Siis hiekkapaperi erillisen lattiahiontavarren päähän, niin karhennuksen sai tehdä seisaaltaan. Sitten tuli innostuttua ja käytyä käsin hiekkapaperin kanssa ongelmakohtia läpi. Samalla löytyi viimein ne naulankannat, hyvin olivat piilotettuna ja riittävän syvällä.
Sen jälkeen pahimmat uurteet ja kolot tuli taas kitattua piiloon lakkakitillä, jota piti lisätä kahdessa erässä, syvimpiin kohtiin. Myös pahimmasta kohdasta kaavittaessa irronneet puunsäleet tuli liimattua takaisin lattiaan ja taltalla poistettua syntyneet kohoumat. Ennen kittausta.
- Aamusta hiomaan eiliset kittaukset pois ja samalla lisättiin kittiä pahimpiin kohtiin.
- Päivällä uusien kittausten hionta ja lattian pesu.
- Iltapäivästä lattian nihkeäpyyhintä ennen maalausta.
- Lattian maalaus.
Olisi kai vähempikin riittänyt. Kummasti kitatessa tuntui sille, että onko tässä sekoamassa, kun kittiä meni vähän kaikkialle. Sitten maalatessa tuntui sille, että olisi tietty tämänkin kohdan voinut vielä paikata.
Ei kai tästä liian hienoa kannata tehdä.
Kun pensselillä saatiin ensimmäinen kerros maalia pintaan, alkoi tila näyttää jo hyvälle. Ei liian sileä, mutta sopivasti vanhan näköinen. Maali oli sateenkaari perinnetaidon lakkaöljymaali ja sävyte hyvin perinteinen (0401). Siitä tuli minulle vain vanha koululuokka mieleen, kaupungissa kasvaneelle rouvalle ei moista mielleyhtymää tullut. Oli meillä maalla koulussa juokseva vesi ja sisävessat, vaikka lattiat olikin puusta, en minä nyt ihan niin vanha ole.
Puolivälissä menossa.
Huomenna toinen kerros maalia pintaan ja sitten voi miettiä onko vielä syytä laittaa kolmas kerros, vai taputtaa itseään selkään ja antaa lattian kuivua muuttoa odotellessa.
Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti