Nusa Lembongan

Lembongankin on nyt koettu, viikko meni siellä ihan mukavasti. Käytännössä heti saapumisen jälkeen tuli etsittyä joku sukelluskoulu ja varattua reissu Manta Pointille ja Crystal Baylle. Hieno reissu siitä tulikin, ensimmäistä kertaa tuli nähtyä pinnalta miten isot kalat lipuu veden alla.

Paholaisrauskut eivät ole ihan niitä pienimpiä kaloja, toisin nuo eivät olleet ihan jättejä, varmaan noin kolmemetrisiä. Toisin oli niitä siellä useampi, kolme tuli nähtyä kerralla ja yhteensä niitä oli varmaan viisi kappaletta. Ainoa mikä harmitti oli roskat, siis vedessä oli vähän liikaa muovipulloa ja muovipussia. Lähempää nähneet kommentoivat, että oli niitä rauskujen suussakin.. :(

Crystall Bay olikin sitten perinteisempi kohde, hienon näköistä korallia ja pienempiä kaloja. Siellä tulikin käytyä kahdesti, kun menin viimeinkin suorittamaan sukelluskurssin jatkon. Eli sain opetella hieman vedenalaista suunnistusta, virtaussukellusta, syvälle sukellusta (jatkossa saan mennä 30m syvyyteen), sukellussyvyyksien suunnittelua ja tietty yösukellusta. Niistä yösukellus oli oikeastaan hienointa. Olitiin vain kahdestaan opettajan kanssa, kun tavallisesti sukelluksilla on useampi ihminen. Oli vain merenpohja, kaksi valokeilaa ja kaloja. Osa niistä nukkui pohjassa tai kivenkoloissa. Etenemistahti oli perin hidas ja siinä saikin sitten rauhassa etsiä mereneläviä.

Sukelluksen lisäksi tuli kokeiltua taas surffaustakin, kolmannella kerralla olikin jo isot aallot (siis avian liian isot aloittelijoille) ja silloin opin viimein seisomaan laudan päällä. Ihan nopeaa kehitystä, tappavinta oli vain aina kauhoa takaisin ulapalle seuraavaa aaltoa odottamaan. Homma alkoikin jo valmiiksi väsytettynä, kun veneen perämoottori reistaili ja ulapalle joutuikin melomaan huomattavasti tavallista kauempaa. Mukana olleet kokeneemmat surffarit hieman ihmetteli hulluja suomalaisia, kun ne eivät lainkaan vaikuttaneet pelkäävän isoja aaltoja..

Olihan se kieltämättä menoa, laudan sai ihan hyvään vauhtiin ja kaatuessa pääsi kyllä kunnon pesuohjelmaan kiinni: parin metrin syvyyteen ja linkousnopeus oli riittävä ja ohjelma vaihteleva: milloin oli pää ylöspäin, sivulle tai ihan minne sattuu.. Vasen polvi otti vain touhussa vähän osumaa, kävellessä ei huomaa mitään, mutta rintauinnissa se vähän protestoi. Taisi tulla vain pientä venähdystä jänteeseen/lihakseen, mutta ei se menoa haittaa. Sen luulisi paranevan muutamassa päivässä.

Lembonganilla on muuten yksi perinteinen elinkeino vielä voimissaan, levän keräys. Laskuveden aikaan meren alta paljastuu leväviljelmät, joissa paikalliset käy aamuisin keräämässä levät pois. Sitten ne kuivataan auringossa ja lähetetään japaniin tai kiinaan kauneusteollisuuden käyttöön. Seuraavan kerran kun hierotte naamaanne merileväuutetta, niin täältä se tulee..

 

 

Saaren ainoa haittapuoli oli oikeastaan kukot. Ne siis aloitti mekastuksen heti aamuviideltä ja sitten sitä vain jatkui ja jatkui. Niiden määrällekkin löytyi syy, kun ajeltiin skoottereilla ympäri saarta: kukkotappelut. Yhtenä aamuna tulikin nähtyä vanha mies uittamassa kukkoaan meressä. Kyseessä taisi olla enemmän harjoitus, kuin pesu.