Lattiahaaste, osa 3

Nyt on vähitellen "tee työtä jolla on tarkoitus" olo päällä. Kuurauksen jälkeen kun tuli kaivettua hiekkapaperi esiin ja aloitettua pinnan kunnostus. Koneitahan ei käytetty, ilmeisesti paikallisessa vesijohtovedessä on jotain haitallisia lisäaineita tai olutannostus on liian pieni, kun hionta tehtiin käsin.

Siis hiekkapaperi erillisen lattiahiontavarren päähän, niin karhennuksen sai tehdä seisaaltaan. Sitten tuli innostuttua ja käytyä käsin hiekkapaperin kanssa ongelmakohtia läpi. Samalla löytyi viimein ne naulankannat, hyvin olivat piilotettuna ja riittävän syvällä.

Sen jälkeen pahimmat uurteet ja kolot tuli taas kitattua piiloon lakkakitillä, jota piti lisätä kahdessa erässä, syvimpiin kohtiin. Myös pahimmasta kohdasta kaavittaessa irronneet puunsäleet tuli liimattua takaisin lattiaan ja taltalla poistettua syntyneet kohoumat. Ennen kittausta.

Kuvaavasti tämän päivän ohjelma olikin seuraava:

1. Aamusta hiomaan eiliset kittaukset pois ja samalla lisättiin kittiä pahimpiin kohtiin.
2. Päivällä uusien kittausten hionta ja lattian pesu.
3. Iltapäivästä lattian nihkeäpyyhintä ennen maalausta.
4. Lattian maalaus.

Olisi kai vähempikin riittänyt. Kummasti kitatessa tuntui sille, että onko tässä sekoamassa, kun kittiä meni vähän kaikkialle. Sitten maalatessa tuntui sille, että olisi tietty tämänkin kohdan voinut vielä paikata.

Ei kai tästä liian hienoa kannata tehdä.

Kun pensselillä saatiin ensimmäinen kerros maalia pintaan, alkoi tila näyttää jo hyvälle. Ei liian sileä, mutta sopivasti vanhan näköinen. Maali oli sateenkaari perinnetaidon lakkaöljymaali ja sävyte hyvin perinteinen (0401). Siitä tuli minulle vain vanha koululuokka mieleen, kaupungissa kasvaneelle rouvalle ei moista mielleyhtymää tullut. Oli meillä maalla koulussa juokseva vesi ja sisävessat, vaikka lattiat olikin puusta, en minä nyt ihan niin vanha ole.

Puolivälissä menossa.

Huomenna toinen kerros maalia pintaan ja sitten voi miettiä onko vielä syytä laittaa kolmas kerros, vai taputtaa itseään selkään ja antaa lattian kuivua muuttoa odotellessa.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen.

Lattiahaaste, osa 2

Pari puuhapäivää on jo takana. Lattialla ollut valkoinen mönjä ei ollut ihan niin kutsuva maalauspinta, joten se piti kaapia pois. Suihkepullot ja lastat irrottivat tavaraa todella hyvin, mutta eihän niin saa ihan puhdasta pintaa aikaiseksi.

Kaavinnan jälkeen alkoi kuuraus.

Ei se mitään, on olemassa muitakin keinoja. Nimittäin perinteinen juuriharja, vähän vain maalinpoistoainetta ja vettä sekaan ja menoksi. Muutama tunti myöhemmin lattia näytti jo tälle:

Kuurauksen jälkeen.

Ei hullumpi. Kuurauksen aikana laitettiin kakluuniin tulet, jotta lattia kuivuisi vähän paremmin. Kakluunia sytyttäessä tuli vain hyvin uusavuton olo: puita oli, mutta sytykkeitä ei. Kirveskin oli toisella asunnolla. Joten kaupasta tuli ostettua sytykepaloja.
Enemmän hävetti kaupasta ostettu sytytin, kun tulitikkuja ei ollut myynnissä, eikä tehnyt mieli lähteä laukku täynnä tavaraa toiseen kauppaan ostoksille.

Kaikkeen sitä joutuu, vaikka rantasaunaan saa lämpiämään jos vain löytyy puita, kirves ja tulitikku.

Lattiahaaste, osa 1

Kuten osa tietääkin, meidän perhe päätti siirtyä kerrostaloasumisesta vähän perinteisempään asumismuotoon. Tässä tapauksessa 95 vuotiaaseen hirsirivitaloon. Siinä on hyvä harjoitella kodin ylläpitotaitoja, tai parantua tästä hulluudesta ja paeta huoltoyhtiön ja valmiiksi laitetun huomaan.

Päivän ensimmäinen erä otettiin olohuoneen lattian kanssa. Se oli oikein hyväkuntoinen parketti, mutta liimaamattomana se narisi aika tavalla, tummana teki huoneesta vähän hämärän ja kyllähän vanhaan hirsikotiin kuuluu puulattia.

Kauppoja hieroessa parketin alla näytti olevan muovimattoa ja kipsin kaltaista tasoitetta, niistä lähetettiinkin näytepalat työterveyslaitoksen ja vastaus tuli todella nopeasti. Ei asbestia. Kerrassaan hyvä uutinen, tuli sieltä labrasta laskukin, mutta monta päivää myöhemmin.

Alkupiste

Lopulta alkoi remontti. Portaiden kaiteet ja lattialistat saivat kyytiä, kun parkettiin piti päästä käsiksi. Parketti osoittautuikin helpoksi palaksi, kun sen sai alkuun, niin loput palat irtosi hyvinkin nopeasti. Vain yhden levyn päätypontti lohkesi, sekin vahingossa.

Alta löytyikin vähän riekaleinen ja harvinaisen ruma muovimatto, joka ei onneksi ollut liimattu. Se irtosi ja leikkaantui pienemmiksi siivuiksi todella helposti. Seuraava kerros olikin linoleumi, mutta edelleen liimaamatta. Se oli kyllä naulattu laidoista lattiaan ja kakluunin edessä oli varmaan ollut lapset hoidossa asennuksen aikana.. vasaran ja naulojen kanssa. Sen verran tiuhaan oli naulaa lyöty.

Parketti numeroituna ja puoliksi purettuna

Ensikosketus puulattiaan, pontit oli mukava yllätys.

Muovilattia numero 1. Huomaa pahoinvointihenkinen kuvionti kakluunin edessä ja repeämät ikkunaseinällä.

Muovilattia numero 2, tarjosi miellyttävän luonnonläheiset likakerrokset.

'

Sekä nopean asentajan vauhtiviivan keskeltä lattiaa.

Puulattia löytyi kuitenkin lopulta ja sen kunto yllätti. Pontit näki jo aikaisemmin avatusta kohdasta ja mattonaulojen poiston jälkeen lattia on käytännössä naulaton. Sen saisi hiotettua ihan sileäksi ja uuden veroiseksi, mutta nyt taidetaan antaa ajan patinan näkyä.

Vedellä sumutettu tasoite irtoaa melko helposti.

Työnaisen vana.

Eli tarkoitus on kaapia tasoite pois, hioa pinta karkeaksi ja laittaa uusi maalikerros päälle. Hyvä siitä vielä tulee.

Toivottavasti.