Nusa Lembongan

Lembongankin on nyt koettu, viikko meni siellä ihan mukavasti. Käytännössä heti saapumisen jälkeen tuli etsittyä joku sukelluskoulu ja varattua reissu Manta Pointille ja Crystal Baylle. Hieno reissu siitä tulikin, ensimmäistä kertaa tuli nähtyä pinnalta miten isot kalat lipuu veden alla.

Paholaisrauskut eivät ole ihan niitä pienimpiä kaloja, toisin nuo eivät olleet ihan jättejä, varmaan noin kolmemetrisiä. Toisin oli niitä siellä useampi, kolme tuli nähtyä kerralla ja yhteensä niitä oli varmaan viisi kappaletta. Ainoa mikä harmitti oli roskat, siis vedessä oli vähän liikaa muovipulloa ja muovipussia. Lähempää nähneet kommentoivat, että oli niitä rauskujen suussakin.. :(

Crystall Bay olikin sitten perinteisempi kohde, hienon näköistä korallia ja pienempiä kaloja. Siellä tulikin käytyä kahdesti, kun menin viimeinkin suorittamaan sukelluskurssin jatkon. Eli sain opetella hieman vedenalaista suunnistusta, virtaussukellusta, syvälle sukellusta (jatkossa saan mennä 30m syvyyteen), sukellussyvyyksien suunnittelua ja tietty yösukellusta. Niistä yösukellus oli oikeastaan hienointa. Olitiin vain kahdestaan opettajan kanssa, kun tavallisesti sukelluksilla on useampi ihminen. Oli vain merenpohja, kaksi valokeilaa ja kaloja. Osa niistä nukkui pohjassa tai kivenkoloissa. Etenemistahti oli perin hidas ja siinä saikin sitten rauhassa etsiä mereneläviä.

Sukelluksen lisäksi tuli kokeiltua taas surffaustakin, kolmannella kerralla olikin jo isot aallot (siis avian liian isot aloittelijoille) ja silloin opin viimein seisomaan laudan päällä. Ihan nopeaa kehitystä, tappavinta oli vain aina kauhoa takaisin ulapalle seuraavaa aaltoa odottamaan. Homma alkoikin jo valmiiksi väsytettynä, kun veneen perämoottori reistaili ja ulapalle joutuikin melomaan huomattavasti tavallista kauempaa. Mukana olleet kokeneemmat surffarit hieman ihmetteli hulluja suomalaisia, kun ne eivät lainkaan vaikuttaneet pelkäävän isoja aaltoja..

Olihan se kieltämättä menoa, laudan sai ihan hyvään vauhtiin ja kaatuessa pääsi kyllä kunnon pesuohjelmaan kiinni: parin metrin syvyyteen ja linkousnopeus oli riittävä ja ohjelma vaihteleva: milloin oli pää ylöspäin, sivulle tai ihan minne sattuu.. Vasen polvi otti vain touhussa vähän osumaa, kävellessä ei huomaa mitään, mutta rintauinnissa se vähän protestoi. Taisi tulla vain pientä venähdystä jänteeseen/lihakseen, mutta ei se menoa haittaa. Sen luulisi paranevan muutamassa päivässä.

Lembonganilla on muuten yksi perinteinen elinkeino vielä voimissaan, levän keräys. Laskuveden aikaan meren alta paljastuu leväviljelmät, joissa paikalliset käy aamuisin keräämässä levät pois. Sitten ne kuivataan auringossa ja lähetetään japaniin tai kiinaan kauneusteollisuuden käyttöön. Seuraavan kerran kun hierotte naamaanne merileväuutetta, niin täältä se tulee..

 

 

Saaren ainoa haittapuoli oli oikeastaan kukot. Ne siis aloitti mekastuksen heti aamuviideltä ja sitten sitä vain jatkui ja jatkui. Niiden määrällekkin löytyi syy, kun ajeltiin skoottereilla ympäri saarta: kukkotappelut. Yhtenä aamuna tulikin nähtyä vanha mies uittamassa kukkoaan meressä. Kyseessä taisi olla enemmän harjoitus, kuin pesu.

Bali

Balin hiekat on kopisteltu sandaaleista jo lähes viikko sitten, mutta kai siitä silti voisi vähän kirjoittaa. Kivaa oli, majoitus oli vähän syrjemmässä Canggussa varsin mukavassa bungalowissa, jonne lopulta saatiin koottua neljän miehen iskuryhmä: kohteena aallot, tehtävänä surffaus.
Majatalon omistaja oli sopivan rento vanhempi mies joka totesi heti alkuun "I don't care what you do, it's your fucking vacation" ja antoi kaupan päälle hyviä vinkkejä lähiseuduista ja hintatasosta. Sekä huolehti, että jääkaapissa on olutta. Joy!

Toisin viereinen ranta ei ollut nyt ihan aloittelijoille suunnattu, ensimmäisessä (ja Balin ainoassa) yhteenotossa mies väsyi ennen merta. Surffilaudan sai kyllä aika kovaan vauhtiin, kun onnistui kauhomaan sopivasti aaltoon. Päälle nousemista ja kääntämistä ei todellakaan tullut uskallettua kokeilla. Kivaa se silti oli, vaikkakin hiton raskasta: aina piti kauhoa takaisin ulapalle ja aalto vei sen 50-100m kerrallaan rantaa kohti..

Kaverit jaksoi surffata senkin edestä, kun itse intouduin kiertelemään kameran kanssa. Lopputuloksena vähän palanutta nahkaa minulle ja kiva kasa kuvia. Kavereille tuli taas hiertymiä, mustelmia, kipeitä kylkiluita ja muita voitonmerkkejä. ;-)

Ranta siunataan

Saatiin muuten hankittua paikallinen hovikuski, Ketut. Siis vanha mies joka muisti aina toverellisesti läimäyttää apukuskin reittä ja peri vielä ylihintaa matkoista, toisin sen poika peri vielä enemmän. Pojasta polvi, tai ainakin laskutus paranee. Toisin reisille lyönnit ei olleet yhtä hyvin hallinnassa. Mittarilla pääsi halvemmalla, mutta eihän syrjäseudulle kovin helpolla saa moista lisävarustetta käyttävää taksia.

Muita paikallisia tuttavuuksia oli rannan baarimikko, joka tuli juttelemaan aina ja illantullen laski pöydässä olevat pullot ja laskutti sen mukaan, kuin myös alkoholisoitunut paikallinen artisti. Tuntui soittavan kaljapalkalla, mutta isolla tunteella. Ei ehkä olisi pitänyt kertoa sille olevani ruotsista, sillä sieltä lähti tulemaan Abban Mamma Mia hyvin vahvalla ADHD tulkinnalla. Toisaalta ei se huono esitys ollut..

Toisin loppuvaiheessa reissua päästiin itse nähtävyydeksi. Käytiin katsomassa Tanah Lot temppeliä, tietty keskipäivän paahtessa skoottereilla. Hieno valinta, mutta olihan se paikka hieno. Se oli vain täynnä paikallisia turisteja ja yllättäen meitä alettiin kysyä kuvaan aasialaisten neitojen kanssa. Päädyttiin siis nähtävyydeksi nähtävyydellä, tästä johtuen jotkut alkoikin kutsu meitä jo fantastic fouriksi..

Tanah Lot

Ai niin, Kutan rannalla on hienot aallot, mutta vähän liikaa pyydyksiä turisteille. Toisin yökerhossa oli kivaa (pakkohan se oli testata), osin avoin ulkoilmaan, tarjoilu toimi ja musiikki ei ollut Dj Bobon "parhaita".

Toisin Balin aika loppui aika nopeasti, joten aika nopeasti sitä huomasi majailevansa viereisellä saarella. Nusa Lembonganilla.

Singapore

Tuli taas se aika vuodesta, jolloin saan jonkun miehisen tutkimusmatkailukohtauksen. Eli rinkka selkään ja nenä kohti etelää. Luvassa ei siis ole mitään leijonia tai jääkarhuja, suurimman vaaran aiheuttaa lähinnä huijareiden vedätyksistä tuleva mielipaha.
Kantajiakaan ei ole, joten vanhoista brittiläisen imperiumin seikkailuperinteistä muistuttaa vain orastava parransänki ja kotiin jäänyt puoliso. :(

Ensimmäinen välietappi oli siis Singapore, lopullinen tavoite on tietty Bali. Singaporen jatkolennot näytti vain huonoille, joten ajattelin olla täällä yötä. Saimpahan samalla tehtyä vähän tarpeellisia hankintoja: piilolinssejä, hammastahnaa, kameraan uusi hihna ja kelpo satsi aurinkorasvaa. Kaverit varoitti jo Balilta, että se siellä se on sikakallista..

Hotellihuone oli pieni koppi, mutta sen tiesin jo varatessakin. Tavoitteena kun oli vain löytää halpa paikka julkisten yhteyksien läheltä ja mihinkään hostelliin en halunnut. Muuten ne kelpaisi kyllä, mutta kamera ja kannettava jaetussa huoneessa. Ehkä vähän liian iso riski, jonka vältti muutaman kympin lisäsijoituksella.

Singapore on kyllä ihan mukavan oloinen kaupunki, julkisilla on helppo liikkua ja ruoka on perin edullista. Toisin enimmäkseen en aina tiennyt mitä söin, mutta ei se mitään. Vatsa kestää hyvin ja katukeittiöt paikkaa vaihtelevaa kielitaitoa ja kuvilla toimivaa ruokalistaa hyvällä maulla ja alhaisella hintatasolla. En kyllä suosittelisi moisia herkkuja allergikoille.. ;-)

Pari asiaa tuli vielä huomattua:

1. Singaporelaisten käsitys lyhyestä minihameesta on vielä puolalaista pihimpi kankaan suhteen. Mitä on hankala uskoa, mutta ehkä päiväntasaajan trooppisen helteen paahde auttaa sen ratkaisevan eron syntymiseen.
2. Kaikki roplaa kännyköitä tai tabletteja. Niillä joko pelataan, tai katsellaan jotain. Oli ihan tavallista nähdä nuori pari kahvilla juttelemassa ja toinen katsoi koko ajan tabletistaan jotain ohjelmaa. Lentokoneessa tuli huomattua samaa kehitystä ja siellä oli jo usb-pistokkeet puhelimien ja tablettien lataamista varten. Niin se maailma muuttuu.

Ensimmäisen kusetuksen uhriksi tuli jo jouduttua. Vaihdoin chinatownissa ihan paikallisessa liikkeessä euroja rupioiksi. Alkoi epäilyttää, kun kurssia ei näkynyt missään ja paikanpäällä ei ollut tarpeeksi rupioita, joten niitä tilattiin puhelimella lisää. Joten pyysinkin vaihtamaan vain puolet alkuperäisestä summasta.
Kannatti, vielä enemmän olisi kannattanut jättää vaihtamatta.. Satasella sai rupioita vain 88€ edestä. Onneksi vaihdoin vain sen satasen, kentällä tuli sitten vaihdettua huomattavasti paremmalla kurssilla. Noita kauppiaita on vain kehuttu netissä hyvän kurssin tarjoavaksi. Taisin kurkata keskenkasvuisten "isojen poikien" - juttuja. Toivottavasti se chinatownin kauppias tukehtuu riisipalloonsa. Kele.

Nyt on vähän yli viisi miljoonaa rahaa, olo on kuin Pohjanmaan valtiaalla.

Balin kone on vain tunnin myöhässä ja tulin kentällekkin etuajassa, joten luppoaikaa jäi peräti kolme tuntia. No kauppoja tuli kierrettyä ja tietty saahan täältä sähköä seinästä ja nettikin toimii. Kivempi vaihtoehto tämä oli, kuin kaupungille paluu ja siellä kiertely.

Aloimpa metsästämään vastamelukuulokkeita, tänne lentäessä tuli jo vähän kärsittyä lentokoneen kuulokkeista. Huono äänenlaatu ja ne ei vaimenna yhtään ympäristön ääniä. Joten lentokoneen taustahälyn ja puuttuvien tekstien takia elokuvat joutuu katsomaan isommalla äänenvoimakkuudella. Ei hyvä. Toistaiseksi vain täkäläiset kuulokkeet ovat vain olleet kalliimpia, mitä suomessa.. :(

Ei se mitään, ettei tullut vielä kuulokevoittoa: Kone on jo kentällä, kohta pääsee lentämäänkin. Bali, täältä tullaan!