Päädyin pitkästä aikaa työmatkalle suomen ulkopuolelle, joten pitihän se vanheneva passi uusia, pakata matkalaukku ja suunnata kohti Aasiaa. Sinänsä se oli tuttua touhua ja samalla vähän outoa, kun täälläpäin on tullut enimmäkseen liikuttua lomaillessa.
Ensimmäinen
välipysähdys oli Hong Kongissa, jossa ehdin sentään pyörähtää keskustassa vähän
kiertämässä ja syömässä ennen nukkumaanmenoa. Kyllähän siinä kaupungissa
nähtävää olisi, kiiltäviä pilvenpiirtäjiä ja kalliita ostoskeskuksia, joiden
vastapainoksi pienempien katujen kujilla on mukavia katukeittiöitä, toreja ja
muuta pientä. Enpä ole ennen tätä reissua nähnyt oikeasti tuoretta inkivääriä.
Toisin Eviran mukaan Hong Kongissa ei kuuluisi olla elämää: Teurastaja pilkkoo
lihaa kadulle avonaisessa tilassa ja lihat roikkuu yli kolmenkymmenen asteen
helteessä esillä. Paikallisia ei hetkellinen kylmäketjun katkeaminen säväytä,
toisin ruokaa ei ostetakaan kerralla viikon tarpeisiin paikallisesta
automarketista.
Cebu olikin
sitten jotain ihan muuta, sitä tutumpaa Aasiaa: hökkelikylää, komeaa kasinoa ja
hotellia rinnakkain. Niin se köyhyys ja vauraus iskevät kättä vastentahtoisesti.
Täällä olikin ollut taas kerran korruptioskandaalia uutisissa, eikä ihme. Itse
"tienaan" enemmän, kuin paikallinen presidentti, paikallishallinnosta
puhumattakaan. Jostain syystä paikallishallinnonkin kavereilla on vuoden
työskentelyn jälkeen kartano, tai pari ja minulla ei. Eikä se johdu kevyestä
verotuksesta, tai kiinteistöjen halpuudesta. Kaikkea sitä oppii, kun viettää
paikallisten kanssa aikaa.
Itse hotelli oli
todella lähellä konttoria, seikkailun makuun pääsi vain sitä väliä kulkiessa.
Kuusikaistainen tie piti vain ylittää, eikä liikennevaloja ole. Sehän meni jo
rutiinilla, mutta en yhtään ihmettele, miksi jotkut ovat vaihtaneet hotellia
tuon takia.
Työt menivät ihan
mukavasti, vaikka ei tietenkään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ainahan voi
improvisoida, onneksi tämänkaltaisilla reissuilla on vain tuttuja asioita.
Lisämauste tuli vielä siitä, että ennen reissua edeltävällä viikolla selvisi,
että kahteen viikon osui kaksi paikallista vapaapäivää. Eiväthän ne varsinaisia
vapaita olleet, mutta niistä sai sellaiset vaihtamalla matkustamiseen mennyttä
aikaa vapaaseen, joten muuten tyhjällä konttorilla ei tarvinnut istua.
Käytännössä jokaista työpäivää kohti oli yksi vapaapäivä. Ei paha.
Eniten menoa
haittasi vain ilmastoinnin aiheuttama flunssa, sen kanssa meni käytännössä yksi
sukelluspäivä hukkaan. Pari päivää sen jälkeen iski silmätulehdus, sellaista
minulla ei ole aikuisiällä ollutkaan. Tohtorilta sai onneksi tropit ja meno
jatkui taas. Ensimmäisenä aamuna silmä oli muurautunut umpeen, toisena vain
vähän ja kolmantena ei enää ollenkaan. Nopeasti ne paranee, pitää silti jatkaa
silmätippakuuri loppuun.
Paikallista
hintatasoa tuli vähän hyödynnettyä, isoin säästö oli kameran etsimen
puhdistuksessa. Suomessa se olisi maksanut jonkun 300€, täällä meni 40€ ja
sekin oli todennäköisesti liikaa. Jäihän siihen vielä pientä roskaa, mutta ne
isoimmat ja häiritsevimmät lähtivät pois. Loppujen kanssa voi jo elääkin.
Olon parantuessa
olikin jo yhden työkaverin läksiäiset, siellä pääsin maistamaan 21 päivää
vanhaa munaa. Muna oli vain hedelmöittynyt ja keitetty sen 21 päivän jälkeen.
Maistui se edelleen kananmunalle oudolla sivumaulla, vaikka olihan siellä jo
nokkaa ja muuta pientä. Nom?
Muitakin herkkuja
tuli kokeiltua, ensimmäisenä päivänä olin heti riskikäyttäytymisen äärellä.
Grillattuja isoja rapuja, jotka oli lyöty vain keskeltä kahtia. Sitten
henkilökunta toi vain ämpärin ravunpalasia varten, kiinnitti kaulaan liinan ja
sen jälkeen sai käydä käsin kimppuun. (ilman käsidesiä, ei se haitannut, vatsa
kesti oikein hyvin). Oli kyllä mukavan barbaarinen kokemus, kun sai rusautella
saksia, jalkoja ja kuoripanssaria auki päästäkseen lihaan kiinni. Lisäksi se
vielä maistui hyvälle. ;-)
Samaan syssyyn
saatiin tutkia paikallisia yökerhojakin, hienommassa bisnesparkissa näki rahan
vaikutuksen. Paikat olivat siistejä, palmuja ja muuta oli istutettu. Yökerhokin
oli vähän kliinisemmästä päästä. Vähän vain tuli päätä puistateltua, kun
portsari saattoi meidät ylös ja otti pöydästä "varattu" kyltin pois.
Ekan kerran vessaan mennessä joku lähti saattamaan oikealle ovelle. Onneksi
tarpeet sai sentään tehdä itse. Selvästi huomasi, miten henkilökunta katsoi
vähän perään. En oikeastaan ihmettele, länsimaalainen on paikalle hyvää
mainosta.
Rahvaanomaisten
paikoissa ei ollut moista palvelua, mitä nyt portsari seurasi välistä tanssilattiallekin.
Onneksi siitä pääsi eroon, kun pyysi sitä vahtimaan pöytää, eikä meitä. Eivät
nämä paikat ainakaan henkilökunnan puutteesta kärsi. ;-)
Sunnuntaille
saatiinkin saarihyppelyä. Siis vuokrattiin paikallisten työkavereiden kanssa
vene, siitä tuli toisin vähän turhan iso, mutta ei se haitannut. Kadulta
napattiin mukaan kokonaisena grillattua porsasta ja muuta purtavaa kaupasta.
Päivä menikin mukavasti snorklatessa ja rantakatoksessa istuskellessa, syödessä
ja mukavia jutellessa, paluumatkalla pysäytettiin vene saarten viereen ja
vietettiin aikaa snorklaamalla ja veteen hyppiessä paikallisten leikkiessä
DJ:tä. Hieno päivä, hieno reissu ja oli muuten ainoa päivä, kun aurinkorasvalla
tuli kaivettua esiin.
Niin se pari
viikkoa vain menee, tämä tuli kirjoitettua lentokentältä, vielä olisi noin 16
tuntia matkustamista edessä. Hyvin olisi voinut jatkaa viikon pidempään, mutta
on toisaalta mukava palata kotiin. Nyt tämä on jotenkin outo työn ja loman
sekoitus, pitää joskus tehdä uusiksi ihan lomana, vaikka silloin ei välttämättä
saakaan näin hyvää paikallisten opastusta.
