa kuivata vaatteita, että saisi pesun jälkeen seuraavana päivänä samat kuteet päälle. Lopputuloksena vaatekaapin uusimisen sijaan taidan palata suomeen mukanani kahdet uudet boxerit ja uuden sukkaparin kanssa..

Lopetellaampa iloisiin uutisiin. Putkimies kävi, se korjasi lavuaarin ja itse kun pääsin työkaluihin käsiksi, niin sain poistettua suihkusta ruosteet. Nyt vettä tulee paineella, eikä se ruskeaa. Vesi on alkaa olla jo useimmiten lämmintä aamuisin, syyksi paikantuikin viereisen kadun putkityöt. Välistä on lämmintä vettä tarjolla, välistä ei. No ensikuussa voi hupi alkaa, kun viimeinkin vaivaudutaan laittamaan lämpöjä päälle. Yksinkertaiset ikkunat ja yöllä lämpötila laskee melko alas, vaikka töistä palatessa voi olla vielä jopa 20c. Ihmeen lämmin syksy on ollut täälläkin.

Toinen iloinen havainto oli, että täältä on suora junayhteys amsterdamiin. Taidampa siis viettää yhden viikonlopun siellä päin, ajoittaa vain samoihin aikoihin The Gatheringin keikan kanssa, vaikka niillä onkin uusi laulaja. Niin viikonloppuun tulee muutakin, kuin kaduilla kävelyä ja kahviloissa istumista. Seuraava varma keikka onkin Dredg Berliinissä 6.11. Joy!

Btw. Tequilla maustettu kalja olikin yllätykseni ihan juomakelpoista ja baarissa on kiva paukku: Mad Dog, aineksissa mm. tabascoa. Toimii.

Koti kuntoon, hinnalla millä hyvänsä!

Pintänee kai välistä kommentoida asumisen ihanuudesta. Asunto siis sijaitsee uudessa vanhassa kaupungissa, ilmeisesti sodan aikana tänne kuului muutaman kerran big paraboom ja lopputuloksena vanhankaupungin tilalla oli raunioita. Siitähän ei tietenkään paikalliset masentuneet, joten tänne on rakennettu uusi vanhakaupunki, vanhalla tyylillä. Tämäkin talo on siis tuliterä, mutta ulkoasultaan tehty vanhoille taloille uskolliseksi. Hiton hieno idea, vähän kyllä kaipaan suomeenkin tämäntyylistä rakentamista. Toisin ei samalla laadulla..

Esimerkiksi seinien ja katon läpi kuuluu ihan hyvin, yläkerran asukaskin pystyy dialogista päättelemään mitä sarjaa ja mitä jaksoa milloinkin katselen. Toisaalta onneksi en ole vielä herännyt naapurista tuleviin rakkauden ääniin, joihin tulee lisänä, kun mies käskee "huuda mun nimee", johon nainen tietty vastaa "mä en tiedä sun nimee!". :)

Toinen on tietty putkien laatu. Suihkun vedenpaine on lähinnä vitsi ja lämmintä vettä saa odottaa ja kauan, ehkä tilanne muuttuu lokakuussa, kun lämmitys laitetaan päälle. Toisin nyt sentään vessan lavuaarin hanassa on painetta, sen kun avaa, niin siitä tulee kahdesta kohtaa vettä: pieni liru, sekä kunnon paineella tuleva suihku. Eli jos kädet haluaa pestä, niin oikein pienelle, tai sitten paineella tuleva suihku kastelee paidan, lattian, sekä housut. Ei ole kiva mennä töihin, jos näyttää sille, että on laskenut alleen.

Suomeen muuten tuli Puolalaisia putkimiehiä töihin, joko alkaa pelottaa oman kodin mahdolliset rakennusoutoudet? :)

Expattien asuntojen varusteet oli vähän mitä sattui, minä voitin näemä keittiön varustuksessa. Muutama lautalen, lasi ja useampi kattila. Kattilat laitettiinkin jo epxattien kanssa jakoon, joten muillakin on jotain. Toisin eihän ostokset kalliita ole, esimerkiksi perjantain ostosreissu:

Paistinpannu. Hintaa 4e, toisin se näyttää sille, että  murtovaras tuskin tipahtaa sillä päähän lyömisestä. Pikemminkin lopputulos on hyvin kallon muotoja mukaileva kahvallinen kypärä.

Puinen paistilasta, 0.5e, kauha 1.5e, uunin metallivuoka 0.5e.. laadustahan ei puhuta mitään, mutta eiköhän nuo 6kk kestä.

Ai niin ja kauppareissulta tulee tietty ruokaakin, mukava kevyttä sellaista. Fetassa rasvapitoisuus on 30%, makkarat on tuhtia kamaa. Juustot eivät ole todellakaan kevyttä nähneet, eli ne maistuukin jollekkin. Myyjät harvemmin ymmärtää englantia, mutta eipä se tiskillä haittaa. Osoittaa vain haluamaansa leikkelettä/juustoa ja naputtaa kännykkään vaikka 200g ja palvelu pelaa.

Eniten hymyilytti valmislasagnen pussin ohje, ymmärsin siitä vain yhden sanan: smetana, sitä toistettiin pari kertaa. Vertaamalla suomalaisen vastaavan reseptiin tulkkaisin sen niin, että vuoka piti voidella smetanalla ja maidon sijaan käytetään smetanaa kastiketta tehdessä. Kuulostaa hyvälle, täytyy kokeilla joskus!

Sieniä ja silavaa

Kesäjuhlat on nyt koettu. Sinijuhlansta huolimatta olo ei tunnu sille, että takaraivossa alkaa kasvaa pieniä sieviä sieniä. Ehkä tuli syötyä vääriä sieniä?

Toisin oli hieman hölmö olo, kun ajettiin 3 tuntia pieniä teitä pitkin. Toisin tiet oli kyllä upeita, kapeita, mutkaisia, lehtipuiden reunustamia, vaikka sivuilla olikin peltoa sun muuta mukavaa. Juuri sellaisia, joita tekisi mieli ajaa avoautolla tukka hulmuten, tai moottoripyörällä rauhallisesti ajellen. Paikka ei siis ollut niin kaukana, mutta tiet oli sellaisia, että niillä ei ajella kovaa.

Metsästä löytyi muuten sammakoiden, nokkosten, ohdakkeiden (niiden pikkejä irti farkuista irroittaessa tuli muuten kivoja punaisia pisteitä sormiin) ja hämähäkkien lisäksi myös muutama kanttareilli! Ei tietenkään tarpeeksi keittoa varten, mutta päätyvät tänään paistinpannulle tuhdin voin kanssa.

Voista puheenollen, kun sienessä oltiin vain tunti ja palattiin sitten tietty takaisin juhlapaikalle notkuvien pöytien ääreen, niin olihan eväät asiaankuuluvat. Esimerkiksi leivän päälle vedettiin aitoa silavaa, eikä mitään superterveellistä margariinia, jonka kemiallinen koostumus on lähempänä lentopetroolia, mitä ruokaa. ;-)

Päivä meni siis varsin mukavasti. Ulkoilua, olutta, ruokaa ja taisi olla kesän viimeinen paljain jaloin kävelypäivä. Sain siis uittaa varpaita vedessä laiturin nokassa ja tallustella nurmikolla. Ai niin, olihan siellä urheiluakin, pelkän oluen ja makkaran lisäksi. Makkarasta puheenollen, siellä oli porttiteorian mukaisia makkaroitakin: Ihan kuin kasvistäyte, mutta seassa jotain metwurstin kaltaisia paljoa. Niin sitä vegaanit saadaan vähitellen käännytettyä lihansyöjiksi. :)

Bękarty wojny

Nyt on Puolan elokuvateatterineityys korkattu. Olihan se.. kokemus. Aloitetaan tietty mainoksista, kuten aitoon elokuvakokemukseen kuuluukin.

Ekana tuli ihan vakuttava mainos, jossa nainen on letkuissa ruhjottuna ja pihisemässä. Älä siis känniautoile, paljon vakuttavampi kuin suomalainen versio jossa ollaan kännissä taksissa, kun kaverit ei anna avaimia. Sitten se hupi vasta alkoi..

Seuraavassa mainoksessa oli kotijuhlat, oli kivaa, kaljaa hyvin esillä ja sitten painittiin ja kustiin kännissä rappukäytävässä, kun lapsiperhe meni vierestä omaan kotiin. Sitten ruutuun pamahti tuoppi täynnä kaljaa. En tiedä oliko tämä kaljamainos, vai juo vastuullisesti mainos. Olettaisin ensimmäistä, muistaakseni kaljan logo näkyi. Eli meidän bissellä ei tule tylsiä juhlia, nousee paremmin päähän, kuin kilpaileva itäblokin bisse, joka on vain lantrattua mallaslientä!

Ai niin, pakollinen kondoomimainos saatiin. Tässä toisin vedettiin kortsu sormen päälle ja paineltiin sillä paperille, jäi selvät sormenjäljet. Ilmeisesesti oli tarkoitus mainostaa, että on niin ohut, että mies ei tunne mitään. Mulle tuli mieleen mental note: jos ryöstät kultakaupan, niin käytä nahkahanskoja, äläkä vedä kortsuja sormiin, niin et jää kiinni. :)

Sitten se elokuva. Kunniattomat paskiaiset. Oli hieno, olettaisin. Paljon dialogia, eikä dupattu, siis kaikki paperilla hyvin. No elokuvassa kun ollaan ranskassa ja siinä on natseja, niin siinähän puhutaan lähes koko aika saksaa tai ranskaa, eikä puolalaisista teksteistä ymmärrä juuri mitään. No elokuvan suuret linjat selvisi silti oikein hyvin, saksankielisistä keskusteluistakin tajusi aina aiheen, mutta ei yhtään sisältöä. Trantinon pätkissä kun taas dialogi on aina pääasiassa, niin aika laihaksi jäi elokuva-anti.

Salin sauna tuli taas tutuksi, nyt huomasin jo punaisen paniikkinappulan. Eli sillä saa varmaan kutsuttua henkilökunnan paikalle, jos ahdistaa. Toisin sijainti huvitti..
1) Se on oven vieressä, eli jos tulee hätä, niin helpompi on kävellä pois saunasta.
2) Se on niin korkealla, että jos sieltä raahautuu viimevoimillaan hätä nappia kohti, niin sitä ei sitten saa painettua.

Joo ja porealtaassa oli kylmää vettä ja Raudon ja Teston vielä kynäniskavaiheessa olevat hengenheimolaiset miehittivät edelleen penkkipunnerrusta. Ehkä pitäisi vaihtaa toiseen saliin, siellä on niitä ladonovia, jotka kauppaa itä-saksalaisia kuulantyöntäjälisäravinteita..

Btw. Varsovassa on lokakuussa elokuvafestarit, pitäisiköhän osallistua ja katsoa suu auki puolalaista elokuvaa ymmärtämättä mitään. Ehkä saksan octoberfest on sittenkin parempi vaihtoehto.

Ojentajat pumppiin!

Nyt se sitten alkoi, kuntoilu siis. Edellisestä salikäynnistä on aikaa ja sen kyllä huomaa, satunnaisen lenkkeilyn ja hyvin runsaan pyöräilyn ansiosta jalat oli edelleen oikein vahvat, mutta yläkropasta puuttuu kummasti voimaa. No on kai kesäisellä itsensätelomisellakin hieman vaikutusta. Tarttis kai tehdä jotain.

Toisin salilla käyttäytymisen perusteet oli suomesta tutut. Mietitäämpä:

• Solarium. Check!
• Nuoria naisia muodikkaissa urheiluvaatteissa, täydessä meikissä tekemässä jotain kevyttä. Check!
• Jatkuva miehitys penkkipunnerruksessa. Check!
• Muutama parempikuntoimpi sankari oikeasti treenaamassa. Check!

.. ja pari nörttiä, joiden mielestä kuntoiluun riittää, kun käy pari kertaa viikossa salilla tekemässä jotain. Hien sai kuitenkin kaikesta huolimatta hankittua ja lihaksissa tuntuu hieman, että eilen tuli liikuttua, eli ei mikään hukkaanheitetty reissu.

Suurimmaksi yllätyksesksi salilla oli myös yhteisissä tiloissa poreallas ja sauna. Saunassa tuli tietty mietittyä kuka ei oikein kuulu joukkoon:
Se hullu kaljamahainen suomalainen, jonka heiluu löylykauhan kanssa siihen malliin, että paikallinen voisi luulla, että sillä jäi käsitreeni päälle.
Vai sinne uimapuvussa ilmaantunut mallipariskunta. Siis juuri sellainen, joka näyttää viettävän hereilläoloajan terveellisesti syöden, kuntoillen jatkuvasti ja nukkuvan solariumissa? Toisin niiden makoilu jatkui nytkin, molemmat oli tiukasti vaaka-asennossa alalauteella.. Nyt siis taisi selvitä mille Kaupinojan saunan pipopäisistä mursuista tuntuu. :)

Uikkareita ei ollut, mutta onneksi pyyhe oli vyötäisillä. Jos siellä olisi istunut suomalaiseen tyyliin reteästi munasillaan hajareisin ja huikannut tuttavallisesti, että onko tarpeeksi löylyä, niin olisi varmaan saanut porttikiellon salille ekalla käynnillä. :)

Viikonloppu ja arkinen postaus

Vähiin käy viikonlopun tunnit ja onhan täällä ehtint jo kaikkia pientä puuhatakkin. Eli kuten perjantaina kaljoille, tuntui muuten oudolle, kun baarissa sai polttaa. Nytkin farkut taitaa tuoksua aavistuksen tupakalle, siis parin päivän jälkeen. No baarien välillä oli käsittämätön kiertopolku, toisin toisen niistä onnistuin löytämään päivän kävelylenkillä.

Kylpyhuonekkin on täynnä pyykkiä, saihan sitä ripoteltua minne sattuu kuivumaan, kun kuivaustelinettä ei tietenkään ollut. Nyt on muuten toastit uunissa ja tajusin, että mullahan ei ole patalappua, jolla saa kuuman pellin uunista.. muutenkin kaikkea pientä uupuu yhä, tiskatut aterimetkin on kahvimukissa pystyssä kuivumassa.

Viikonlopun tärkeimmät ostokset olivatkin iso teemuki, kengät, paistilasta ja kaupasta löytyi viimein pekonia. Sitä saikin etsiä, yhdestä lähikaupasta suolaa sai vain myllyllisestä sirottimesta ja toisesta taas löytyi jauhettussa muodossa. Tuntuu sille, että kaupasta löytää vakiona vain makkaraa, juustoa, vettä ja olutta. Kaikki muu on vähän tuurista kiinni mitä sattuu löytymään. :)

TV:nkin on viimein vihkitty käyttöön, eli ensimmäiset pelit on pelattu ja elokuvat katsottu. Siis lähes kaikki tarpeellinen alkaa olla kasassa, että voi talven pahimpina kuukausina linnoitautua neljän seinän sisälle. Talvena kuulema tuulee mukavasti mereltä päin ja lopputulos voi olla vaakatasossa lentävää jäätä.. lämpö laitetaan kuulema muuten päälle vasta lokakuussa. eli silloin voi uskaltaa mennä aamusta suihkuunkin. :)

Asumisen ihanuutta voi muuten ihmetellä Flickr:istä, menin pitkästä aikaa päivittämään sitäkin. Eiköhän sinne satunnaisesti ilmaannu muitakin kuvia.

Ps. Pellin sai uunista pois leikkuulaudan avulla. Keittiö on siis onnistuneesti vihitty käyttöön. :)

Puolan suurin tv

Nyt se sitten tuli. Siis kaupasta löytyi muutakin, kuin makkaraa ja olutta. Eli olohuoneessa möllöttää nyt 40" matkatelevisio, eiköhän se päädy vielä kotona suomessa makuuhuoneen seinälle. Toisin siinä se voi jo näyttää ehkä turhankin isolle, mutta toisaalta ei tarvitse jatkossa käynnistää videotykkiä, jos haluaa katsoa vaikka sen yhden jakson Buffya. Tykillä toisaan tulee katsottua aina pari, kolme kerralla, kun ei viitsi käynnistää ja taas heti sammuttaa.
Huomaa kyllä hyvin, miten videotykin myötä tulee sokeaksi kuvakoon tuumille. Kotona on 104" ja isompikin kelpaisi, 32" näyttää postimerkille ja tuo 40" näyttää taatusti hervottoman isolle seinällä, mutta kuvana taas pienelle.. voi voi.

Tietty bonuspuolena siihen voisi vetää tietokoneesta kuvan ja alkaa pelaamaan padilla Silent Hillejä, jos ahdistaa liikaa, niin voi tietty vetää kätevästi pään peiton alle. Toisaalta toisin kuin elokuvassa, se ei auttaisi. Elokuva etenisi, mutta pelissä hirviöt sanoisi *yum* *yum* ja pistäisivät poskeensa.. täytyy vielä hioa tuota osaa suunnitelmasta.

Täällä on muuten menossa Puolan reissun ensimmäinen kunnon vesisade, bonuksena päälle tulee vähän jyrinää ja salamaakin. Hainkin ukkosen kunniaksi oluen kaapista. Tälläisella kelillä voi nörtätä hyvällä omatunnolla sisätiloissa. Sitä paitsi ehdin jo töiden jälkeen ottaa hieman kuvia kaupungista ja istua kahvilassa, jossa oli muuten jokut kuvaukset menossa. Neito mustassa iltapuvussa, flyygeli ja pari miestä kameroiden kanssa, joiden optiikkaa ei anneta lasten käsiin. Aina moinen näkymä konttorin kahvihuoneen seinän voittaa ja nyt en tarkoita tekniikkapornoa kameroiden muodossa.

Muuten, kaupassa on lähes kaikkea, mutta perinteistä pekonia en ole vielä nähnyt. Haluisin syödä aamulla jo muutakin, kuin pelkkää vaaleaa leipää. :(

Netti muuten korjaantuu vasta parin viikon päästä, kun saan wlan reitittimen. Sitä ennen se toimii satunnaisesti naapurin wlanilla, ellen jaksa kantaa töistä kannettavaa kotiin.

Kesän jatko ja musiikin ääni.

Päivä alkoi taas reippaasti, suihkun verkkainen vesivana tervehti, toisin tällä kertaa se oli myös kylmää. Parin minutin odottelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että olkoon, suihku se on kylmäkin suihku. Vasta suihkun loppupuolella alkoi tulla lämmintä vettä. Käyhän se näinkin, toisin talven tullen taidetaan kysyä jo enemmän luonnetta, tai antaa periksi ja mennä hikisenä töihin.

Eilen oli muuten noin 20-30min ennen auringonlaskua oli vielä 27c lämmintä. Nämä lämpötilat tarkoittaa myös sitä, että nyt tulee liikuttua tyytyväisenä shortseissa ja sandaaleissa ja kaupungilla liikkuessaan voi tarvita silmälaput.
Ellei nyt joku kaiva esiin tutkimusta, joka kertoo, että säärien tuijottelu on hyväksi miehen terveydelle. Rintojen katseluhan on jo tutkittu parantavan terveyttä, mutta uskoisin sen tuottavan jossain vaiheessa avokämmenefektin, joka on puolestaan terveydelle haitallista. Mahdollisita pään kääntelyn aiheuttamista niskavaivoista puhumattakaan. Voi voi.
Kesän viimehetket on kuitenkin täälläkin menossa, ensikuussa on jo lähes suomen syyskuun kaltaista menoa. :(

Pitänee siis hyödyntää viimeiset auringonsäteet ja istua terasille oluen ääreen ihan lähiaikoina. Kuten myös käydä kameraa ulkoiluttamassa, inhottavaa kun samaan aikaan pitäisi etsiä kämppään kaikkea pientä ja tarpeellista. Alkuhan on aina tälläista, liikaa tekemistä, liian vähän aikaa, mutta pian tämäkin arjeksi muuttuu ja uudet ja eksoottiset oluetkin alkavat maistua perus laagerille.. (toivottavasti eivät ala)

Päivällä tuli muuten tajuttua, että olen ollut jo kaksivuorokautta ilman musiikkia. Oli siis aika kaivaa kuulokkeet esiin ja käynnistää spotify. Toimiihan tämä näinkin, alkoi vain mietityttää, että jaksaisiko hankkia asunnolle halvat ministereot, vai ei. Ihmettelen sitä myöhemmin, jos kokeilisin ensin, miten paatunut hifisti selviää taustamusiikkivieroituksesta.

Ps. Kaupasta ei löytynyt sopivaa televisiota, mutta onneksi siellä oli kaljaa ja makkaraa!

Uusi uljas työpaikka

Tulee se aamu vuodesohvaankin, ihme ja kumma. Toisin ei näemä suihkuun asti, veden paine oli niin naurettava, että piti avata huoltoluukku ja vääntää vivusta. Vedentulo pysähtyi kokonaan, eli oli ne auki. No kastuuhan sitä nytkin suihkussa, mutta outoahan tuo on suomeen verrattuna. Tuli mieleen, että jos kakkoskerroksessa on tälläistä, niin toimiikohan suihku pölynimurina ylimmässä kerroksessa?

Työpaikka vaikuttaa ihan mukavalle, työpöydästä tulee pulpetti mieleen, mutta meneehän tämä tässäkin. Kahvi kilpailee pahuus asteellaan hyvin suomen kanssa ja netti toimii. Toisin töitäkin pitäisi tehdä, mutta eiköhän tämä tästä käyntiin lähde. Ainakin on melko selkeä suunnitelma mitä pitäisi tehdä, tietty vanhojen rästihommien lisäksi. Toisin huomasin perustaneeni tämän blogin, kun homma X piti tehdä, mutta sitä ei voinut, ennenkuin muut sai homman Y valmiiksi..

Illan suunnitelmana taitaa olla kaupunkiin tutustumista ja lähiseudun kauppojen arpomista. Tavoitteena on löytää elämää suurempi televisio, ruokaa ja muuta pientä. Kuitenkin löydän vain makkaraa ja olutta.. ;)

Far beyond driven

Pitkä päivä on takana, kotona makuupussissa nukuttu yö kesti vain 3.5h, ennen ylösnousua ja lentokentälle suunnistamista. Taksi vei, kone lennätti ja välistä ehti ihmetellä tax freetä, josta ei tietenkään saanut ostaa alkoholia.
No paljon muuta tarttui silti mukaan. Lentokoneessa oli toisin vähän vittuilun makua: edessä olevan paikan selkänojassa luki, että tässä on enemmän jalkatilaa. Siis ihan kuin missatun bussin perässä oleva numero, joka vittuillakseen kertoo, että et ehtinyt.. lällälää.

No loput matkasta sujui tyylikkäästi ison mustan mersun takapenkillä. Siis tiedättehän, auto, jolla on paljon pituutta, mukavat penkit ja konepellin alla niin paljon sylintereitä, että ne on laitettava vinosti kahteen riviin, ihan kuin V-muotoon.
Perillä tuli toisin tajuttua, että ne taxfree ostoksethan jäi lentokoneeseen. Berliinin kentän löytötavaratoimistoon oli tullut vain aurinkolasit. No toivottavasti salmiakki maistuu ne löytäneestä saksalaisesta oikein pahalle, minä puolestani keskityn tuoksumaan hielle, kun siinä meni hajuvesi ja stickkikin. Kele. Bonuksena partavaahto paukahti auki repussa ja tursusi ympäriinsä. Onneksi oli pikkulokerossa, jossa oli vain pyykkiä ja muita pesuaineita. Eli ei juuri vahinkoa. Perinteinen matkailukiukku on siis kerätty onnistuneesti. :)

Itse asunto oli oikeastaan positiivinen yllätys. Noin 40-45m2 yksiö, uutta tuotantoa keskustassa ja parvekekkin löytyi. Sänkyä ei toisin edelleenkään, mutta on pesukonetta, sohvaa, sohvapöytää, lipastoa, työpöytää, jääkaappia, keraamista liettä jne. Kaapeissa ei toisin ollut yhtään mitään, eli ensimmäiset ostokset oli sarjaa pyyhe, vuodevaatteet, täkki, ruokailuvälineet, tyyny jne. Kyllä tämä vielä koti tulee.

Nettinä piti ensialkuun käyttää naapurin wlania, jonka linkki katkeili vähän väliä. Täytynee korjata tilanne. Applen Airissa kun ei ole ethernettiä, jolla sen saisi verkkoon. Eli ostoslistalle meni adapteri, tai wlan reititin. Ai niin, ostetuissa vuodevaatteissa oli mukavan pelkistetty kukka kuviona, mutta miksi hitossa sen keskellä oli metallirenkaista tehty kehä? Ainakin tyynyn osalta sakset sanoi niks ja naks. Kiva kun kaupassa oli lastenversioita tai sitten ällöimeliä kuvioita, niin ainoa siedettävän näköinen on saanut metallista bling blingiä.. :(

Sitten tärkeimpiin. Ruoka on maittavaa, esimerkiksi paistetun ankan alapuolella oli vihanneksia, mutta niiden väliset raot oli tilkitty perunamuussilla ja koko komeus oli vuorattu juuston sisään. Nami. Toisin kauhukseni löysin kaupasta myös Raision tekemää margariinia ja työpaikan oven vieressä on Tikkurilan liike.. Kauppareissut on muutenkin jänniä, kun saa arpoa mikä on mikin. Smetana ja Gouda olivat ainoat tuotteet, jotka tunnistin tekstin perusteella. Lildissä voisi tietty löytyä etäisesti tutumpia tuotteita. ;)