maanantai 24. elokuuta 2015

Lattiahaaste, osa 1

Kuten osa tietääkin, meidän perhe päätti siirtyä kerrostaloasumisesta vähän perinteisempään asumismuotoon. Tässä tapauksessa 95 vuotiaaseen hirsirivitaloon. Siinä on hyvä harjoitella kodin ylläpitotaitoja, tai parantua tästä hulluudesta ja paeta huoltoyhtiön ja valmiiksi laitetun huomaan.

Päivän ensimmäinen erä otettiin olohuoneen lattian kanssa. Se oli oikein hyväkuntoinen parketti, mutta liimaamattomana se narisi aika tavalla, tummana teki huoneesta vähän hämärän ja kyllähän vanhaan hirsikotiin kuuluu puulattia.

Kauppoja hieroessa parketin alla näytti olevan muovimattoa ja kipsin kaltaista tasoitetta, niistä lähetettiinkin näytepalat työterveyslaitoksen ja vastaus tuli todella nopeasti. Ei asbestia. Kerrassaan hyvä uutinen, tuli sieltä labrasta laskukin, mutta monta päivää myöhemmin.




Alkupiste

Lopulta alkoi remontti. Portaiden kaiteet ja lattialistat saivat kyytiä, kun parkettiin piti päästä käsiksi. Parketti osoittautuikin helpoksi palaksi, kun sen sai alkuun, niin loput palat irtosi hyvinkin nopeasti. Vain yhden levyn päätypontti lohkesi, sekin vahingossa.

Alta löytyikin vähän riekaleinen ja harvinaisen ruma muovimatto, joka ei onneksi ollut liimattu. Se irtosi ja leikkaantui pienemmiksi siivuiksi todella helposti. Seuraava kerros olikin linoleumi, mutta edelleen liimaamatta. Se oli kyllä naulattu laidoista lattiaan ja kakluunin edessä oli varmaan ollut lapset hoidossa asennuksen aikana.. vasaran ja naulojen kanssa. Sen verran tiuhaan oli naulaa lyöty.



Parketti numeroituna ja puoliksi purettuna



Ensikosketus puulattiaan, pontit oli mukava yllätys.


Muovilattia numero 1. Huomaa pahoinvointihenkinen kuvionti kakluunin edessä ja repeämät ikkunaseinällä.


Muovilattia numero 2, tarjosi miellyttävän luonnonläheiset likakerrokset.

'

Sekä nopean asentajan vauhtiviivan keskeltä lattiaa.


Puulattia löytyi kuitenkin lopulta ja sen kunto yllätti. Pontit näki jo aikaisemmin avatusta kohdasta ja mattonaulojen poiston jälkeen lattia on käytännössä naulaton. Sen saisi hiotettua ihan sileäksi ja uuden veroiseksi, mutta nyt taidetaan antaa ajan patinan näkyä.



Vedellä sumutettu tasoite irtoaa melko helposti.



Työnaisen vana.

Eli tarkoitus on kaapia tasoite pois, hioa pinta karkeaksi ja laittaa uusi maalikerros päälle. Hyvä siitä vielä tulee.

Toivottavasti.


2 kommenttia:

  1. Siuron perinnerakentaja hyväksyy lähestymistavan :) Iso peukku ja onnea remontointiurakkaan!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, tämähän on vielä nuori ja sorja talo Siuron tiluksiin verrattuna. Pitää silti vanhan kunnioituksesta pitää hieman perinteistä kiinni.

    VastaaPoista