Pieniä juttuja

Välistä sitä huomaa tekevänsä asioita ihan eri tavalla. Ensimmäinen havainto oli kirjoittaminen ja numerot. Teen osan väärinpäin, esimerkiksi kun osa teki ala-asteella kasin kahdesta päällekkäisestä pallosta, niin itse aloitin sen ja nollan piirtämisen aina ylhäältä.
Muutamia muitakin numeroita ja kirjaimia tulee tehtyä "väärinpäin", kyllähän opettajat yritti sitä korjata, mutta turhaan. Nyt lukija saa tuijottaa tekstiä aika tarkkaan, että huomaa mitkä kirjaimet ja numerot on tehty ei-virallisella tavalla.

Seuraavana olikin luopuminen tarrakengistä ja kengännauhojen sitomisen opettelu. Toimii hyvin, muistan vielä miten sen opin: Näytettiin mallia, että näin ja katsoin ja tein itse.. peilikuvana. Ilmeisesti pientä lasta ei siinä vaiheessa oikaistu, vaan todettiin, että hieno solmu. ;-)

Viimeisin havainto onkin täkin laitto pussilakanaan. Huolto kun toimi kotoa pois muuttoon asti, niin ekan kerranhan se tuli tehtyä vasta soluasunnossa. Hivenen ihmettelyä ja syntyi siitäkin tekniikka. Täkki sisään, täkin kulmat pussilakanan kulmiin, reipas heilautus ja täkkiä on myös pussilakanan toisessa päässä. Pussilakanan pyöräytys, että pääsee toiseen päähän käsiksi. Kädet sisään kulmista, täkin kiskaisu tosien pään kulmiin ja toinen heilautus. Valmista. Koko homman voi tehdä seisaaltaan.
Tuosta on saanut kuulla muutaman kerran, ei siis todellakaan niin kuin perinteinen "äiti" opetti, mutta jos alkaa tehdä toisen kanssa samaan aikaan, niin valmista on kun toinen vielä aloittelee omaansa. Toisin tekniikka ei taida toimia lyhellä ihmisellä ja ahtaassa huoneessa. ;-)

Kokkauksessa noita omituisuuksia vasta onkin, mutta toisaalta siellä jokainen tekee samat ruuat aavistuksen eri tavalla. Ei ihme, että lähes kaikkien keskustelut "tosi hyvää, saanko reseptin" - päättyy kotona testaukseen ja lopputulos on jotain aivan muuta. :)