Puolan epilogi

Nyt se on ohi, pari yötä on saanut nukkua jo suomen puolella. Lähtö ja pakkaus oli tietenkin säätöä, tavaraa tuntui löytyvän vähän joka kaapista. Vanha nahkatakki, farkut, paita tai pari ja pino purkkeja kylpyhuoneesta sai lentää roskiin, kun piti alkaa priorisoimaan mitä voi oikein tuoda takaisin.

Kaverille annetut syömättömät eväät, juomattomat kaljat ja pullon pohjalle jäänyt viski ei harmita, mutteripannu kylläkin. Hitto, sillä sai hyvät sumpit, etenkin espressot. Tietty karuinta oli havaita, että Puolan paras olut löytyi vasta jälkikäteen, kaveri antoi pari suodattamatonta ja pastoroimatonta luomuolutta mukaan.  Värikin oli mukavan lähellä moottoriöljyä.

Voin lohduttautua sillä, että ne antanut kaveri kertoi, että niitä on todella hankala löytää Szczenistä, kun tehdään parin sadan kilometrin päässä pienpanimossa.. Olisi ollutkin harmittanut, jos niitä olisi ollut lähikaupan hyllyssä. Tarkistin jo, ei niitä ole alkon valikoimissakaan. :(

Suomeen paluu oli kyllä aika outoa, Puolassa ja Berliinissä oli jo mukavan valoisaa, plusasteita ja oikein "kevät on jo ovella" olo, suomeen palatessa oli pilvistä valkea taivas ja lunta, paljon lunta. Viimeksi muistan nähneet samanlaiset kinokset maalla pihassa pienenä poikana. Silloin ne toisin ylettyi päähän asti, nyt ei, mutta silti. Kyllä tämä vielä täälläkin kevääksi muuttuu.

Mitä reissusta jäi käteen?

37kg matkatavaraa viimeiselle lennolle, noin 7-8kg kaverin kuskattavana, pari pakettia postin välityksellä. 16Gb valokuvia, 3kg lisää läskiä, mutta vyössä on edelleen samat pykälät. Eli joko nahkavyö on venynyt miehen mukana, tai sitten lisäys on toivottavasti lihasta. Toiveajattelua?
Tavaraa tietysti ja myös hyviä muistoja.

Kuten blogia lukeneet voi todeta, ruokahuolto on ollut koko ajan oikein hyvin hallinnassa. Positiivisinta oli todeta, että ala-asteella vihaamani ja sen jälkeenkin välttelemäni punajuuri oli ihan hyvää, borsh ja punajuuriraasteet olivatkin ihan syömäkelpoisia. Ehkä uskallan koskea niihin jatkossa kotikeittiössäkin.

Nyt pitäisi kestää vielä viikko töissä ennen loman alkua, se tulee kyllä ihan tarpeeseen. Loman alkaessa voi viimein ajaa parrankin pois, mistä varmaan lähimmäiset kiittää. Vaikka onhan siitä jo ensimmäiset pari senttiä lyhennetty. ;-)

Blogin kohtaloa tuleekin mietittyä loman jälkeen, helpompihan siellä sekoilut on laittaa tänne, mitä spämmätä sähköpostilla.

Ps. Kuva oluesta on alla, jos joku sattuu jostain löytämään.

Viimeiset hetket ovat käsillä

Tätä kirjoittaessa on enää alle 16 tuntia taksin saapumiseen. Television lähetys on hoidettu, mutta pakkaaminen tekemättä, siivotakkin pitäisi hieman ja tietty istua puolalaisten kanssa iltaa. Ai niin ja töissäkin olisi vielä säädettävää.

Pitäisiköhän priorisoida tai vain vähentää yöunista? Lento sujuu tietty huomattavasti mukavammin taju kankaalla. Paikallisille tuli hankittua vielä "pieni" läksiäislahja, eli Red Army Vodka. Siis tukevassa puulaatikossa on shottilasit, rynnäkkökivääriin ja käsikranaatin muotoiset lasiset viinapullot. Jos ne ei tuolla saa otettua minun poissaollessa tilannetta haltuun, niin ei sitten millään.

Suomeen paluuta odottaa jo, mutta toisaalta onhan lähteminen aina hieman haikeaa. Tännekkin ehti arki muodostua omine rutiineineen ja tuttuine naamoineen. Täällä on vielä aurinko alkanut paistaa, linnut ovat palanneet, lumi sulaa ja valoa riittää. Siis suomennettuna kevät on saapunut!
Suomen uutisista kun saa puolestaan lukea, että armeejan käyttöönottoa on ehdotettu junaliikenteen turvaamiseksi, kun lunta tulee ovista, ikkunoista ja muutama kilo on kauppakassissakin. Lupaavaa.. Kevään keskeltä takaisin talveen palaaminen ei kuulosta ihan houkuttavimmalle ajatukselle.

Eipä silti, kyllä kotiinpaluu tekee hyvää.

Kulttuuria ja rappiota

Nyt se on viimein tehty, siis jazzklubilla vierailu. Se onkin vaatinut muutaman yrityksen. Ensimmäisellä kerralla todettiin, että kuukauden konsertti onkin todella suosittu, kun paikalla oli televisiokamerakin ja istumapaikat loppu.
Toisella yrityksellä olikin ystävänpäivä (tarinan opetus, miehet ei tajua päivämääräriä, ellei niitä ole laitettu kännykkään ylös) ja paikka oli taas loppuunmyyty. Etukäteen tehty pöytävaraus auttoi kummasti kolmannella kerralla. Mitä nyt pöydän ja lavan välissä oli iso pylväs, mutta mitäs pienistä.


Musiikki oli varsin toimivaa, lavallekkin näki hieman ja ruoka toimi alkuruuan osalta, kokonaisena grillatun Chambert juuston ja hillon jälkeen pääruoka oli välitön pettymys, vaikka melko maistuvaa olikin. Lopputuloksena, missio suoritetty onnistuneesti: jazzia, viiniä ja sikarin tupruttelua sisätiloissa. 
Mistä tietty seurasi päänsärky seuraavalle aamulle, tupakoimattomalle sikarin nikotiinipommi on aika iso pala purtavaksi. Ei kaksi lasia viiniä ja yksi olut moista aiheuta. Ellei sitten syynä ollut se kirottu kulttuuri. ;-)

Samankaltainen meno toisin jatkuu huomennakin, käydään Puolalaisten kanssa töiden läksiäiskaljoilla. Ehdittiin jo miettiä, että kun suomen pää maksoi menot niin firma tietty tarjosi tulijoille illallisen ja läksiäisetkin. Nyt moista tuskin moista nähdään, toisin on touhun vetäjäkin vaihtunut. Ei se mitään, voidaanhan sitä itsekkin tarjota parit tuopit kolleegoille.

5 yötä

Tällä kertaa otsikko taitaakin kertoa kaiken oleellisen. Aika käy vähiin. Maanantai aamuna on asunnon tupatarkastus, kun vuokrasopimus loppuu kuun vaihteessa. Perjantaina 7:50 on taksi noutamassa ja kotimatka alkaa. 17:15 on kone Tikkakoskella ja valtaosa tavaroista tulee varmaan jätettyä porukoille. Viikko tampereella ja sitten vähän vaille 3 viikkoa Thaimaassa tarkoittaa sitä, että voi liikkua melko kevyellä varustuksella. Joskus pääsiäisen aikoihin voisi viedä maalta varsinaisen muuttokuorman takaisin Tampereelle.

Täytyykin viikolla tehdä pieni inventaario mitä kannattaisi tuoda ja mitä jättää tänne. Ison rahti on jo hallinnassa, eli televisio. Sopimukseen kun kuului 20kg ylimääräistä matkatavaraa, niin näyttämällä finnairin "ylipainohinnastoa" ja TV:n kuljetuskustannuksia sain TV:n menemään firman piikkiin. Tuon takia makatavaroiden olisi sovittava siihen normaaliin reittilennon 20kg lukemaan. Tai meneehän ne, jos itse maksaa sakkomaksut.
Vodkatilauksia ei siis oteta vastaan, mutta onneksi yksi satsi on jo tuotu. Itäblokin vodkanmaistajaisten materiaali on siis jo kasassa. :)

TV:n lähetyksessä on muuten yksi jännitystekijä. Se menee nimittäin samalla yhtiöllä, jonka käsittelyssä yksi firman laitelähetyksistä näytti sille, että sitä olisi kuskannut humalainen rekkakuski, joka olisi vetänyt kuorma-auton muutaman kerran katon kautta ympäri. Sitten tavarat olisi vain lastattu uuteen autoon ja viety pokkana perille. Eli aika pahaa osumaa oli tullut, mutta ehkä vastaanottaja ei huomaa?

Museot on edelleen tutkimatta, kuten paikallinen linna ja katedraali. Toisin maanataina on viimeinkin luvassa jazzklubi-illallinen. Sen jälkeen voi miettiä tuliko kulttuuria tarpeeksi, vai vieläkö kävisi katsomassa jotain rakennusta sisältä. :)

Pulkaton laskiainen

Laskiainen tuli, mutta pulkkamäkeen ei tullut päästyä. Tietty mahdollisuuksia olisi, ruokakauppaan mennessä yksi kinos oli minun korkuinen. Siinä hetken aikaa tunsi itsensä pikkupojaksi, siitä onkin aikaa kun on voinut tuijottaa itsensä korkuista lumikasaa. Ilmiö korostui vielä, kun se oli pystysuora lumimuuri. Käytännössä näytti sille, että kadun lumet olisi kuormattu yhteen kasaan ja sitten tajuttu, että jalkakäytäväkin pitää olla. Jonka jälkeen joku sai kaivaa metrin levyisen kävelyväylän ihmisille.

Kaupassakin on näkynyt isoja puukelkkoja. Onhan minulla yksi tampereellakin, mutta nuo oli isompia ja tukevamman oloisia. Siis mitä mainioimpia välineitä itsetuhoiseen syöksylaskuun rinteessä. Oikeasti, kelkka tuntuu vakaammalle ja mukavammalle laskuvälineelle, mitä pulkka. Se olikin pettymys, kun Calvin and Hobbesin lukemisen jälkeen. Missä on vauhti, vaara ja komeat ilmalennot?

Ystävänpäiväkin tuli samassa paketissa, se toisin tajuttiin täällä hieman jälkijunassa. Jazzklubilla oli yksi erikoiskonsertti silloin, ajateltiin mennä, vaikka raavaat miehet pöydän äärellä viinilasit kädessä istumassa puolalaisia rakkauslauluja kuuntelemassa olikin aika outo mielikuva. Kävi ilmi, että kaikki pöydät oli varattu jo 2 viikkoa sitten kiitos itsenäisyyspäivän. Klubilla saa siis ruokaakin, eikä vain pelkkää jazzia ja olutta. Täytyy yrittää uudestaan viikon päästä.

Ruokapuolella onkin löytynyt muutama uusi asia:
- Chilibriejuustoa. Tässä on ihan mukava pikkupolte vakiona.
- Valkosipulisilavaa. Oikeasti maistuu valkosipulille, loistavaa kamaa.

Ja ruuasta puheenollen oli tarkoitus käydä perinteisessä sianniskapaikassa. Paikka sai sen lempinimen, kun siellä saa perin herkullista sianniskaa. Ainoa puolalainen ruoka, johon ei tee mieli lisätä suolaa, tai pippuria. (Ruuat on siis tosi vähän maustettuja, juttelin yhden kolleegan kanssa. Pitkään pippuri oli ainoa mauste, suolaa käytetään vähän ja oregano taisi tulla joskus 90-luvulla)

Siellä olikin häät, joten vaihtoehto B: kalaravintolaan, kuulema kaupungin parhaaseen. Menua katsellessa löytyi heti päävoitto: Herra krokokotiili Zimbabwesta! Vedessä sekin viihtyy, joten oli aivan luontevaa, että sitä oli kalaravintolan menulla. (Tiedotuksena krokot on siis luonnossa suojeltuja, mutta nahan takia niitä kasvatetaan farmeilla. Liha on siis sivutuote.)

Suomeenpaluun valmistelutkin ovat edenneet. Salin saunan tyhjennettyä pääsin täyttämään kiulun vedellä ja heittämään löylyä. Käytön tuoman turvotuksen puutteen takia puinen kiulu vuoti tietty kuin seula, joten sitä tuli kauhottua hullun lailla ja kun tuntui sille, että eihän tästä tule mitään lensi jäljellä oleva puolikas kiulullinen vettä kerralla kiukaalla.
Pian olikin tuttu olo: korvat sekä selkä tuntuu palavan ja tekee mieli saunasta pois. Vielä muutama onnistunut salisaunakäynti ja on toivoa käydä taas Rauhaniemessä avannossa, ilman, että mursut taluttaa lauteilta takaisin pukuhuoneeseen kasvamaan. :)

Lopun alkua ja remonttimiehiä

Ehei, ei täällä seinät kaadu päälle, eikä aamukahvin pinnalta voi lukea pahoja enteitä. Pikemminkin komennusta on jäljellä enää tasan kolme viikkoa. Se aiheuttaa tietty pohtimista, että mitähän tässä vielä pitäisi tehdä. Töissä on tietty säätöä ihan riittävästi, mutta Circus Of Dead Squirelsin kuuntelu spotifystä auttaa kummasti. The pop culture massacre and end of the world sing a-long songbook. Miten hitossa moisella nimellä varustettu levy voi olla huono?

Ai töistä voisi sanoa sen, että välistä olo on kuin studio julmahuvin ratkaisijoissa. Kahvinjuonnin ja töiden mysteerien ratkaisujen välillä näkee aina remonttimiehiä. Tähän menessä näkyvimmät muutokset ovat olleet keittiöön tullut jääkaappi ja käsittämätön määrä kaapelia käytävässä, joka katosi myöhemmin ja paljon poraamisen ääniä.
Jätetään remonttimiesten bravuuri pohjalle: Meillä oli unisex vessat, nyt on molempien oviin ilmaantunut miehen ja naisen kuva. Se siitä käytännöstä, mutta se mikä on nykyään naisten vessa on se kerroksen ainoa pisuaarilla varustettu..

Ai niin piti täällä poistua yhdestä wc:stä kahva kädessä. Kaksi ovinen systeemi, talon tapa on laittaa uloin ovi lukkoon, ettei kukaan muu kiilaa turhaan sisälle ja toinen ovi on lavuaarin ja varsinaisen wc:n välissä. Se tuli tavan mukaan vedettyä kiinni perässä. Poistumista yrittäessä tulikin pieni dilemma. Sisäovi olikin rikki, kahva osoitti suoraan alaspäin ja auki kääntäminen ei onnistu, kun oven karmi tulee vastaan.

Douh. Huutaakko ja mesota, että kerrosta alempana oleva täysin englanninkielentaidoton vahtimestari tulee ruuvaamaan kahta ovea irti, jos ymmärtää mistä on kyse, tai soitella työkaverille, että tota, et viitsisi etsiä remppamiehiä ja vääntää rautalankaa?
Oven auki potkaisu ei houkuta, mutta kahvan kiinnikkeen ruuveista yksi näyttää puuttuvan, joten Conan ratkaisee tilanteen voimalla. Pian on kahva repäisty irti ja asennettu takaisin oikeinpäin ja ovi toimii taas kuten pitääkin, vaikka näyttää vähän rujommalle.

Hmm.. Kehutussa kalaravintolassa pitää käydä, kuten myös kaupungin hienoimmassa italialaisessa (viinitelineenä on kalteva pisan torni) ja yhdessäkään museossa tai näyttelyssä ei ole tullut käytyä, vaikka lähin on 15 metrin päässä talon portista. Yksi näyttely ja paikallisen linnan kierros, eiköhän siinä ole kulttuuriakin tarpeeksi.