Jäätä ja junia

Junalla matkustaminen on aina yhtä mukavaa, hieman tuli kyllä ikävä saksan junia. Ajoissa, mukavia ja halpoja. Olin ottanut pikajunan, osin siitäkin syystä, että pendoliinoilla ja intercityillä voi olla ongelmia talvella. Alku näyttikin hyvälle, liikennetiedotusten listalla oli pino junia, mutta oma näytti olevan ihan ajoissa.

No oma junayhteydellä ei ole varsinaisesti ongelmia, tuli asemalle ajoissa. Lähti myöhässä, kun piti odotella muita junia. Sama siten matkalla. Muut junat oli myöhässä, niin piti odotella matkalla parikymmentä minuttia vastaantulevaa liikennettä, kuin myös jyväskylässä vastaantulevaa liikennettä. Vastaavasti tätä junaa jäädään odottelemaan pääteasemalla. Hyvin huomaa miten muutamasta myöhästymisestä syntyy kunnon ketjureaktio.

Huoh.. se siitä vanhan ja koetellun tekniikan eduista. Juna itsestään toimii, vessa vetää hyvin (tähän aikaan illasta rataa ei vain näy). Pistokkeesta tulee sähköä ja kannetavassa on riittävästi musiikkia. Menee se matka näinkin. Positiivisena puolena sain luettua viimein loppuun alkutalven Thaimaan reissulla aloitetun kirjan. Eihän siinä kauaa mennytkään.

Toisin ei episodi tähän loppunut. Junasta poistuminen ei onnistunut, ovi oli umpijäässä. Siinä oli sitten lappu, että uloskäynti tuossa suunnassa, joka on vaunun toisessa päässä. Sekään ovi ei auennut pakkasen takia ja sitten juna lähtikin liikkelle. Hienoa.
Onneksi konduktööri kuuli purnauksen kun soitin hakijoille, että on hieman ongelmia. Kuului vain "tuun hetken päästä takaisin". Sitten sieltä tultiin taksikortin kanssa ja pian tuli kuultuus "matkustaja, joka ei päässyt Hankasalmella junasta, teille on tilattu taksi aseman eteen"  Vaikka kalusto tökkii, niin palvelu toimii.

3h matka muuttui noin 5h pituiseksi, mutta mitäs pienistä. Perille päästiin kuitenkin.

Uusi Lelu

Tällä kertaa kyseessä ei olekkaan elektroniikka, vaan polkupyörä. Vanhan takahaarukan kiinnitys oli alkanut löystyä, korjaamaan ei pystynyt ja siitä ei tiedä kestääkö se viikon vai seuraavat kymmenne vuotta. Silti ajatus siitä, että pyörän perä saattaa hajota täydessä vauhdissa ei tunnu lainkaan mukavalle. Etenkin kun viimeisen tangon yli lentämisen seurauksena solisluu irtosi olkaluusta.

Eli oli aika aloittaa renkaiden potkimiskierros, muutama päivä siinä menikin. Lopputuloksena taloon tuli Konan Dew Drop. Siis sekasikiö joka muistuttaa cyclocrossaria, mutta levyjarrut ja paino taas tekee siitä enemmän hybridin kaltaisen. Oikeastaan kompromissi, kilometrejä tulee vuodessa sen verran, että huonoa ei voi ottaa, mutta kaupungissa pyöräily ja välistä "pysäköinti" tarkoittaa sitä, että liian hieno varastetaan hyvinkin nopeasti. No työmatkojen suhteen enemmänkin kuin riittävä, kevyt ajaa mukava hallita, vaikka täysijouston jälkeen vasta oikeasti huomaa miten katukiveykset ja epätasaisuudet tuntuu ajaessa.

Toinen pirteä havainto oli levyjarrut ja lämpölaajeneminen. Tai tässä tapauksessa kutistuminen. Mitä tapahtuu pyörälle, jonka renkaat pyörii varastossa hyvin kun se viedään pakkaseen? Takarengas leikkaa kiinni sadan metrin jälkeen. Oli mukava viedä pyörä takaisin kotiin, etsiä varastosta sopivaa kuusikolo avainta säätöä varten ja todeta, että juuri se koko puuttuu. Etenkin kun sen jälkeen huomaa jarrussa olevan pikasäädön.. ongelma korjattu. Kesäsäädöt on sitten erikseen.

Puhelimen GPS:ää on tullut pari kertaa käytettyä työmatkoilla. Ennen keskinopeus oli joku 25km/h ja huiput noin 40km/h. Tuossa on siis risteykset ja liikennevalot mukana. Talvi ja nastattomat renkaat tiputti molemmista 10km/h pois, toisin nyt alle tuli taas nastat, saa nähdä miten tilanne muuttuu seuraavan kerran töihin ajettaessa.

Kaksi nimeä, yksi ovi

Muutama viikko sitten se tapahtui, nainen muutti saman katon alle ja samalla alkoi ihmettely mihin nämä kaikki tavarat oikein mahtuvat. Tietokoneiden määräkin kasvoi kuuteen, joten nettivuoroista ei ainakaan pitäisi tulla kiistaa. Yksi ongelma vähemmän, mutta kyllä tässä silti joutuu taatusti miten yhteiselo alkaa sujumaan.

Tähän mennessä on mennyt hyvin, vatsan olut ja pekonipitoisuus on pysynyt vakiona ja välistä on ehtinyt pelaamaankin. Tästä voisi kai päätellä, että onnen mitta on miehen täysi vatsa ja Civilizationissa eteenpäin marssivat armeejat.
Ei se silti ihan niin mene, se olisi jo ihan liian helppoa. Välistä joutuu jopa kokeilemaan millaista on yritätä muotoilla ajatuksia sanoiksi, nähtävästi Crom! ja uuugabuuga! eivät täytä ainakaan jatkuvasti käytettynä vaadittuja kriteerejä.
Arjessa jotkut jaot ovat onneksi aika helppoja, minä sain viinit ja naisen, nainen valitsi puolestaan laulun ja tanssin. Nopea hevonen/auto puuttuu toisin yhä, ellei moottoripyörää voi laskea sellaiseksi?

Suurin sivuvaikutus on tähän mennessä aikaisemmat heräämiset, ihmeen nopeasti sitä tottuu heräämään kuuden, seitsemän aikoihin perinteisen aamukahdeksan sijaan. Töissä kukaan ei ole tullut vielä nipistämään, että olenko oikeasti paikalla, vai olenko vain laittanut hyvin näköisen pahvistandin tuuraamaan aamuvuoroa.

Liian aikaisin soivasta kellosta huolimatta olen onnellinen.

Syysflunssa

Tulihan se viimein, räkätauti. Harva asia on sitten yhtä mieltäylentävää. Nenästä tulee tavaraa kuin sisällöntuottajalta uusmedian huippuvuosina ja korvat on kestolukossa. Sehän tietysti tekee hifistin elosta helppoa, kun voi aina syyttää tautia, eikä laitteita, kun ääni ei kuulostakkaan sille, mille brittijulkaisut tai Stereophile kuvaili.
Asiaa tietämättömille: niissä kaikki on aina testivalioita ja hintaluokkansa parhaita ja pesee aina muutaman kalliimankin mallin (joiden nimiä ei luonnollisesti koskaan mainita). Esityksen välissä ei siis ole verhoa ja klangi on mitä parhain, jos vain kuulisi jotain.. :)

Toinen huolestuttava asia on se, että firman kesäjuhlat jäi väliin. Ilmeisesti alan kasvaa isoksi kun asetin paranemisen viiden ilmaisen drinkin ja aterian edelle. Muiden kirmatessa kohti nousuhumalaa asensin makkariin uudet verhot, viinipunainen väri lisää tietty huoneen pornoluolapisteitä hieman. Etenkin jos entiset olivat jo haaleat ja kulahtaneet.
Sisustamista, toinen huolestuttava oire. Etenkin kun kyse ei ollut perimiehisestä hillitystä kodin kalustuksesta, esim kaljakori sohvapöytä ja harkkotiilistä tehty tv-taso. Olenkohan jo menetetty tapaus?

Kyllä tämä tästä, taidan käydä vähän lomakuvia läpi ja tehdä gintonicin. Ehkä lämpöisten paikkojen kuvat ja malarian torjuntaan tarkoitettu juoma saa taudin luulemaan, että nyt ollaan väärässä osoitteessa ja pakkaamaan vähin äänin kamansa. Päälle vielä sauna ja viattomien pikseliolioiden lahtaamis.. siis oikeuden jakamista DeathSpankissa, niin eiköhän ilta ja tauti ole hyvin hallinnassa.

Syksyä kohti

Alan selvästi pehmetä, nyt on jo farkut ja takki käytössä. Sandaalitkaan ei kuulu vakiovarustukseen. Kesämies imago on siis rapistumassa ja ehkä tavallista aikaisemmin.
Tähän päälle vielä se, että pienen putkityön takia taloyhtiössä on lämmöt pois päältä. Mikään ei vuoda tai muuta sellaista, mutta jos lämmitysjärjestelmästä puuttuu venttiilin vaihdon takia pieni pätkä putkea, niin se hankaloittaa kummasti veden kiertoa.

Siis venttiilin irrotuksen jälkeen putkimies totesi, että tämähän vaatii vähän lisää purkuhommia, että saadaan uusi kiinni.. Hieno havainto, josta kiittää yksi talo villasukkia jalkaan vetäviä ja viltin alla hytiseviä asukkaita.

..Paitsi minä, sillä päätin kadota maaseudulle testaamaan remontoitua saunaa ja samalla hakemaan Puolasta tuttua "matkatv":tä Tampereelle. Kyllä, noin vuosi sen hankkinan jälkeen se pääsee viimein makuuhuoneen tunnelmaa ja feng-shuita pilaamaan. Eli hampaiden kalinaa ei ole luvassa, paitsi järvessä pulahtamisen yhteydessä ja pääsen pian muistamaan uusintojen ja laadukkaan reality-tv tarjonnan keskellä, miksi minulla ei ole ollut tv:tä pitkään aikaan.
Mikäli uudesta tv:stä haluaisi katsoa muutakin, kuin antenniverkon tarjontaa, niin pitäisi taas rakentaa uusi tietokone. Eihän niitä ole vasta kuin kolme. Sähkölaitos ja verkkokauppa kiittää.

Ai niin, varpaankynnet ovat vielä mustana pienestä seuraleikistä. 7 kierrosta Kintulammin ympäri tekee ihmeitä toista kädestä pitäen, kun saa puhua vain "nami nami" ja "aijai" sanoilla, etenkin jos viimeinen kierros tuli mentyä jalat yhteensidottuna..
Kierros siis simuloi vuoden kulkua ja sen jälkeen sai kerätä pellolleen heitettyjä herneitä ja ostaa niillä ruokaa. Ai niin, ne pellot tehtiin "aitaamalla" ne lammen ympäri kannetuilla puilla. Herneillä puolestaan sai ostettua ruokaa.. kunnon maanviljelypeli, joskus tulee hyvä sato, välistä halla vie kaiken.
Mitä järkeä tuossa oli? Ei mitään. Hauskaa oli silti, varsinkin jälkikäteen. Ei se ruokakaan yhtään pahaa tehnyt ja tietty minä ja parin kanssa kun voitettiin tuo kisa, joten voittajanhan oli pakko hymyillä leveästi. :)

Maanviljelystä tuli mieleen, että vaihdoin marketin maidon tilamaitoon. Hakeminenkin sujuu ihan näppärästi fillarilla Pirkkalasta Ollilan maalaiskaupasta. Väri muistuttaa enemmän kermaa ja niin on myös koostumuskin, eikä maku tietenkään moisen vaivannön jälkeen voi olla yhtään huonompi. Päinvastoin. Eri asia on tuleeko talven kovilla pakkasilla sorruttua marketin kylmäosaston tarjontaan.
Toimii se kahvin kanssa oikein hyvin, vaikka ei kuohukermalle pärjääkkään.

Kahvikin parani taas hieman, kun sain viimein hankittua Puolasta tutun mutteripannun. Hitto, edellinen peroklaattorikin tuli hankittua edellisen Puolanvisitin perusteella.
Ei hätää, ei se mikään kahvin mekka ole. Ekan kerran käydessä siellä kaikkialla jauhettiin kahvi pavuista joka ikistä kupllista varten erikseen, myös kahvioissa. Siellä ollessa mutteripannu oli ainoa keino, jolla sai itse hyvää kahvia, eikä instant litkua. Kahvioissakin oli samat koneet, mitä suomessa. Välistä kehitys menee huonoon suuntaan ja vauhdilla.

Saa nähdä jaksanko päivitellä blogia tämän jälkeen, toisin laskuria kurkkaamalla selviää hyvin myös lukeeko tätä enää ketään. ;-)

Kesän viimeinen päivä

Otsikko on kyllä liioittelua, mutta jollain tasolla totta. Jaakko heitti kylmän kiven, koko suomen lämpötilaennätykset meni uusiksi nyt alkaa viilentyä. Jos 28-35c lämpöjen jälkeen kodin 24-27c tuntuu viileälle, niin reilun parinkymmenen asteen lämpö voi tuntua kylmälle ulkosalla.
Kohta otsikoissa on varmaan "suomi selvisi helteistä" ja haastatellaan uhkarohkeita, jotka on vielä uimarannalla, kun mittari näyttää vain 23c toimittajan ollessa villapaidassa ja pitkissä housuissa Hannu Karpolta lainattu karvalakki päässä.

Oikeastaan olen pitänyt tästä paahteesta, aasiassa lomaillessakaan ei se lämpö mitenkään haitannut. Vettä on tietty kulunut paljon enemmän ja paidat hikoaa, mutta muuten tähän tottui nopeasti. Kotiin sai aina läpivedon, joten lämpötila oli vähän ulkoilmaa viileämpi ja futon on helteellä huomattavasti mukavampi nukkua, kuin perinteinen joustinpatja.

Nyt on työviikon aikana tullut pari kertaa tuttu tropiikin lehmänhenkäys vastaan, kun on astunut ilmastoidusta toimistosta kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan. Ensimmäinen kerta kun astuu aasiassa lentokoneesta/kentältä ulkoilmaan on tosiaan kuin lehmä hönkäisisi kohti. Kuumaa ja kosteaa ilmaa ja vaatteet alkaa samantien liimautua ihoa vasten, en olisi uskonut, että saman voi kokea suomessakin.

Aasiateema on jatkunut siinäkin, että aloin jatkamaan siellä aloittamani kirjan lukemista. 200 sivua mennyt, 230 vielä jäljellä. Juoni voi toisin alkaa unohtumaan, jos otan tavakseni lukea sitä vain paahteella. Eiköhän "luen vain ulkoilmassa" - tekniikalla pääse vielä tämän kesän puolella loppuun asti.

Kaikki ei toisin viihdy samalla tavalla trooppisessa ilmastossa, joten tässä muutama vinkki:


1) Jos ulkona on kuumempaa, niin älä tuuleta.
2) Yöllä on aina viileämpää, silloin ikkunat auki ja vaikka tuuletin tehostamaan läpivetoa ikkunan kohdalle.
3) Se tuuletin kannattaa hankkia ennenkuin iltapäivälehdissä uutisoidaan "uusi tuulentinerä meni minutissa"
4) Sälekaihtimet voi aina korvata foliolla..
5) Extreme vaihtoehtona kylmäkallet voi laittaa pakkasesta petauspatjan alle ja brittien suosiman lämminvesipullonkin voi täyttää kylmällä vedellä.
6) Termospullossa kulkee myös kylmää juotavaa, vesikin on viileää jääkaapissa säilytettynä.
7) Ilma eristää, joten löysissä vaatteissa on mukavampaa, kuin vartaloamyötäilevissä.
8) Elokuvateattereissa ja ostoskeskuksissa on ilmastointi jos lämpöä pitää tosiaan paeta.
9) Kylmällä suihkulla tai reippaasti syvälle sukeltamalla saa viilennettyä itsensä, niin seuraavaan puoleen tuntiin ei tunnu yhtään kuumalla.
10) Aloita takkaremontti ja tuurilla saat uuden takan kivet elintarvivikekuorma-autolla tuotuna. Tonni kylmää kiveä sisätiloissa viilentää mukavasti. (Kaverilla kävi tuuri mökkiremontissa)


Ja tietty jäätelöä ja pirtelöä kannattaa tehdä. :)

Ai niin, tämä blogi on valtaosin kirjoitettu ulkoilmassa nurmikolla istuen. Paatunee nörtinkin saa siis ulos, jos vain tekniikka toimii. Jyrinä ja tummat pilvet ajoivat vain sisälle, firman kännyköillä on tullut hyvin opittua, että elektroniikka ja vesisade eivät ole hyvä yhdistelmä..

High speed dirt

Loma alkoi, tuska onkin jo takana. Siis kolme päivää, tai minun tapauksessa kaksi ja puoli reipasta auringonpaistetta ja aika tummaa paahtoa musiikin osalta. Puolikas siksi kun töistä lähtö veny, demo ei mennyt ihan kuin strömssössä, kun yksi osa systeemistä kuoli alta ennen esitystä.
No sen jälkeen se alkoi heräillä, joten oltiin äkkiä tilanteessa "hei tän voi vielä pelastaa ja saada taskin kiinni" lopputuloksena, homma pulkassa ja testamentin keikka jäi näkemättä, kun lähtö venyi.

Moottoritiellä ajaessa moottoripyörällä ajaessa huomaa muuten muutaman asian. Bensan kulutus kasvaa huomattavasti, tuolla pyörällä jokut 80km/h tiet menee hyvin vähällä löpöllä, moottoritiellä kierrokset ovat sen verran korkeammat, että kulutus alkaa jo kutosella. Tuosta seuraa sekin, että kone käy alueella jossa on oikeasti voimaa.

Edellisessä pyörässä oli raaka tehopiikki hyvin lähellä niitä kierroksia, jolla moottoritiellä ajettiin. Eli kahvan kääntö tuotti murahduksen ja kädet venyy efektin jota jatkui rajoittimelle asti, tai kunnes järki voitti. Hieno ominaisuus ohittaessa, vähemmän hieno tasaisessa ajossa.
Nykyinen pyörä käyttäytyy kuin kuin autokuskin ajama rolls royce. Tehoa on kuten valmistaja ilmoitata "riittävästi", mutta siitä ei tehdä samalla numeroa, ellei takapenkin brittiherra totea "Will you James bloody well step on it", jonka jälkeen saa tehdä töitä, että herrapenkin brandylasit ei läiky rinnuksille..

Pirteintä on kuitenkin kaikki pienet hyönteiset, jotka tulee esin auringonlaskiessa. Ilmeisesti ötökkäyliopistossa on vielä kursseista parantamisen varaa. Hirvikärpäset eivät saa vielä opetusta aiheesta "Kohteen jalkojen lukumäärä ja sen vaikutukset suvunjatkamiseen" eikä muillekkaan opetata "Lentoturvallisuus 1: Kohteen ja sinun suhteellisen nopeuseron vaikutus onnistuneeseen laskeutumiseen" - kursseja.

Siis mikä tahansa lintua pienempi osuessaan 120km/h moottoritietä kiitävään kuljettajaan litistyy huomattavasti ja siinä sivussa roiskemaalaa sisuskaluillaan joko kypärän tai ajotakin. Välistä kuuluu vain kypärästä *kops*, *splurts* tai hyttysparveen osuessaan on visiiri täynnä mustakellertäviä läiskiä.
Ne on sen verran pieniä, ettei tule *tak-tak-tak-tak* ääntä, kuin automaattiaseen sarjasta. :) Ei tarvitse goreleffoja katsoa, kun sisuskaluja on näkökenttä täynnä arjessakin. Onneksi niiden läpi näkee ihan hyvin, hieman sama ilmiö kuin likaisissa silmälaseissa. Ei se niin paljoa haittaa, jos vain tarkentaa katseen kauas.

Tälle kypärä näyttää, kun takana on 140km moottoritietä.

Uusi lelu

Tai ainakin vähän käytetty. Lähes 2v tauon jälkeen pihassa on taas moottoripyörä, taloudellisestihan se on lähes yhtä kannattava sijoitus kuin klassinen viina, naiset ja uhkapelit - yhdistelmä. Toisin huvikerroinkin on yhtä korkealla. Siis Aprilia Falco 2002 tuli taloon, ikää 11v vähemmän mitä edellisellä, samalla toisin lähti 51kg painoa ja 16 heppaa pois.

Se numeroista, huomattavasti mukavampi ajopeli tuo on. Vanha meni kyllä tiukkaakin mutkaa, mutta sitä piti oikeasti aina käskeä, tämä reagoi ohjaukseen kevyesti. Ajovaloilla tekeekin nyt jotain, bensaa kuluu vähemmän ja äänet on paljon paremmat. Toisin naapurit voi olla asiasta eri mieltä. Ajoasento on tiiviimpi, mitä edellisessä, mutta pää on silti puhtaassa ilmavirrassa ja perille päästessä ei tarvitse selata kiropraktikkoja keltaisilta sivuilta. Eli tähän mennessä on tuntunut oikein hyvälle ostokselle.

Ai niin, ei tämä voi olla huono harrastus, kun on päässyt vessaan nahkahousut jaloissa hulluna kättä haaroissa heiluttamaan. :) Nahkahousut on siis helpoin pestä, kun ne on jalassa.

Pieniä juttuja

Välistä sitä huomaa tekevänsä asioita ihan eri tavalla. Ensimmäinen havainto oli kirjoittaminen ja numerot. Teen osan väärinpäin, esimerkiksi kun osa teki ala-asteella kasin kahdesta päällekkäisestä pallosta, niin itse aloitin sen ja nollan piirtämisen aina ylhäältä.
Muutamia muitakin numeroita ja kirjaimia tulee tehtyä "väärinpäin", kyllähän opettajat yritti sitä korjata, mutta turhaan. Nyt lukija saa tuijottaa tekstiä aika tarkkaan, että huomaa mitkä kirjaimet ja numerot on tehty ei-virallisella tavalla.

Seuraavana olikin luopuminen tarrakengistä ja kengännauhojen sitomisen opettelu. Toimii hyvin, muistan vielä miten sen opin: Näytettiin mallia, että näin ja katsoin ja tein itse.. peilikuvana. Ilmeisesti pientä lasta ei siinä vaiheessa oikaistu, vaan todettiin, että hieno solmu. ;-)

Viimeisin havainto onkin täkin laitto pussilakanaan. Huolto kun toimi kotoa pois muuttoon asti, niin ekan kerranhan se tuli tehtyä vasta soluasunnossa. Hivenen ihmettelyä ja syntyi siitäkin tekniikka. Täkki sisään, täkin kulmat pussilakanan kulmiin, reipas heilautus ja täkkiä on myös pussilakanan toisessa päässä. Pussilakanan pyöräytys, että pääsee toiseen päähän käsiksi. Kädet sisään kulmista, täkin kiskaisu tosien pään kulmiin ja toinen heilautus. Valmista. Koko homman voi tehdä seisaaltaan.
Tuosta on saanut kuulla muutaman kerran, ei siis todellakaan niin kuin perinteinen "äiti" opetti, mutta jos alkaa tehdä toisen kanssa samaan aikaan, niin valmista on kun toinen vielä aloittelee omaansa. Toisin tekniikka ei taida toimia lyhellä ihmisellä ja ahtaassa huoneessa. ;-)

Kokkauksessa noita omituisuuksia vasta onkin, mutta toisaalta siellä jokainen tekee samat ruuat aavistuksen eri tavalla. Ei ihme, että lähes kaikkien keskustelut "tosi hyvää, saanko reseptin" - päättyy kotona testaukseen ja lopputulos on jotain aivan muuta. :)

Taas Bangkokissa

Reissu kay vahiin, merelle tuli jatettua hyvastit ja eilen saapui bussi Bangkokiin, tai siis itseasiassa tana aamuna ja lahempana kahta. Vain hivenen myohassa, mutta onneksi majapaikka oli yhta kodikas, mita pari vuotta sitten. Tietty nyt on reissun eka ilmastointikin, jos busseja ja takseja ei lasketa. :)
Takseista tuli mieleen, etta tama meni hyvan paivan kirjoihin. Ei tarvinnut kertaakaan tuk tukkia tai taksia, jokea pitkin laivalla ja skytrainilla kaikki paivan liikkumiset. Joy!

Kaytannossa jaljella on enaa yksi paiva Bangkokissa ja sitten alkaakin paluu. Lahes kaikki ostokset on tietty viela tekematta, saldona on tahan mennessa lahinna lompakko, vyo ja vahan alusvaatteita, etta pyykinpesetyspaivia on saanut pidennettya. Jotain tarttis tehda. Siis ostoksille, ei vaatteiden pesulle.
No tietty tuo puku valmistuu parhaillaan, huomenna pitaisi olla jo valmista. Ihan hyvalle se sovituksessa kylla vaikutti.

Huomasin roplaavani kaupassa jo kameran jalustojakin, sellaiselle olisi kylla kayttoa, mutta saa jaada suomeen. Etenkin kun tarkistin, etta saman mallin saa suomeen posteilla ja veroilla samaan hintaankin. Ei siis tarvitse itse raahata ja saa suomessa ihmetella kivijalkaliikkeissa muita merkkeja, tuo kun oli kiinan ihme (benro a-500ex). Kevyt, tukevampi mita about samanhintainen ja painoinen silk. Toisin tuon kuulapaita on haukuttu, mutta itse jalusta on ilmeisesti varsin pateva.

Painon suhteen toisin huomaan kayvani allergiseksi. Nykyinen kamera kun on sellainen, etta aavistuksen yli kilon painoisena se kulkee viela mukana, niin turha on kiusata itseaan lisapainolla. Koh Taon rantakavely meni kylla reitteja pitkin ja sellaisessa helteessa, etta sinne ei kaivannut yhtaan lisapainoa. Kamera ja vesipullo kerrallaan oli ihan tarpeeksi, kun valista sai kiiveta rantakallioilla ja jatkaa sitten viidakkopolulla, tai edeta hyvin jyrkkaa tieta pitkin. Kaikki 30-33c lammossa ja auringonpaahteessa. Vetta kului, kuin jenkkiraudalla bensaa nakkikioskille ajettaessa.

Ai niin, se pokkari hajosi vahan enemman. Naytto lakkasi toimimasta, mutta ottaa edelleen kuvia, myos veden alla. Saa vain koneella arpoa myohemmin miten rajaus ja valotus meni, kun kaytto on automatiikkaa ja osoita kohti. :)

Thairuoka kierroskin tuli katkaistua ekaa kertaa reissulla. Hyvaa oli, mutta huomaa hyvin, miten nalka tulee 3-4h syomisen jalkeen. Puolassa ja talla reissulla thairuualla mennessa nalka vaivasi paljon vahemman. 

Ps. Sotilaat tuli loydettya, mielenosoittajia ei.

Puolivali takana ja skootteriseikkailuja.

Enaa olisi viikko jaljella, vahiin tama loma alkaa kayda. Tanaan on tarkoitus menna rannansiivoussukellukseen, vaikka otinkin eilen varaslahdon: merenpohjasta tuli sukelluksella poistettua iso auringonvarjo ja painovyo. Muutenkin sukeltaminen oli kivempaa, kun olin kaksin koulun ohjaajan kanssa, kun muut oli kurssilaisia. Eli sukellusajat loikkasivat rajusti ylospain, kun enaa ei menty eniten ilmaa haukkovan tahdissa. :)

Lauantaina olisi viimeiset viihdesukellukset ja sitten on tarkoitus karata hiljaisemmalle rannalle, snorklata ja lukea kirjaa riippumatossa. Taalla Saireella on vahan liikaa elamaa ja suomalaisia.

Pyoralla sekoilua tuli tosiaan jatkettua. Koh Prangaanilla olin pari kertaa skootterilla menossa, toisella kerralla huonoimmilla teilla. Siella sai aina joka maessa miettia jatkaako viela, vai kaantyyko takaisin. Kerran kaantymispaatos piti tehda keskella alamakea, kun naki miten edessa on hitonmoinen kivikko, urat ja maki vain jyrkentyy. Eli alas paasisi ehka tuurilla, ylos ei lainkaan.

Ei siis kuin skootteria kaantamaan, keskella jyrkkaa makea. Ei ole helppoa, eika onnistukkaan. Taluttaen ja tyontaen kaannettyna pito murtui pyoralta ja tietty se alkoi rullata alaspain. Sai sen lopulta pysahtymaan ja vauhdin lopuessa se kallahtaa kyljelleen tietenkin ja liukuu viela pari senttia eteenpain. Sitten pyora ylos, kaantaminen onnistuu ja maen paalle sen saa ainoastaan kaasu taysilla vieresta tyontaen. Alamaissa saa jarruttaa myos jaloillakin ja valista pitaa aina pitaa taukoa, kun jarruneste ylikuumenee ja jarrut uhkaa havita. Taman jalkeen kaikki tiet alkoi tuntua pohjanmaan aukeille laukeille.

Paremmalle tielle paastessa seuraa pikainen vahinkotarkastus. Skootterin jalkatason alla oleva sivukate ja pakoputken paalla oleva muovi naarmuilla, muuten ei yhtaan mitaan. Pikku vika, mutta paikalliset vuokraamot voivat peria riistokorvauksia. Muutamasta tuli vuokraamosta kysyttya mita tama maksaa, joku 40-100e oli yleensa arvio, jos joku osasi jotain vastausta antaa.

Joten ei kun paikalliseen pyorakorjaamoon, 30min ja 20e myohemmin on katteet vaihdettu uusiin. Ennen palautusta pitikin ajaa vauhdilla parista kuralatakosta yli, ettei osien hyvin heikko savyero nay mudan alta. Palautus sujui ongelmitta ja paikalliset tosiaan tutki kasipelilla pyoran katteet mahdollislta naarmuilta. :)

Taolla tuli sitten viisastuttua ja ajopeliksi tuli vanha ja kolhittu enduro. Tyhjakaynnilla oli ongelmaa ja se piti polkea kayntiin, mutta muuten oli paljon kivempi. Renkaissa oli pitoa ihan eri tavalla, maessa ymparikaannot sujui ongelmitta ja ylosnousutkin oli helppoja, vaikka kone oli samankoinen mita skoottereissa, niin manuaali vaihteet ja maastovalitykset teki ajosta helppoa paljon kivempaa.
Toisin potkustartti on pakoputken puolella ja sita polkaistessa kerran kenka lipesi ja jalka otti kontaktia pakoputkeen. Aih. Talla kertaa ensiapu luokkaa pyora ympari ja vauhdilla ravintolaan auttoi. Eli jalka oli 40min jaapalapussin alla, ihan kevyt puna vain jai, enaa nay edes sitakaan. Ei siis isompaa vahinkoa. :)

Samalla tuli kaytya Koh Taon korkeimmalla nakoalapaikalla, tie oli jarkyttava ja kavellen sinne vain paasi. Ylosnousu todella huonoa tieta pitkin ja niin jyrkkaa makea pitkin, etta pito yrittaa valista murtua kenkien alla ja yli 30c lammossa oli aika tappoa, mutta nakoala oli sen arvoinen. Alla pieni kuva millaista polkua se oli:

Nyt taitaa olla aika menna kauppaan, ostaa vetta ja kayda kyselemassa sukelluskohteet ja ajat. Aamupala onkin jo takana:

Kelluu kalojen kanssa

Koh Tao. Viimeinkin. Ensimmainen yo toisin aiheutti kirosanoja, kun vieressa on tietty rantaravintola, kaiutin 3m bungalowin ovesta. Se soitti tietty musiikkia aamuyhteen, ei toisin mitaan Dj Bobon "parhaita", mutta silti.Sen jalkeen toinen ravintola jatkoi viela.. aika heikoille meni younet, joten majapaikka on jo vaihdettu uuteen. Ehka seuraava on jo just se sopiva, nyt oli, etta akkia tuolta jonnekkin karkuun olo.

Reissun eka sukellus tuli tehtya, se ei toisin alkanut ihan hyvin. Eli "miten helvetissa ma paasen pinnan alle", siis liian vahan painoja vyolla. Sukeltaessa on liivit, johin saa puhallettua paineilmaa. Silla voi tasta omaa nostetta, niista tuli puristeltua kaikki ilma pois ja sitten puolikkaita keuhkoja hengittamalla alkoi sukellus onnistua. Toisin mun pari ei paassyt 3m syvemmalle, kun sen paineentasaus ei onnistunut oikeaan korvaan..

Toiselle sukellukselle tuli lisattya yksi paino lisaa ja voilla! Liivit lahes tyhjaksi ja pelkastaan hengityksen avulla sai upotettua itsensa pohjaan, tai nostettua pintaan. Oikeastaan tuo liian vahan painoa sukellus teki hyvaa, molempien sukellusten aikana huomasi, etta joku viestittaa ohjaajalle, etta ilmaa on enaa nain paljon, itsella sita oli vaikka kuinka.Eli hengitys hiotui kummasti. Muutama veneessa ihmettelikin, etta aika hyvin sulla jaa ilmaa isoksi mieheksi.

Sukeltamisesta puheenollen, huomenna on luvassa snorklausta, kun kierretaan veneella saaren ympari ja perjantaina osallistun sukelluskohteiden siivoamiseen. Eli sukellus ei maksa mitaan, mutta putsataan kohteista roskat, verkonpatkat, yms yms luontoon kuulumattomat kappaleet. Taytyy viela kerran ennen sita kayda sukellusreissulla, jos vaikka onnistuisi kauhealla munkilla nakemaan sen valashain ja onhan se hiton kivaa puuhaa. Sitten voisi siirtya rauhalliselle puolelle saarta ja olla eristykessa kirjan kanssa.

Ai niin, reissussa on mukana jarkkarin lisaksi veden ja reilumman kaden kohtelun kestava pokkari. Pokkarista on lahtenyt jo maalit irti ja linssin ymparilla oleva suojaava metallikehys. Edelleen tuntuu toimivan, myos veden alla. Huomaa, etta kun kamera on tehty kestamaan, niin sita ei todellakaan saali. Kuten joku sanoikin arvostelussa, silla ei saa yhta hyvia kuvia kuin muilla pokkareilla, mutta sen saa mukaan paikkoihin mihin muilla kameroilla ei ole mitaan asiaa. Vahan pikaliimaa ja suomessa siita saattaa tulla lahes, kuin "uusi".

Varpaat rantahiekassa

Taalla ollaan, ranta on vaihtunut Koh Phanganin bilerantaan. Hieno hiekka, aaltoja ja iltaisin aina tapahtuu. Tulishow on ollut parina iltana ja eilen oli vaahtobileet rannalla.
Varsin mukava paikka. Aluksi tanne tultiin siksi, etta joku myrskyn tapainen pyori lahistolla ja oli pilvista ja pari kertaa satoikin. Huonolla kelillahan kannattaa olla viihteella, eika maata palmun alla.

.. toisin nyt kelit on hyvat (lampoa about 30-33, merivesi 27), mutta edelleenkaan ei ole asiaa palmun alle. Koko paiva skootterin selassa aiheutti sen, etta kammenselat paloi. Hitto, taa on uutta. Muutenkin vahan outoa, kun tavallisesti nahka kestaa hyvin aurinkoa, nyt tuntuu palavan helposti rasvasta huolimatta. Olisikohan tama jotain Puolan rasvadietin vieroitusoireita? Paikallinen ruoka kun on hyvaa, mutta kevytta..

Eli nyt on ihon parantuessa hyvaa aikaa lukea kirjaa terassille asentamassani riippumatossa ja kierrella kauppoja. Taidan toisin pian vaihtaa saarta ja kayda sukeltamassa. Jos veneessa ei istu kannella, niin ei se paahde siella haittaa, pinnan alla ei taas ole mitaa ongelmaa.

Onneksi en ole rannalla makaamisen ystava, niin punainen nahka ei juurikaan muuta lomasuunnitelmia. Paiva, pari viela taalla ja sitten onkin aika siirtya Koh Taolle ja kayda tervehtimassa kaloja.

Luottokortit kenganpohjissa

Ensimmainen Thaimaan yo on takana, hieman on viela horrosta. Kaupunki ei ole kauheasti muutunut, vaikka khao san roadilla en ole ennen ollutkaan. Tama paikka on todellakin reppureissaajahelvetti tiivistettyna. :)
Toisaalta tasta paikasta jotenkin silti pitaa, paksua ilmaa ja kaikkialla tapahtuu jotain. Kaukana steriilista, mutta varsin elavainen paikka.

Pukuprojekti alkoi, parin tunnin paasta on eka sovitus ja sitten illalla vauhdilla kohti saaristoa. Palmun alle tanne on tultu, eika tuktukin pakokaasuja haistelemaan. Junalla ei enaa paassyt, joten piti ottaa bussi ja laiskuuttani viela VIP bussin.
Virhe.
Tarkistin jalkikaeen, etta erityisesti nuo VIP bussit ovat tavallistakin huonomaisempia, joten vaihdoin lipun aamusta bussi-katamaraani pariin, joissa ryostely on netin huhujen mukaan saatu karsittua pois.

Juna olisi melkein paras vaihtoehto, mutta se on taynna. Eika pitkan paivan paatteeksi jaksanut matkustaa linja-autoasemalle aikatauluja ja lippuja hankkimaan, etenkin kun on jatkettava toisella bussilla satamaan ja siita taas lautalla perille..

Eipa silti, rinkkaan ei mene kuin vaatetta ja laakekassi, kaikki arvokas on perinteen mukaan pikkurepussa vieressa. Vakiokikka noissa VIP busseissa on siis lootata kaikessa rauhassa matkan aikana tavaratilan laukut, eika kasimatkatavaroita voi paastaa silmistaan.
Ilmastoinnin takia on kuitenkin matkattava farkuissa ja pitkahihaisessa paidassa, niin luottokortti ja vaihtorahakassa saakin menna kengan pohjallisten alle. Jos jostain syysta joku onnistuu repusta sosialisoimaan yon aikana matkakassaa, niin reissu ei pysahdy. Hieman vainoharhaista, mutta liian sinisilmaiset on niita, jotka tulee konsulinkyydilla kotiin.

Joten illalla alkaa 14h matka kohti Koh Phangan, uusi kyyti on perati 3h nopeampi, mita ensimmaiseksi tarjottu. :) Taytynee osta kirja, tai pari. Jos jaa kesken, niin ehtii sita riippumatossa meren rannallakin lukemaan.

Ps. Aurinkorasva on viela hankkimatta, ehtiihan sita.

Lomalla naamakin silottuu

Nyt se on alkanut, loma. Toisin kurkku tuntuu hieman kipeytyvän, hienohan tämä olisi hankkia flunssa heti reissun alussa. No kyllä se auringonpaisteessa paahtuessa paranee. :)

Ensimmäinen loma-aamu tulikin aloitettua varsin mukavasti. Eli vähän viskiä lasiin ja kylpyhuoneeseen ajamaan partaa pois. Saihan siinä kokeilla vielä kauheampia partamalleja, ennenkuin peilistä tuijotti siloposki. Tuli kieltämättä hieman alaston olo, mutta toisaalta peilikuva nuoreni kummasti. Päälle vielä pekoni-kananmuna aamupala ja kahvia aamulehden kera. Eiköhän tähänkin ulkonäköön totu taas, vaikka kaksi kuukautta ehdin olla siperialaisen erakon näköinen.

Asunnolta onnistuin löytämään snorkkelin ja maskin ja vedenpitävän pokkarin laturilla. Muutamat shortsit päälle, niin saalis oli rinkassa. Tärkeimmät ostoksetkin on tehty: Paikallista rahaa, käsidesiä, laastaria, maitohappobakteerit ja tietty piilolinssejä, että näkee sukeltaakkin. Niitähän onkin jo asunnolla, porukoilla ja löysin pari paria töistäkin. Aika vähiin on käyttö jäänyt ja kun tarvii, niin ei olekkaan lähellä ja sitten sitä huomaa ostaneensa taas pienen erän.
Toisin jotain tarvitsisi tehdä: pakata, mutta senhän ehtii tehdä huomennakin. Silti valmisteluja on tehty enemmän, mitä tavallisesti. Alankohan tulla vanhaksi ja murehtia tulevia?

Reissun suunnitelmana on siis olla päivä, pari Bangkokissa, sitten yöjunalla ja lautalla Koh Phanganiin ja sieltä myöhemmin Koh Taolle sukeltelemaan ja lopulta takaisin Bangkokiin ja suomeen pääsiäistä odottamaan.

Ai niin, pääsiäisestä puheenolleen, kaupassa oli Laitilan mämmiolutta. Piti ostaa ja sain juotuakin, yllättävän hyvää. Ehkä uskaltaudun reissusta palatessa kokeilemaan mämmiäkin, ilman sitä olutta. :)

Puolan epilogi

Nyt se on ohi, pari yötä on saanut nukkua jo suomen puolella. Lähtö ja pakkaus oli tietenkin säätöä, tavaraa tuntui löytyvän vähän joka kaapista. Vanha nahkatakki, farkut, paita tai pari ja pino purkkeja kylpyhuoneesta sai lentää roskiin, kun piti alkaa priorisoimaan mitä voi oikein tuoda takaisin.

Kaverille annetut syömättömät eväät, juomattomat kaljat ja pullon pohjalle jäänyt viski ei harmita, mutteripannu kylläkin. Hitto, sillä sai hyvät sumpit, etenkin espressot. Tietty karuinta oli havaita, että Puolan paras olut löytyi vasta jälkikäteen, kaveri antoi pari suodattamatonta ja pastoroimatonta luomuolutta mukaan.  Värikin oli mukavan lähellä moottoriöljyä.

Voin lohduttautua sillä, että ne antanut kaveri kertoi, että niitä on todella hankala löytää Szczenistä, kun tehdään parin sadan kilometrin päässä pienpanimossa.. Olisi ollutkin harmittanut, jos niitä olisi ollut lähikaupan hyllyssä. Tarkistin jo, ei niitä ole alkon valikoimissakaan. :(

Suomeen paluu oli kyllä aika outoa, Puolassa ja Berliinissä oli jo mukavan valoisaa, plusasteita ja oikein "kevät on jo ovella" olo, suomeen palatessa oli pilvistä valkea taivas ja lunta, paljon lunta. Viimeksi muistan nähneet samanlaiset kinokset maalla pihassa pienenä poikana. Silloin ne toisin ylettyi päähän asti, nyt ei, mutta silti. Kyllä tämä vielä täälläkin kevääksi muuttuu.

Mitä reissusta jäi käteen?

37kg matkatavaraa viimeiselle lennolle, noin 7-8kg kaverin kuskattavana, pari pakettia postin välityksellä. 16Gb valokuvia, 3kg lisää läskiä, mutta vyössä on edelleen samat pykälät. Eli joko nahkavyö on venynyt miehen mukana, tai sitten lisäys on toivottavasti lihasta. Toiveajattelua?
Tavaraa tietysti ja myös hyviä muistoja.

Kuten blogia lukeneet voi todeta, ruokahuolto on ollut koko ajan oikein hyvin hallinnassa. Positiivisinta oli todeta, että ala-asteella vihaamani ja sen jälkeenkin välttelemäni punajuuri oli ihan hyvää, borsh ja punajuuriraasteet olivatkin ihan syömäkelpoisia. Ehkä uskallan koskea niihin jatkossa kotikeittiössäkin.

Nyt pitäisi kestää vielä viikko töissä ennen loman alkua, se tulee kyllä ihan tarpeeseen. Loman alkaessa voi viimein ajaa parrankin pois, mistä varmaan lähimmäiset kiittää. Vaikka onhan siitä jo ensimmäiset pari senttiä lyhennetty. ;-)

Blogin kohtaloa tuleekin mietittyä loman jälkeen, helpompihan siellä sekoilut on laittaa tänne, mitä spämmätä sähköpostilla.

Ps. Kuva oluesta on alla, jos joku sattuu jostain löytämään.

Viimeiset hetket ovat käsillä

Tätä kirjoittaessa on enää alle 16 tuntia taksin saapumiseen. Television lähetys on hoidettu, mutta pakkaaminen tekemättä, siivotakkin pitäisi hieman ja tietty istua puolalaisten kanssa iltaa. Ai niin ja töissäkin olisi vielä säädettävää.

Pitäisiköhän priorisoida tai vain vähentää yöunista? Lento sujuu tietty huomattavasti mukavammin taju kankaalla. Paikallisille tuli hankittua vielä "pieni" läksiäislahja, eli Red Army Vodka. Siis tukevassa puulaatikossa on shottilasit, rynnäkkökivääriin ja käsikranaatin muotoiset lasiset viinapullot. Jos ne ei tuolla saa otettua minun poissaollessa tilannetta haltuun, niin ei sitten millään.

Suomeen paluuta odottaa jo, mutta toisaalta onhan lähteminen aina hieman haikeaa. Tännekkin ehti arki muodostua omine rutiineineen ja tuttuine naamoineen. Täällä on vielä aurinko alkanut paistaa, linnut ovat palanneet, lumi sulaa ja valoa riittää. Siis suomennettuna kevät on saapunut!
Suomen uutisista kun saa puolestaan lukea, että armeejan käyttöönottoa on ehdotettu junaliikenteen turvaamiseksi, kun lunta tulee ovista, ikkunoista ja muutama kilo on kauppakassissakin. Lupaavaa.. Kevään keskeltä takaisin talveen palaaminen ei kuulosta ihan houkuttavimmalle ajatukselle.

Eipä silti, kyllä kotiinpaluu tekee hyvää.

Kulttuuria ja rappiota

Nyt se on viimein tehty, siis jazzklubilla vierailu. Se onkin vaatinut muutaman yrityksen. Ensimmäisellä kerralla todettiin, että kuukauden konsertti onkin todella suosittu, kun paikalla oli televisiokamerakin ja istumapaikat loppu.
Toisella yrityksellä olikin ystävänpäivä (tarinan opetus, miehet ei tajua päivämääräriä, ellei niitä ole laitettu kännykkään ylös) ja paikka oli taas loppuunmyyty. Etukäteen tehty pöytävaraus auttoi kummasti kolmannella kerralla. Mitä nyt pöydän ja lavan välissä oli iso pylväs, mutta mitäs pienistä.


Musiikki oli varsin toimivaa, lavallekkin näki hieman ja ruoka toimi alkuruuan osalta, kokonaisena grillatun Chambert juuston ja hillon jälkeen pääruoka oli välitön pettymys, vaikka melko maistuvaa olikin. Lopputuloksena, missio suoritetty onnistuneesti: jazzia, viiniä ja sikarin tupruttelua sisätiloissa. 
Mistä tietty seurasi päänsärky seuraavalle aamulle, tupakoimattomalle sikarin nikotiinipommi on aika iso pala purtavaksi. Ei kaksi lasia viiniä ja yksi olut moista aiheuta. Ellei sitten syynä ollut se kirottu kulttuuri. ;-)

Samankaltainen meno toisin jatkuu huomennakin, käydään Puolalaisten kanssa töiden läksiäiskaljoilla. Ehdittiin jo miettiä, että kun suomen pää maksoi menot niin firma tietty tarjosi tulijoille illallisen ja läksiäisetkin. Nyt moista tuskin moista nähdään, toisin on touhun vetäjäkin vaihtunut. Ei se mitään, voidaanhan sitä itsekkin tarjota parit tuopit kolleegoille.

5 yötä

Tällä kertaa otsikko taitaakin kertoa kaiken oleellisen. Aika käy vähiin. Maanantai aamuna on asunnon tupatarkastus, kun vuokrasopimus loppuu kuun vaihteessa. Perjantaina 7:50 on taksi noutamassa ja kotimatka alkaa. 17:15 on kone Tikkakoskella ja valtaosa tavaroista tulee varmaan jätettyä porukoille. Viikko tampereella ja sitten vähän vaille 3 viikkoa Thaimaassa tarkoittaa sitä, että voi liikkua melko kevyellä varustuksella. Joskus pääsiäisen aikoihin voisi viedä maalta varsinaisen muuttokuorman takaisin Tampereelle.

Täytyykin viikolla tehdä pieni inventaario mitä kannattaisi tuoda ja mitä jättää tänne. Ison rahti on jo hallinnassa, eli televisio. Sopimukseen kun kuului 20kg ylimääräistä matkatavaraa, niin näyttämällä finnairin "ylipainohinnastoa" ja TV:n kuljetuskustannuksia sain TV:n menemään firman piikkiin. Tuon takia makatavaroiden olisi sovittava siihen normaaliin reittilennon 20kg lukemaan. Tai meneehän ne, jos itse maksaa sakkomaksut.
Vodkatilauksia ei siis oteta vastaan, mutta onneksi yksi satsi on jo tuotu. Itäblokin vodkanmaistajaisten materiaali on siis jo kasassa. :)

TV:n lähetyksessä on muuten yksi jännitystekijä. Se menee nimittäin samalla yhtiöllä, jonka käsittelyssä yksi firman laitelähetyksistä näytti sille, että sitä olisi kuskannut humalainen rekkakuski, joka olisi vetänyt kuorma-auton muutaman kerran katon kautta ympäri. Sitten tavarat olisi vain lastattu uuteen autoon ja viety pokkana perille. Eli aika pahaa osumaa oli tullut, mutta ehkä vastaanottaja ei huomaa?

Museot on edelleen tutkimatta, kuten paikallinen linna ja katedraali. Toisin maanataina on viimeinkin luvassa jazzklubi-illallinen. Sen jälkeen voi miettiä tuliko kulttuuria tarpeeksi, vai vieläkö kävisi katsomassa jotain rakennusta sisältä. :)

Pulkaton laskiainen

Laskiainen tuli, mutta pulkkamäkeen ei tullut päästyä. Tietty mahdollisuuksia olisi, ruokakauppaan mennessä yksi kinos oli minun korkuinen. Siinä hetken aikaa tunsi itsensä pikkupojaksi, siitä onkin aikaa kun on voinut tuijottaa itsensä korkuista lumikasaa. Ilmiö korostui vielä, kun se oli pystysuora lumimuuri. Käytännössä näytti sille, että kadun lumet olisi kuormattu yhteen kasaan ja sitten tajuttu, että jalkakäytäväkin pitää olla. Jonka jälkeen joku sai kaivaa metrin levyisen kävelyväylän ihmisille.

Kaupassakin on näkynyt isoja puukelkkoja. Onhan minulla yksi tampereellakin, mutta nuo oli isompia ja tukevamman oloisia. Siis mitä mainioimpia välineitä itsetuhoiseen syöksylaskuun rinteessä. Oikeasti, kelkka tuntuu vakaammalle ja mukavammalle laskuvälineelle, mitä pulkka. Se olikin pettymys, kun Calvin and Hobbesin lukemisen jälkeen. Missä on vauhti, vaara ja komeat ilmalennot?

Ystävänpäiväkin tuli samassa paketissa, se toisin tajuttiin täällä hieman jälkijunassa. Jazzklubilla oli yksi erikoiskonsertti silloin, ajateltiin mennä, vaikka raavaat miehet pöydän äärellä viinilasit kädessä istumassa puolalaisia rakkauslauluja kuuntelemassa olikin aika outo mielikuva. Kävi ilmi, että kaikki pöydät oli varattu jo 2 viikkoa sitten kiitos itsenäisyyspäivän. Klubilla saa siis ruokaakin, eikä vain pelkkää jazzia ja olutta. Täytyy yrittää uudestaan viikon päästä.

Ruokapuolella onkin löytynyt muutama uusi asia:
- Chilibriejuustoa. Tässä on ihan mukava pikkupolte vakiona.
- Valkosipulisilavaa. Oikeasti maistuu valkosipulille, loistavaa kamaa.

Ja ruuasta puheenollen oli tarkoitus käydä perinteisessä sianniskapaikassa. Paikka sai sen lempinimen, kun siellä saa perin herkullista sianniskaa. Ainoa puolalainen ruoka, johon ei tee mieli lisätä suolaa, tai pippuria. (Ruuat on siis tosi vähän maustettuja, juttelin yhden kolleegan kanssa. Pitkään pippuri oli ainoa mauste, suolaa käytetään vähän ja oregano taisi tulla joskus 90-luvulla)

Siellä olikin häät, joten vaihtoehto B: kalaravintolaan, kuulema kaupungin parhaaseen. Menua katsellessa löytyi heti päävoitto: Herra krokokotiili Zimbabwesta! Vedessä sekin viihtyy, joten oli aivan luontevaa, että sitä oli kalaravintolan menulla. (Tiedotuksena krokot on siis luonnossa suojeltuja, mutta nahan takia niitä kasvatetaan farmeilla. Liha on siis sivutuote.)

Suomeenpaluun valmistelutkin ovat edenneet. Salin saunan tyhjennettyä pääsin täyttämään kiulun vedellä ja heittämään löylyä. Käytön tuoman turvotuksen puutteen takia puinen kiulu vuoti tietty kuin seula, joten sitä tuli kauhottua hullun lailla ja kun tuntui sille, että eihän tästä tule mitään lensi jäljellä oleva puolikas kiulullinen vettä kerralla kiukaalla.
Pian olikin tuttu olo: korvat sekä selkä tuntuu palavan ja tekee mieli saunasta pois. Vielä muutama onnistunut salisaunakäynti ja on toivoa käydä taas Rauhaniemessä avannossa, ilman, että mursut taluttaa lauteilta takaisin pukuhuoneeseen kasvamaan. :)

Lopun alkua ja remonttimiehiä

Ehei, ei täällä seinät kaadu päälle, eikä aamukahvin pinnalta voi lukea pahoja enteitä. Pikemminkin komennusta on jäljellä enää tasan kolme viikkoa. Se aiheuttaa tietty pohtimista, että mitähän tässä vielä pitäisi tehdä. Töissä on tietty säätöä ihan riittävästi, mutta Circus Of Dead Squirelsin kuuntelu spotifystä auttaa kummasti. The pop culture massacre and end of the world sing a-long songbook. Miten hitossa moisella nimellä varustettu levy voi olla huono?

Ai töistä voisi sanoa sen, että välistä olo on kuin studio julmahuvin ratkaisijoissa. Kahvinjuonnin ja töiden mysteerien ratkaisujen välillä näkee aina remonttimiehiä. Tähän menessä näkyvimmät muutokset ovat olleet keittiöön tullut jääkaappi ja käsittämätön määrä kaapelia käytävässä, joka katosi myöhemmin ja paljon poraamisen ääniä.
Jätetään remonttimiesten bravuuri pohjalle: Meillä oli unisex vessat, nyt on molempien oviin ilmaantunut miehen ja naisen kuva. Se siitä käytännöstä, mutta se mikä on nykyään naisten vessa on se kerroksen ainoa pisuaarilla varustettu..

Ai niin piti täällä poistua yhdestä wc:stä kahva kädessä. Kaksi ovinen systeemi, talon tapa on laittaa uloin ovi lukkoon, ettei kukaan muu kiilaa turhaan sisälle ja toinen ovi on lavuaarin ja varsinaisen wc:n välissä. Se tuli tavan mukaan vedettyä kiinni perässä. Poistumista yrittäessä tulikin pieni dilemma. Sisäovi olikin rikki, kahva osoitti suoraan alaspäin ja auki kääntäminen ei onnistu, kun oven karmi tulee vastaan.

Douh. Huutaakko ja mesota, että kerrosta alempana oleva täysin englanninkielentaidoton vahtimestari tulee ruuvaamaan kahta ovea irti, jos ymmärtää mistä on kyse, tai soitella työkaverille, että tota, et viitsisi etsiä remppamiehiä ja vääntää rautalankaa?
Oven auki potkaisu ei houkuta, mutta kahvan kiinnikkeen ruuveista yksi näyttää puuttuvan, joten Conan ratkaisee tilanteen voimalla. Pian on kahva repäisty irti ja asennettu takaisin oikeinpäin ja ovi toimii taas kuten pitääkin, vaikka näyttää vähän rujommalle.

Hmm.. Kehutussa kalaravintolassa pitää käydä, kuten myös kaupungin hienoimmassa italialaisessa (viinitelineenä on kalteva pisan torni) ja yhdessäkään museossa tai näyttelyssä ei ole tullut käytyä, vaikka lähin on 15 metrin päässä talon portista. Yksi näyttely ja paikallisen linnan kierros, eiköhän siinä ole kulttuuriakin tarpeeksi.

Vieraskielisen shoppailun iloja

Täällä ruokakaupassa käynti on aina yhtä jännää. Eilen uskon onnistuneeni ostamaan hiivaa, en toisin ole siitä ihan varma. Tänään taas kaupassa pyörittelin laatikkoa, jonka ulkonäöstä tuli ensimmäisenä mieleen piipputupakka. Se oli kaakaota, ainakin pienellä painetun printin mukaan. Toinen yllätyspurkki osoittautui mustekalan lonkeroiksi.

Mutta mitä ihmeitä olikaan pirtupullojen vieressä? Cars, Pocahontas (muistaakseni) ja muut Disney pullot! Niitä piti jo vähän käännellä, pienellä tekstillä löytyi "non alocoholic party drink". Se siitä säikähdyksestä, että täällä opetetaan lapset tavoille erikseen lasten viinoilla. Niin ja pirtu tosiaan, totta siinä missä suomessa yritetään saada viiniä ruokakauppaan ja mietitään kaljanmyyntikieltoa sunnuntaille, niin täällä saa jokaisena viikonpäivänä ostaa 95% alkoholia ruokakaupasta.

Pikkuisen huvittava episodi oli myös kun mietin pinaattikeiton tekemistä. Sehän tehdään maitoon, joten tässä ajatuksen juoksu kaupan hyllyllä:
- Hmm kermaan tehtynä siitä tulisi parempaa.
- Hei toissa on smetanaa, siitä tulee vielä parempaa. Höh, rasvaa vain saman verran mitä kermassa.
- Tietty jos tekisinkin pinaattijauheliha täytteisiä pastarullia.
Seuraava havainto olikin, että pidin kädessäni vähärasvaista paistijauhelihaa ja olin lievästi huvittunut, kun ensin etsii rasvaisimman purkin mitä löytää ja sitten taas niin kevyttä kun voi olla..

Harvassa kaupassa tosiaan puhtaan englantia, mutta ei se oikeasti nyt iso ongelma ole. Osoittelemalla ja tarpeen vaatiessa vaikka kännykkään/paperille numeroita piirtämällä pärjää todella pitkälle. Ruokakaupatkin ovat liha/juusto tiskiä lukuunottamatta ihan itsepalvelua. Toisaalta ostettaessa voi tulla ihan erillaisia onnistumisen tunteita. Esimerkiksi kerran olin kaupungilla kävelemässä ja viima alkoi käydä kylmäksi. Siis pukuliikkeeseen, esillä ei ole kaulaliinoja. Niistä kysymällä tulee vain pään pyörittelyä. Sitten kun osoittelee mallinuken kaulaliinaa, niin ilme kirkastuu ja tiskin alta kaivetaan pino esiin. Pikaisen valinnan ja laskimella näytetyn hinnan jälkeen on mukavampi lähteä ulos ja kauppaan jäi iloisesti hymyilevä kauppias.

Uusi lelu!

Kuten osaa tietääkin, olen viimein käynyt kamerakaupassa. Ajatus lähti siitä, että Puolassa on kuitenkin kivan näköisiä rakennuksia ja patsaita. Sekä, että sen sijaan, että olisi kotisohvalla makaamassa tekisi ihan hyvää käydä kävelemässä ja kuvaamassa. Siis mukava motivaatio ulkoiluun.

Kuinkas sitten kävikään? Kuten minulla aina tekniikan kanssa, mopo alkoi keulia ja sitten vain roikutaan mukana. ;-) Alku oli kieltämättä ihan fiksu, eli edullisempaa runkoa kittilaseilla. Ei ihan uusinta uutta. Ettei vaan huomaa omistavansa parilla tonnilla lasia kaapissa, jota ei sitten käytäkkään. Eli edullista, käteensopivaa ja riittävän kevyttä, että se tulee joskus mukaankin. 

Optiikan päivityspolkukin näytti hyvälle, laadukasta tavaraa siedettävään hintaan ja kittilinssejä kehuttiin about parhaiksi kittilinsseiksi, mitä kameroiden mukana tulee. Eli kaupasta tarttui Olympus E-520, 14-42mm ja 50-150mm

Kiva lelu, pidän edelleen. Matkan varrella mukaan tarttui 50mm/f2 makro, kun tarvitsin valovoimaisempaa lasia ja teki tietysti mieli saada taustatkin puuroutumaan, että kohde erottuu hyvin. Hieman hidas tarkentamaan, mutta tekee tosiaan tarkkaa jälkeä.

Pahin isku tuli tietenkin, kun muutaman kerran huomasi peruskittilinssillä, että vaikka pakittaa selän kadulla seinään, niin kuvaan ei saa kaikkea haluamaansa, tai valotusaika kasvaa sen verran pitkäksi, että käsivaralla otos tärähtää. Thaimaan reissukin on mukavasti lähestymässä, niin saarien maisemista teki mieli saada parempia kuvia. 

Eli laajakulmaa (enemmän maisemaa samaan kuvaan) ja enemmän valovoimaa (lyhyempi suljinaika, kuva ei tärähdä niin helposti hämärässä), olisi toivomuslistalla. Tässä vaiheessa pystyi jo aavistamaan, että käy huonosti. Optiikkakuumehan siitä nousi ja sehän oli menoa.

Ennenhän ostaminen oli helpompaa, meni vain kauppaan ja kertoi mitä pitäisi saada, kauppias tarjosi vaihtoehtoa ja sitten kun kysyi onko se hyvä, kauppias vastasi, että se on paras. Ala siinä sitten vertailemaan. 

Nyt netti on täynnä arvosteluja, harrastajien keskusteluja ja niissä tietty puidaan hyvin samoja vaihtoehtoja "ostaisikon tuon, vai olisiko tuo toinen sittenkin parempi" ja aiheesta jauhetaan sitten kauan. Informaatioähky alkoi pian lähestyä tietoummetusta, joten jo oman mielenterveyden takia tuli vihellettyä peli poikki ja ostettua sillä hetkellä parhaalle tuntunut vaihtoehto.

Kotiin siis jysähti parissa päivässä 12-60mm (kinovastaavana 24-120mm) f2.8-4 ja salamakin. Linssi on kyllä tukevaa tekoa ja painava, toisin lohdutti kummasti, että Canon/Nikon akselilla lähes vastaava olisi painanut vielä enemmän. Riittävän laajakuvainen, että erilliselle laajakuvalle ei välttämättä ole tarvetta ja valovoimaa on enemmän.

Tekniikkahulluille alla on muutama testikuva. F8, kuvat ihan suoraan kamerasta. Kaikki on jalustalta otettu ja zoomattu siten, että kuvan sisältö olisi sama. Samoilla milleillä kun fyysisesti reilusti isompi objektiivi tuottaisi hieman eri rajauksen. Automaattitarkennuksella, samalla isoarvolla, ilman salamaa. Tarkennus lehden oikeassa yläkulmassa (monosta stereoksi)

12-60mm

Ja kittilinssin versio:

Täytyy ihmetellä asunnon ulkopuolekkakin viikonloppuna, tuossa erot on todella pieniä. Niin toisaalta kuuluukin olla tasaisessa valossa. Ei noita kittilinssejä ole suotta kehuttu. Täytyypä mielenkiinnosta viikonloppuna ottaa selvää miten paljon kamerassa/linsseissä on ohitarkennusta automaatilla.

No joo, kuvaaja se suurin pullonkaula on. Eli jos seuraavaksi saisi taidot paranemaan, niitä ei onneksi ole kaupan netissä.

Ai iltapala? Hyvin maistui, kiitos kysymästä.

Ruokaraportti

Prahan reissu on melkein ohi. Turistikierros tuli tehtyä, lopputuloksena paljon valkokuvia, toisin keli oli melkein kuin suomen marraskuu, lunta toki enemmän, mutta harmaata ja sohjoakin. Eli tuskin tuli mitään hienoa otosta napattua. :(
Tietysti jalatkin tuli käveltyä mukavan lötköiksi, kuten perinteiseen kaupunkilomaan kuuluukin.

Alkoi kyllä mietityttää millainen tämä kaupunki on kesällä, kun nytkin linnassa, sillalla ja vanhankaupungin torilla kuhisi porukkaa ja klassinen turistimittari: "ottaisitko meistä valokuvan?" kilahti useamman kerran. Millainen paikka mahtaa olla siis pahimpaan turistiaikaan? En oikein halua kuvitella. Onneksi vanhan kaupungin sivukujilla oli paljon rauhallisempaa.

Päädyin muuten kasvisravintolaankin, paikka oli tosiaan sellainen, että sopivasti pienellä sivukujalla, joka tuntuu enemmän sisäpihalle, eikä kadulle. Eli sellainen, ettei sinne oikein vahingossa eksytä. Hiton hyvää ruokaa tyylillä sisustettu ravintola, erikoisuutena vessat oli "kylmässä", eli sisäpihan portaikon kohdalla molemmissa kerroksissa, siis ulkoilmaa ja kynttilävalaistus. Niin vessoissa, kuin portaissakin.

Niin se kasvisruoka? Vatsa taatusti ihmetteli, mutta onneksi mukana tullut olut osasi rauhoittaa tilanteen ja selitti perin epäluuloisille ruuansulatuselimille, että toi on ihan ok, se on mun seurassa. Sulattelivat, mutta jäivät taatusti juttelemaan selän takana huolissaan, että on tuo kaljakin joutunut huonoon seuraan.. Oikeasti syön kyllä ihan mieluusti muutakin, kuin pelkkää pekonia. Hyvin tehty ruoka maistuu aina, oli se sitten ruokaa, tai sitä mitä ruoka syö. ;-)

Alkukeitto oli melko mautonta, mutta pääruoka leivottuja perunapannukakkuja, joiden sisällä oli juustoa ja muuta mukavaa, guatemolea, salsaa ja salaattia. Aika herkkua. Jälkiruoka oli vasta herkkua: azteekkichilisuklaata. Eli sulatettua suklaata chilillä, päällä hyvää rouhetta. Yum, sula tumma suklaa ja vähän ajan päästä avautuva chilin potku toimii aina. :)

Illallinen olikin gulassia (valitan, tässä tuli täydellinen tyrmäys kasviskeitolle) ja entrecôtea, toisin nyt kasvisruoka veti voiton. Pihvi oli kyllä täysin ok, mutta ei samalla tavalla aivojen primitiivisiä mielihyvänystyröitä hyväilevää.
Yksi asia on muuten aika jännä Puolan ja Tsekin ruuissa, mausteiden käyttö. Se on aika vähäistä, vaatii kyllä totuttelua, mutta toisaalta alkaa maistaa paremmin itse ainekset, eikä vain mausteita. Oikeastaan pidän siitä, vaikka olenkin paatunut chilin ja valkosipulin ystävä.

Taas olisi nukuttava hieman, huomenna ehtii vielä hetken ihastella kaupunkia, ennenkuin pitkä kotimatka alkaa.

Tien päällä taas

Täällä sitä ollaan, Prahassa. Sinänsä ikävä viikonloppureissu, kun suhteessa ajasta menee valtaosa tienpäällä. Toisin onneksi dokumentteja voi käydä ihan läpi junassakin, niin voi matkustaa työajalla. Toisin ei sekään niin simppeliä ole..

Matkaan tuli siis lähdettyä hyvissä ajoin, kun vaihtoaika Berliinissä olisi ollut parhaalla yhteydellä alle vartti. Kun lähes koko eurooppa on sekaisin lumesta, niin ei moiseen uskaltanut luottaa. Eli aikaisemmalla junalla. Joka oli tietty kalliimpi ja kiersi eri reittiä, silti yksi vaihto ennen Berliiniä, helppo nakki. Ennen vaihtoa tulee vain pikku pysäkkejä vastaan ja lopulta saman niminen, mikä pitikin olla, vaunu tyhjenee, minä myös ulos.

No tässä onkin vain yksi raide, joka aikataulut on vain välille Szczcin - Mikä lie kyläpahahen, jossa ollaan. Pysäkille jäi vain yksi pieni puolalainen mies, joka puhui kovasti puolaa, hymyili ja huitoi käsillään neuvoa kysyessä. Lupaavaa.
Hmm.. mistäs jatkojuna, vähän etsiskelyä ja asemaltan näköisestä rakennuksesta kysymään. Rautateiden huoltomiehet ei tietty puhu lainkaan englantia, mutta sanomalla Berlin ja lippua näyttämällä viitotaan lava-autoon ja kuskataan oikealle asemalle. Kaupungilla oli siis maitolaituripysäkki ja sen jälkeen itse kaupungin rautatieasema. *douh*

Jatkoyhteyteen ei enää ehdi, mutta ei hätää seuraava juna lähtee reilun tunnin päästä, juuri se jolla olisi nopea vaihto Berliinissä. Siinä poltettiin sitten virheidenotto marginaali. Henkilökunta ei edelleenkään puhu englantia, mutta lippuja näyttämällä ja elekielellä onnistuu lippujen siirto lähijunasta intercityyn, ilman lisämaksua. Palvelusta pitää kyllä saksan rautateille nostaa hattua. Mitä nyt lisälippua katsoessa huvittaa, sama numero ja saapumisraide, mitä Berlin - Praha junalla. Toisin kysyttäessä tämä ei vain ole se juna.
Perillä saavutaankin raiteelle 3 raiteen 2 sijasta, josta oikea juna lähtee. Loppumatka meneekin kommelluksitta, metrolla ja kävelemällä osuukin hotellille heti ekalla yrittämällä. Ihan viihtyisä paikka, hyvä sijainti ja edullinen. Bonuksena paikan pyörittäjä ei ole natiivi, puhuu hyvää englantia, kirjahylly on täynnä englanninkielistä luettavaa ja kartaan ilmaantu hyviä ravintoloita ja paikkasuosituksia, joissa käydä ja näköalareitti ehdotus. :)

Lähin suositeltu ravintola tulikin testattua, oikein hyvää ruokaa ja ravintolassa itse tehtyjä suodattamattomia oluita. Joy.
Teki hyvää, etenkin kun kello oli jo yhdeksän ja päivän ensimmäinen ateria oli aamupalasämpylä ja prahaan saavuttaessa kioskivoikkari..
Uuden vuoden lupaus oli muuten olueton tammikuu, mutta sitten kun istuin iltaa ennen Puolaan paluuta kavereiden kanssa, niin olin kalja kädessä. Siis olueton tammikuu puolassa oli uusintaversio, ja kun Prahassa ollaan, voi käydä oluella. Tällekköhän ramadanin aikana tuntuu, on pimeää, nyt ei tartte paastota? :)

Hieman tuli käveltyä kaupungin keskustassakin, hienollehan paikka näyttää. Tuli myös kiinnitettyä siihen huomiota, että parissa porttikongissa on nuoria tummaihoisia seisomassa, eivät juttele, ovat vain. Seuraavassa oli pari neitoa täysin meikattuna, samoin odottamassa jotain. Kun seuraavassa risteyksessä alettiin houkutella cabaree baariin "privat club, ten girls, no fees just come and sit..", niin ei voinut välttyä ajattelemasta, että tällä kadulla olisi herkästi kokeva artisti saanut ensin tajunnan laajennettua ja sitten muusan kainaloon.

Nyt unta palloon, huomenna riittää maisemien ihmettelyä.

Viimeiset viikonloput

Tänään tapahtui havahtuminen, aika käy vähiin. Enää 7 viikonloppua ennen suomeen paluuta, niistä ensimmäinen menee taatusti Szczenissä alennusmyynneissä pyörähtäessä ja ehkä sianniskapaikassa syödäessä.
Paikka siis ristittiin sieltä löytyneen perin herkullisen sianniska-herkkusieni annoksen takia, ainoa ruoka Puolassa johon ei tee mieli lisätä suolaa, tai pippuria. Suosittelen, vielä pekoniperunat ja olutta päälle, niin vatsan paino pitää huolen, että fyysiset jalat on maassa, mutta mieliala liihottelee korkealla.

Mikäs tässä on siis ongelmana? No se, että missäs sitä ehtiikään käydä. Prahaan on lyhyt matka, yhden viikonlopun voisi viettää siellä. Krakovakin on fiksummilla yhteyksillä muistaakseni 5h matkan päässä. Ei paha paikka viikonlopulle sekään. Gdanskinkin on oikein lähellä. Amsterdam houkuttaa, eikä sen paikan houkuttavuutta yhtään vähennä Aqua De Anniquen keikat ja työpöydän taustalla oleva kuva, jossa on luistelijoita ilta-auringossa tuulimyllyjen reunustamalla joella Hollannissa.. ja tietysti Berliini on ihan nurkan takana. Hitto, täällähän voisi helposti viettää joka viikonlopun eri kaupungissa.

Tuosta tietysti ajatukset karkasivat vielä vähän kauemmaksi. Kohta olen yli 30c lämmössä pyyhkimässä hikeä otsalta ja kiroamassa miten taksikuski peri pari euroa ylihintaa. (Toisin yleistähän se on, täälläkin hieroja kuittasi ensin 90zl, mutta vastasin, nettisivuilla oli 70zl ja hinta korjaantui heti).

Edessä on siis reilu 2.5 viikkoa Thaimassa, tavoitteena on sukellella ja nauttia lämmöstä. Majoitukset ja siirymät pitäisi vain suunnitella, mikä on oikeastaan outoa. Tavallisesti olen matkannut vain mutu systeemillä, jos maisema on tuntunut ikävälle, olen vain vaihtanut sitä.
Kerran olen matkustanut sesongin ulkopuolella, niin on vain voinut marssia majapaikkaan ja kysyä onko vapaata huonetta. Nyt sesonki ja kuningasidea teetättää viimeinkin puku tarkoittaa pientä suunnittelua.

Ai niin, löysin omalle aasianreissaukselle termin. Flashbacker. Eli kuten reppureissausta, mutta vähän isommalla budjetilla. Ei siis yhteismajoitusta, mutta minun standardeilla yhteinen wc ja suihku ja muutama torakka on ihan ok. ;-)

Ps. Sohvan alla väijvät villakoirat hävisi painiottelun, olen taas asunnon yksinvaltias ja hallitseva elämänmuoto.

Korppikotka on laskeutunut

Kraa kraa kuului Puolaan päästessä. Kone oli yli puolitoistan tuntia myöhässä, aika joka luonnollisesti odotettiin koneessa. No ei se mitään, kirja ja ipod auttoivat kummasti. Haittapuolena oli vain se, että perille päästessä kaupat oli kiinni. Aamupalan jälkeen oli saanut vain sämpylän ja jostain pitäisi saada ruokaakin. Onneksi ei tarvinnut käydä oikean korppikotkan tavoin puistoon hyytyneiden pulujen luo haaskalle, vaan kebab pelasti illan.

Jotkut voi kysyä, että onko noilla vaihdoehdoilla muka eroa. On. Vesipullo, haaskalta sitä ei saa ja maassa jossa kraanavettä ei kannata juoda sitä osaa arvostaa. Kebabia syödessä oli kyllä outo olo kahdesta syystä, ensinnäkin rulla on paljon pienempi ja paljon vaihtelevimmilla kasviksilla täytetty mitä suomessa (lihakin on lähempänä gyrosta, mitä tukkukebabia) ja taustalla ei soi häälaulajaa tai minareettien kutsua. Jalka pikemminkin haki tahtia, kun taustalla soivasta kappaleesta tuli mieleen Recoilin Luscious Apparatus.

Onhan täällä muuten luntakin, ihme ja kumma. Suomen jälkeen se ei ihmetytä, mutta paikalliset voi olla kyllä ihmeissään. Täällä kun ei pitänyt tulla lunta kuin parina päivänä vuodessa ja ei mitään pysyvää. Pakkaset ovat siis löytäneet tämänkin maan. Aikalaille kotisemmallehan tämä paikka lumen ansiosta näyttää. Jos siis ei kiinnitä huomiota arkkitehtuuriin ja ääntämiskelvottomiin kadunnimiin. Voisin lyödä vetoa, että muutamia minihameitakin taitaa yhä löytyä katukuvasta. Jotkut asiat eivät sitten muutu.

Ai niin asuntoa katsellessa tuli mieleen, että ennen lähtöä olisi kai kannattanut siivotakkin, mutta onneksi tuoksu oli hyvä. Itseasiassa kodin tuoksun tajuaa vasta, kun sieltä on poissa pidemmän aikaa. Täällä huomaa, että talo ei ole kovin vanha, vielä on materiaalien aromia ilmassa. Eikä biojätettä, roskat oli sentään viety. Jos aamulla herään, niin sohvan alla mahdollisesti vaanivat villakoirat eivät ole kasvaneet liian isoiksi ja verenhimoisiksi.