Uusi Lelu

Tällä kertaa kyseessä ei olekkaan elektroniikka, vaan polkupyörä. Vanhan takahaarukan kiinnitys oli alkanut löystyä, korjaamaan ei pystynyt ja siitä ei tiedä kestääkö se viikon vai seuraavat kymmenne vuotta. Silti ajatus siitä, että pyörän perä saattaa hajota täydessä vauhdissa ei tunnu lainkaan mukavalle. Etenkin kun viimeisen tangon yli lentämisen seurauksena solisluu irtosi olkaluusta.

Eli oli aika aloittaa renkaiden potkimiskierros, muutama päivä siinä menikin. Lopputuloksena taloon tuli Konan Dew Drop. Siis sekasikiö joka muistuttaa cyclocrossaria, mutta levyjarrut ja paino taas tekee siitä enemmän hybridin kaltaisen. Oikeastaan kompromissi, kilometrejä tulee vuodessa sen verran, että huonoa ei voi ottaa, mutta kaupungissa pyöräily ja välistä "pysäköinti" tarkoittaa sitä, että liian hieno varastetaan hyvinkin nopeasti. No työmatkojen suhteen enemmänkin kuin riittävä, kevyt ajaa mukava hallita, vaikka täysijouston jälkeen vasta oikeasti huomaa miten katukiveykset ja epätasaisuudet tuntuu ajaessa.

Toinen pirteä havainto oli levyjarrut ja lämpölaajeneminen. Tai tässä tapauksessa kutistuminen. Mitä tapahtuu pyörälle, jonka renkaat pyörii varastossa hyvin kun se viedään pakkaseen? Takarengas leikkaa kiinni sadan metrin jälkeen. Oli mukava viedä pyörä takaisin kotiin, etsiä varastosta sopivaa kuusikolo avainta säätöä varten ja todeta, että juuri se koko puuttuu. Etenkin kun sen jälkeen huomaa jarrussa olevan pikasäädön.. ongelma korjattu. Kesäsäädöt on sitten erikseen.

Puhelimen GPS:ää on tullut pari kertaa käytettyä työmatkoilla. Ennen keskinopeus oli joku 25km/h ja huiput noin 40km/h. Tuossa on siis risteykset ja liikennevalot mukana. Talvi ja nastattomat renkaat tiputti molemmista 10km/h pois, toisin nyt alle tuli taas nastat, saa nähdä miten tilanne muuttuu seuraavan kerran töihin ajettaessa.

Kaksi nimeä, yksi ovi

Muutama viikko sitten se tapahtui, nainen muutti saman katon alle ja samalla alkoi ihmettely mihin nämä kaikki tavarat oikein mahtuvat. Tietokoneiden määräkin kasvoi kuuteen, joten nettivuoroista ei ainakaan pitäisi tulla kiistaa. Yksi ongelma vähemmän, mutta kyllä tässä silti joutuu taatusti miten yhteiselo alkaa sujumaan.

Tähän mennessä on mennyt hyvin, vatsan olut ja pekonipitoisuus on pysynyt vakiona ja välistä on ehtinyt pelaamaankin. Tästä voisi kai päätellä, että onnen mitta on miehen täysi vatsa ja Civilizationissa eteenpäin marssivat armeejat.
Ei se silti ihan niin mene, se olisi jo ihan liian helppoa. Välistä joutuu jopa kokeilemaan millaista on yritätä muotoilla ajatuksia sanoiksi, nähtävästi Crom! ja uuugabuuga! eivät täytä ainakaan jatkuvasti käytettynä vaadittuja kriteerejä.
Arjessa jotkut jaot ovat onneksi aika helppoja, minä sain viinit ja naisen, nainen valitsi puolestaan laulun ja tanssin. Nopea hevonen/auto puuttuu toisin yhä, ellei moottoripyörää voi laskea sellaiseksi?

Suurin sivuvaikutus on tähän mennessä aikaisemmat heräämiset, ihmeen nopeasti sitä tottuu heräämään kuuden, seitsemän aikoihin perinteisen aamukahdeksan sijaan. Töissä kukaan ei ole tullut vielä nipistämään, että olenko oikeasti paikalla, vai olenko vain laittanut hyvin näköisen pahvistandin tuuraamaan aamuvuoroa.

Liian aikaisin soivasta kellosta huolimatta olen onnellinen.