Työmatkalla

Päädyin pitkästä aikaa työmatkalle suomen ulkopuolelle, joten pitihän se vanheneva passi uusia, pakata matkalaukku ja suunnata kohti Aasiaa. Sinänsä se oli tuttua touhua ja samalla vähän outoa, kun täälläpäin on tullut enimmäkseen liikuttua lomaillessa.

Ensimmäinen välipysähdys oli Hong Kongissa, jossa ehdin sentään pyörähtää keskustassa vähän kiertämässä ja syömässä ennen nukkumaanmenoa. Kyllähän siinä kaupungissa nähtävää olisi, kiiltäviä pilvenpiirtäjiä ja kalliita ostoskeskuksia, joiden vastapainoksi pienempien katujen kujilla on mukavia katukeittiöitä, toreja ja muuta pientä. Enpä ole ennen tätä reissua nähnyt oikeasti tuoretta inkivääriä. Toisin Eviran mukaan Hong Kongissa ei kuuluisi olla elämää: Teurastaja pilkkoo lihaa kadulle avonaisessa tilassa ja lihat roikkuu yli kolmenkymmenen asteen helteessä esillä. Paikallisia ei hetkellinen kylmäketjun katkeaminen säväytä, toisin ruokaa ei ostetakaan kerralla viikon tarpeisiin paikallisesta automarketista.

Cebu olikin sitten jotain ihan muuta, sitä tutumpaa Aasiaa: hökkelikylää, komeaa kasinoa ja hotellia rinnakkain. Niin se köyhyys ja vauraus iskevät kättä vastentahtoisesti. Täällä olikin ollut taas kerran korruptioskandaalia uutisissa, eikä ihme. Itse "tienaan" enemmän, kuin paikallinen presidentti, paikallishallinnosta puhumattakaan. Jostain syystä paikallishallinnonkin kavereilla on vuoden työskentelyn jälkeen kartano, tai pari ja minulla ei. Eikä se johdu kevyestä verotuksesta, tai kiinteistöjen halpuudesta. Kaikkea sitä oppii, kun viettää paikallisten kanssa aikaa.

Itse hotelli oli todella lähellä konttoria, seikkailun makuun pääsi vain sitä väliä kulkiessa. Kuusikaistainen tie piti vain ylittää, eikä liikennevaloja ole. Sehän meni jo rutiinilla, mutta en yhtään ihmettele, miksi jotkut ovat vaihtaneet hotellia tuon takia.

Työt menivät ihan mukavasti, vaikka ei tietenkään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ainahan voi improvisoida, onneksi tämänkaltaisilla reissuilla on vain tuttuja asioita. Lisämauste tuli vielä siitä, että ennen reissua edeltävällä viikolla selvisi, että kahteen viikon osui kaksi paikallista vapaapäivää. Eiväthän ne varsinaisia vapaita olleet, mutta niistä sai sellaiset vaihtamalla matkustamiseen mennyttä aikaa vapaaseen, joten muuten tyhjällä konttorilla ei tarvinnut istua. Käytännössä jokaista työpäivää kohti oli yksi vapaapäivä. Ei paha.

Eniten menoa haittasi vain ilmastoinnin aiheuttama flunssa, sen kanssa meni käytännössä yksi sukelluspäivä hukkaan. Pari päivää sen jälkeen iski silmätulehdus, sellaista minulla ei ole aikuisiällä ollutkaan. Tohtorilta sai onneksi tropit ja meno jatkui taas. Ensimmäisenä aamuna silmä oli muurautunut umpeen, toisena vain vähän ja kolmantena ei enää ollenkaan. Nopeasti ne paranee, pitää silti jatkaa silmätippakuuri loppuun.

Paikallista hintatasoa tuli vähän hyödynnettyä, isoin säästö oli kameran etsimen puhdistuksessa. Suomessa se olisi maksanut jonkun 300€, täällä meni 40€ ja sekin oli todennäköisesti liikaa. Jäihän siihen vielä pientä roskaa, mutta ne isoimmat ja häiritsevimmät lähtivät pois. Loppujen kanssa voi jo elääkin.

Olon parantuessa olikin jo yhden työkaverin läksiäiset, siellä pääsin maistamaan 21 päivää vanhaa munaa. Muna oli vain hedelmöittynyt ja keitetty sen 21 päivän jälkeen. Maistui se edelleen kananmunalle oudolla sivumaulla, vaikka olihan siellä jo nokkaa ja muuta pientä. Nom?

Muitakin herkkuja tuli kokeiltua, ensimmäisenä päivänä olin heti riskikäyttäytymisen äärellä. Grillattuja isoja rapuja, jotka oli lyöty vain keskeltä kahtia. Sitten henkilökunta toi vain ämpärin ravunpalasia varten, kiinnitti kaulaan liinan ja sen jälkeen sai käydä käsin kimppuun. (ilman käsidesiä, ei se haitannut, vatsa kesti oikein hyvin). Oli kyllä mukavan barbaarinen kokemus, kun sai rusautella saksia, jalkoja ja kuoripanssaria auki päästäkseen lihaan kiinni. Lisäksi se vielä maistui hyvälle. ;-)

Samaan syssyyn saatiin tutkia paikallisia yökerhojakin, hienommassa bisnesparkissa näki rahan vaikutuksen. Paikat olivat siistejä, palmuja ja muuta oli istutettu. Yökerhokin oli vähän kliinisemmästä päästä. Vähän vain tuli päätä puistateltua, kun portsari saattoi meidät ylös ja otti pöydästä "varattu" kyltin pois. Ekan kerran vessaan mennessä joku lähti saattamaan oikealle ovelle. Onneksi tarpeet sai sentään tehdä itse. Selvästi huomasi, miten henkilökunta katsoi vähän perään. En oikeastaan ihmettele, länsimaalainen on paikalle hyvää mainosta.

Rahvaanomaisten paikoissa ei ollut moista palvelua, mitä nyt portsari seurasi välistä tanssilattiallekin. Onneksi siitä pääsi eroon, kun pyysi sitä vahtimaan pöytää, eikä meitä. Eivät nämä paikat ainakaan henkilökunnan puutteesta kärsi. ;-)

Sunnuntaille saatiinkin saarihyppelyä. Siis vuokrattiin paikallisten työkavereiden kanssa vene, siitä tuli toisin vähän turhan iso, mutta ei se haitannut. Kadulta napattiin mukaan kokonaisena grillattua porsasta ja muuta purtavaa kaupasta. Päivä menikin mukavasti snorklatessa ja rantakatoksessa istuskellessa, syödessä ja mukavia jutellessa, paluumatkalla pysäytettiin vene saarten viereen ja vietettiin aikaa snorklaamalla ja veteen hyppiessä paikallisten leikkiessä DJ:tä. Hieno päivä, hieno reissu ja oli muuten ainoa päivä, kun aurinkorasvalla tuli kaivettua esiin.

Niin se pari viikkoa vain menee, tämä tuli kirjoitettua lentokentältä, vielä olisi noin 16 tuntia matkustamista edessä. Hyvin olisi voinut jatkaa viikon pidempään, mutta on toisaalta mukava palata kotiin. Nyt tämä on jotenkin outo työn ja loman sekoitus, pitää joskus tehdä uusiksi ihan lomana, vaikka silloin ei välttämättä saakaan näin hyvää paikallisten opastusta.

Kesän loppu

"On vielä kesä, mutta kohta on syksy"

Kieltämättä nyt tuntuu sille, vaikka viimeinen viikko on ollut yksi kesän lämpimimmistä. Ilma ei vain tuoksu enää kesäiselle, jotenkin se on raikkaampaa, syksyisempää. Ehkä se on vain siitepölyn puutetta.

Moottoripyörällä ajaessakin sen huomaa: Keväisin tuoksuu multa ja pelloille levitetty lanta. Kesällä heinä ja entäs nyt? Sadonkorjuuta odottava vilja. Melko varma merkki.

Pienistä asioista sen tajuaa, vaikka kalenteria ei katsoisikaan. Linnut laulaa, hiekka on lämmintä jalkojen alla ja hikikarpalot kimaltelee otsalla, mutta maisemassa on lähestyvän syksyn tuottama varjo. Onneksi vielä ehtii makoilla riippumatossa kirjan kanssa ja syödä jäätelöä, ennen shortseista luopumista.

Uusi projekti

Edellisestä kuvarpojektista onkin jo aikaa ja huilaamisen jälkeen alkoi kameran käyttö taas kiinnostaa. Joten uutta projektia vain tulille, nyt onkin useampi ihminen mukana ja kuvapuoli on syntynyt.

Mitään hampaat irvessä toimintaa ei ole luvassa, lähinnä ideana on haastaa itseään ja kavereitaan kuvaamaan enemmän ja katsoa välistä mitä kukin saa aikaan samasta aiheesta. Vanhoja kuviakin voi näyttää, jos niitä ei ole julkaistu aikaisemmin.

Alku on ainakin lupaava, toivottavasti tämän ansiosta kameran päälle ei synny paksua pölykerrosta kesän loppuessa ja valon vähentyessä.

Gilit & Singapore

Ai niin, palasin min kotiinkin. Voisin silti kertoa reissun lopusta.

Gili Trawangan oli taas hieman erilainen saari, ensimmäistä kertaa reissun aikana oltiin muslimisaarella. Käytännössä sen huomasi vain minareetista. Mushroom mushroom! - huutoja tuli senkin edestä ja kieltolaista ei ollut tietoakaan. Mielenkiintoisinta oli kyllä alkoholin sijaan kielletyt autot ja koirat, kumpiakaan ei siis ollut saarella lainkaan. Koirien ollessa poissa kissat käyttivät tietty pitkää valkoista hiekkarantaa hiekkalaatikkonaan. Silloin, kun eivät nukkuneet tai kerjänneet ruokaa. ;-)

Autojen virkaa hoitivat polkupyörät ja hevoskärryt. Ensimmäisessä vuokraamassani pyörässä ei oikein jarrut toimineet, mutta toisaalta ei siellä tasaisella maalla ja hiekkateillä mitenkään kovaa voinut ajellakkaan. Pikkuvika, ei tarvinnut edes korjata.

Resortin viereinen rantabaari osoittautui hyvin nopeaksi kantapaikaksi, kivat katokset jossa sai olla auringolta suojassa ja halpaa olutta. Itseasiassa halvempaa baarissa, kuin vieressä olevassa kaupassa. Siinä sitten kelpasi oleskella ja lueskella kirjaa, kun snorklaamaan mennessä näki aika usein kilpikonnia. Niitä tuli joskus seurattua yllättävän syvälle, hieno huomata ylös mennessä, että ai meninkin sitten noin kymmeneen metriin. Isojen keuhkojen sivuvaikutuksia..

Kaiken kaikkiaan Gili oli varsin mukava tuttavuus, pohjois ja länsipuoli saaresta oli rentoa elämää ja bileet olivat aina etelässä. Maisemat olivat aina ehtaa postikorttitavaraa. Valkeaa hiekkarantaa ja turkoosia merta.

Singapore olikin jo lähes vanha tuttavuus, toisin Universalin huvipuistossa ei ollut ennen tullutkaan käytyä. Siellä sai kokea ison maailman menoa, myös jonotuksissa. Suosituimpiin laitteisiin oli yli tunnin jonot, mutta pitihän niitä käydä testaamassa. Etenkin kun osassa oli "single raiders" vaihtoehto, josta poimittiin yksittäisiä ihmisiä kyytien täydentämiseksi. Transformers oli hieno, kuten molemmat Galactica vuoristoradatkin. Jonotuspuitteet olivat kyllä upeimmat muumiossa: Paikka oli kuin vaha arkeologinen kaivaus, hienosti tehty ympäristö, johon kuului myös vähän generaattorin käynnin mukaan vaihtelevat valot, sakrofagit ja muut kaivauslavasteet.

 

Eksoottista ruokahuoltoa tuli kokeiltua paikallisessa chinatownin nurkilla olleessa ruokatorissa, käytännössä yksi kerrostalon kerros pelkkiä ruokakojuja ja pöytiä, siellä sai sitten hakea nuudelit yhdestä, dumplingit toisesta, ja oluet kolmannesta kojusta. Valinnanvaraa riitti ja ruoka oli todella hyvää. Ainoa murhe oli maksullinen vessa ja sinne päästessään sai huomata vessapaperin tulevan vasta lisähinnasta. Kiva yllätys, varsinkin jos vatsa sattuu olemaan pehmeällä päällä. ;-)

Kuitenkin kaikki loppui aikanaan, uusivuosi vaihtui paluumatkalla koneen noustessa.