Reissu kay vahiin, merelle tuli jatettua hyvastit ja eilen saapui bussi Bangkokiin, tai siis itseasiassa tana aamuna ja lahempana kahta. Vain hivenen myohassa, mutta onneksi majapaikka oli yhta kodikas, mita pari vuotta sitten. Tietty nyt on reissun eka ilmastointikin, jos busseja ja takseja ei lasketa. :)
Takseista tuli mieleen, etta tama meni hyvan paivan kirjoihin. Ei tarvinnut kertaakaan tuk tukkia tai taksia, jokea pitkin laivalla ja skytrainilla kaikki paivan liikkumiset. Joy!
Kaytannossa jaljella on enaa yksi paiva Bangkokissa ja sitten alkaakin paluu. Lahes kaikki ostokset on tietty viela tekematta, saldona on tahan mennessa lahinna lompakko, vyo ja vahan alusvaatteita, etta pyykinpesetyspaivia on saanut pidennettya. Jotain tarttis tehda. Siis ostoksille, ei vaatteiden pesulle.
No tietty tuo puku valmistuu parhaillaan, huomenna pitaisi olla jo valmista. Ihan hyvalle se sovituksessa kylla vaikutti.
Huomasin roplaavani kaupassa jo kameran jalustojakin, sellaiselle olisi kylla kayttoa, mutta saa jaada suomeen. Etenkin kun tarkistin, etta saman mallin saa suomeen posteilla ja veroilla samaan hintaankin. Ei siis tarvitse itse raahata ja saa suomessa ihmetella kivijalkaliikkeissa muita merkkeja, tuo kun oli kiinan ihme (benro a-500ex). Kevyt, tukevampi mita about samanhintainen ja painoinen silk. Toisin tuon kuulapaita on haukuttu, mutta itse jalusta on ilmeisesti varsin pateva.
Painon suhteen toisin huomaan kayvani allergiseksi. Nykyinen kamera kun on sellainen, etta aavistuksen yli kilon painoisena se kulkee viela mukana, niin turha on kiusata itseaan lisapainolla. Koh Taon rantakavely meni kylla reitteja pitkin ja sellaisessa helteessa, etta sinne ei kaivannut yhtaan lisapainoa. Kamera ja vesipullo kerrallaan oli ihan tarpeeksi, kun valista sai kiiveta rantakallioilla ja jatkaa sitten viidakkopolulla, tai edeta hyvin jyrkkaa tieta pitkin. Kaikki 30-33c lammossa ja auringonpaahteessa. Vetta kului, kuin jenkkiraudalla bensaa nakkikioskille ajettaessa.
Ai niin, se pokkari hajosi vahan enemman. Naytto lakkasi toimimasta, mutta ottaa edelleen kuvia, myos veden alla. Saa vain koneella arpoa myohemmin miten rajaus ja valotus meni, kun kaytto on automatiikkaa ja osoita kohti. :)
Thairuoka kierroskin tuli katkaistua ekaa kertaa reissulla. Hyvaa oli, mutta huomaa hyvin, miten nalka tulee 3-4h syomisen jalkeen. Puolassa ja talla reissulla thairuualla mennessa nalka vaivasi paljon vahemman.
Ps. Sotilaat tuli loydettya, mielenosoittajia ei.
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Puolivali takana ja skootteriseikkailuja.
Enaa olisi viikko jaljella, vahiin tama loma alkaa kayda. Tanaan on tarkoitus menna rannansiivoussukellukseen, vaikka otinkin eilen varaslahdon: merenpohjasta tuli sukelluksella poistettua iso auringonvarjo ja painovyo. Muutenkin sukeltaminen oli kivempaa, kun olin kaksin koulun ohjaajan kanssa, kun muut oli kurssilaisia. Eli sukellusajat loikkasivat rajusti ylospain, kun enaa ei menty eniten ilmaa haukkovan tahdissa. :)
Lauantaina olisi viimeiset viihdesukellukset ja sitten on tarkoitus karata hiljaisemmalle rannalle, snorklata ja lukea kirjaa riippumatossa. Taalla Saireella on vahan liikaa elamaa ja suomalaisia.
Pyoralla sekoilua tuli tosiaan jatkettua. Koh Prangaanilla olin pari kertaa skootterilla menossa, toisella kerralla huonoimmilla teilla. Siella sai aina joka maessa miettia jatkaako viela, vai kaantyyko takaisin. Kerran kaantymispaatos piti tehda keskella alamakea, kun naki miten edessa on hitonmoinen kivikko, urat ja maki vain jyrkentyy. Eli alas paasisi ehka tuurilla, ylos ei lainkaan.
Ei siis kuin skootteria kaantamaan, keskella jyrkkaa makea. Ei ole helppoa, eika onnistukkaan. Taluttaen ja tyontaen kaannettyna pito murtui pyoralta ja tietty se alkoi rullata alaspain. Sai sen lopulta pysahtymaan ja vauhdin lopuessa se kallahtaa kyljelleen tietenkin ja liukuu viela pari senttia eteenpain. Sitten pyora ylos, kaantaminen onnistuu ja maen paalle sen saa ainoastaan kaasu taysilla vieresta tyontaen. Alamaissa saa jarruttaa myos jaloillakin ja valista pitaa aina pitaa taukoa, kun jarruneste ylikuumenee ja jarrut uhkaa havita. Taman jalkeen kaikki tiet alkoi tuntua pohjanmaan aukeille laukeille.
Paremmalle tielle paastessa seuraa pikainen vahinkotarkastus. Skootterin jalkatason alla oleva sivukate ja pakoputken paalla oleva muovi naarmuilla, muuten ei yhtaan mitaan. Pikku vika, mutta paikalliset vuokraamot voivat peria riistokorvauksia. Muutamasta tuli vuokraamosta kysyttya mita tama maksaa, joku 40-100e oli yleensa arvio, jos joku osasi jotain vastausta antaa.
Joten ei kun paikalliseen pyorakorjaamoon, 30min ja 20e myohemmin on katteet vaihdettu uusiin. Ennen palautusta pitikin ajaa vauhdilla parista kuralatakosta yli, ettei osien hyvin heikko savyero nay mudan alta. Palautus sujui ongelmitta ja paikalliset tosiaan tutki kasipelilla pyoran katteet mahdollislta naarmuilta. :)
Taolla tuli sitten viisastuttua ja ajopeliksi tuli vanha ja kolhittu enduro. Tyhjakaynnilla oli ongelmaa ja se piti polkea kayntiin, mutta muuten oli paljon kivempi. Renkaissa oli pitoa ihan eri tavalla, maessa ymparikaannot sujui ongelmitta ja ylosnousutkin oli helppoja, vaikka kone oli samankoinen mita skoottereissa, niin manuaali vaihteet ja maastovalitykset teki ajosta helppoa paljon kivempaa.
Toisin potkustartti on pakoputken puolella ja sita polkaistessa kerran kenka lipesi ja jalka otti kontaktia pakoputkeen. Aih. Talla kertaa ensiapu luokkaa pyora ympari ja vauhdilla ravintolaan auttoi. Eli jalka oli 40min jaapalapussin alla, ihan kevyt puna vain jai, enaa nay edes sitakaan. Ei siis isompaa vahinkoa. :)
Samalla tuli kaytya Koh Taon korkeimmalla nakoalapaikalla, tie oli jarkyttava ja kavellen sinne vain paasi. Ylosnousu todella huonoa tieta pitkin ja niin jyrkkaa makea pitkin, etta pito yrittaa valista murtua kenkien alla ja yli 30c lammossa oli aika tappoa, mutta nakoala oli sen arvoinen. Alla pieni kuva millaista polkua se oli:
Nyt taitaa olla aika menna kauppaan, ostaa vetta ja kayda kyselemassa sukelluskohteet ja ajat. Aamupala onkin jo takana:
Lauantaina olisi viimeiset viihdesukellukset ja sitten on tarkoitus karata hiljaisemmalle rannalle, snorklata ja lukea kirjaa riippumatossa. Taalla Saireella on vahan liikaa elamaa ja suomalaisia.
Pyoralla sekoilua tuli tosiaan jatkettua. Koh Prangaanilla olin pari kertaa skootterilla menossa, toisella kerralla huonoimmilla teilla. Siella sai aina joka maessa miettia jatkaako viela, vai kaantyyko takaisin. Kerran kaantymispaatos piti tehda keskella alamakea, kun naki miten edessa on hitonmoinen kivikko, urat ja maki vain jyrkentyy. Eli alas paasisi ehka tuurilla, ylos ei lainkaan.
Ei siis kuin skootteria kaantamaan, keskella jyrkkaa makea. Ei ole helppoa, eika onnistukkaan. Taluttaen ja tyontaen kaannettyna pito murtui pyoralta ja tietty se alkoi rullata alaspain. Sai sen lopulta pysahtymaan ja vauhdin lopuessa se kallahtaa kyljelleen tietenkin ja liukuu viela pari senttia eteenpain. Sitten pyora ylos, kaantaminen onnistuu ja maen paalle sen saa ainoastaan kaasu taysilla vieresta tyontaen. Alamaissa saa jarruttaa myos jaloillakin ja valista pitaa aina pitaa taukoa, kun jarruneste ylikuumenee ja jarrut uhkaa havita. Taman jalkeen kaikki tiet alkoi tuntua pohjanmaan aukeille laukeille.
Paremmalle tielle paastessa seuraa pikainen vahinkotarkastus. Skootterin jalkatason alla oleva sivukate ja pakoputken paalla oleva muovi naarmuilla, muuten ei yhtaan mitaan. Pikku vika, mutta paikalliset vuokraamot voivat peria riistokorvauksia. Muutamasta tuli vuokraamosta kysyttya mita tama maksaa, joku 40-100e oli yleensa arvio, jos joku osasi jotain vastausta antaa.
Joten ei kun paikalliseen pyorakorjaamoon, 30min ja 20e myohemmin on katteet vaihdettu uusiin. Ennen palautusta pitikin ajaa vauhdilla parista kuralatakosta yli, ettei osien hyvin heikko savyero nay mudan alta. Palautus sujui ongelmitta ja paikalliset tosiaan tutki kasipelilla pyoran katteet mahdollislta naarmuilta. :)
Taolla tuli sitten viisastuttua ja ajopeliksi tuli vanha ja kolhittu enduro. Tyhjakaynnilla oli ongelmaa ja se piti polkea kayntiin, mutta muuten oli paljon kivempi. Renkaissa oli pitoa ihan eri tavalla, maessa ymparikaannot sujui ongelmitta ja ylosnousutkin oli helppoja, vaikka kone oli samankoinen mita skoottereissa, niin manuaali vaihteet ja maastovalitykset teki ajosta helppoa paljon kivempaa.
Toisin potkustartti on pakoputken puolella ja sita polkaistessa kerran kenka lipesi ja jalka otti kontaktia pakoputkeen. Aih. Talla kertaa ensiapu luokkaa pyora ympari ja vauhdilla ravintolaan auttoi. Eli jalka oli 40min jaapalapussin alla, ihan kevyt puna vain jai, enaa nay edes sitakaan. Ei siis isompaa vahinkoa. :)
Samalla tuli kaytya Koh Taon korkeimmalla nakoalapaikalla, tie oli jarkyttava ja kavellen sinne vain paasi. Ylosnousu todella huonoa tieta pitkin ja niin jyrkkaa makea pitkin, etta pito yrittaa valista murtua kenkien alla ja yli 30c lammossa oli aika tappoa, mutta nakoala oli sen arvoinen. Alla pieni kuva millaista polkua se oli:
Nyt taitaa olla aika menna kauppaan, ostaa vetta ja kayda kyselemassa sukelluskohteet ja ajat. Aamupala onkin jo takana:
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Kelluu kalojen kanssa
Koh Tao. Viimeinkin. Ensimmainen yo toisin aiheutti kirosanoja, kun vieressa on tietty rantaravintola, kaiutin 3m bungalowin ovesta. Se soitti tietty musiikkia aamuyhteen, ei toisin mitaan Dj Bobon "parhaita", mutta silti.Sen jalkeen toinen ravintola jatkoi viela.. aika heikoille meni younet, joten majapaikka on jo vaihdettu uuteen. Ehka seuraava on jo just se sopiva, nyt oli, etta akkia tuolta jonnekkin karkuun olo.
Reissun eka sukellus tuli tehtya, se ei toisin alkanut ihan hyvin. Eli "miten helvetissa ma paasen pinnan alle", siis liian vahan painoja vyolla. Sukeltaessa on liivit, johin saa puhallettua paineilmaa. Silla voi tasta omaa nostetta, niista tuli puristeltua kaikki ilma pois ja sitten puolikkaita keuhkoja hengittamalla alkoi sukellus onnistua. Toisin mun pari ei paassyt 3m syvemmalle, kun sen paineentasaus ei onnistunut oikeaan korvaan..
Toiselle sukellukselle tuli lisattya yksi paino lisaa ja voilla! Liivit lahes tyhjaksi ja pelkastaan hengityksen avulla sai upotettua itsensa pohjaan, tai nostettua pintaan. Oikeastaan tuo liian vahan painoa sukellus teki hyvaa, molempien sukellusten aikana huomasi, etta joku viestittaa ohjaajalle, etta ilmaa on enaa nain paljon, itsella sita oli vaikka kuinka.Eli hengitys hiotui kummasti. Muutama veneessa ihmettelikin, etta aika hyvin sulla jaa ilmaa isoksi mieheksi.
Sukeltamisesta puheenollen, huomenna on luvassa snorklausta, kun kierretaan veneella saaren ympari ja perjantaina osallistun sukelluskohteiden siivoamiseen. Eli sukellus ei maksa mitaan, mutta putsataan kohteista roskat, verkonpatkat, yms yms luontoon kuulumattomat kappaleet. Taytyy viela kerran ennen sita kayda sukellusreissulla, jos vaikka onnistuisi kauhealla munkilla nakemaan sen valashain ja onhan se hiton kivaa puuhaa. Sitten voisi siirtya rauhalliselle puolelle saarta ja olla eristykessa kirjan kanssa.
Ai niin, reissussa on mukana jarkkarin lisaksi veden ja reilumman kaden kohtelun kestava pokkari. Pokkarista on lahtenyt jo maalit irti ja linssin ymparilla oleva suojaava metallikehys. Edelleen tuntuu toimivan, myos veden alla. Huomaa, etta kun kamera on tehty kestamaan, niin sita ei todellakaan saali. Kuten joku sanoikin arvostelussa, silla ei saa yhta hyvia kuvia kuin muilla pokkareilla, mutta sen saa mukaan paikkoihin mihin muilla kameroilla ei ole mitaan asiaa. Vahan pikaliimaa ja suomessa siita saattaa tulla lahes, kuin "uusi".
Reissun eka sukellus tuli tehtya, se ei toisin alkanut ihan hyvin. Eli "miten helvetissa ma paasen pinnan alle", siis liian vahan painoja vyolla. Sukeltaessa on liivit, johin saa puhallettua paineilmaa. Silla voi tasta omaa nostetta, niista tuli puristeltua kaikki ilma pois ja sitten puolikkaita keuhkoja hengittamalla alkoi sukellus onnistua. Toisin mun pari ei paassyt 3m syvemmalle, kun sen paineentasaus ei onnistunut oikeaan korvaan..
Toiselle sukellukselle tuli lisattya yksi paino lisaa ja voilla! Liivit lahes tyhjaksi ja pelkastaan hengityksen avulla sai upotettua itsensa pohjaan, tai nostettua pintaan. Oikeastaan tuo liian vahan painoa sukellus teki hyvaa, molempien sukellusten aikana huomasi, etta joku viestittaa ohjaajalle, etta ilmaa on enaa nain paljon, itsella sita oli vaikka kuinka.Eli hengitys hiotui kummasti. Muutama veneessa ihmettelikin, etta aika hyvin sulla jaa ilmaa isoksi mieheksi.
Sukeltamisesta puheenollen, huomenna on luvassa snorklausta, kun kierretaan veneella saaren ympari ja perjantaina osallistun sukelluskohteiden siivoamiseen. Eli sukellus ei maksa mitaan, mutta putsataan kohteista roskat, verkonpatkat, yms yms luontoon kuulumattomat kappaleet. Taytyy viela kerran ennen sita kayda sukellusreissulla, jos vaikka onnistuisi kauhealla munkilla nakemaan sen valashain ja onhan se hiton kivaa puuhaa. Sitten voisi siirtya rauhalliselle puolelle saarta ja olla eristykessa kirjan kanssa.
Ai niin, reissussa on mukana jarkkarin lisaksi veden ja reilumman kaden kohtelun kestava pokkari. Pokkarista on lahtenyt jo maalit irti ja linssin ymparilla oleva suojaava metallikehys. Edelleen tuntuu toimivan, myos veden alla. Huomaa, etta kun kamera on tehty kestamaan, niin sita ei todellakaan saali. Kuten joku sanoikin arvostelussa, silla ei saa yhta hyvia kuvia kuin muilla pokkareilla, mutta sen saa mukaan paikkoihin mihin muilla kameroilla ei ole mitaan asiaa. Vahan pikaliimaa ja suomessa siita saattaa tulla lahes, kuin "uusi".
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Varpaat rantahiekassa
Taalla ollaan, ranta on vaihtunut Koh Phanganin bilerantaan. Hieno hiekka, aaltoja ja iltaisin aina tapahtuu. Tulishow on ollut parina iltana ja eilen oli vaahtobileet rannalla.
Varsin mukava paikka. Aluksi tanne tultiin siksi, etta joku myrskyn tapainen pyori lahistolla ja oli pilvista ja pari kertaa satoikin. Huonolla kelillahan kannattaa olla viihteella, eika maata palmun alla.
.. toisin nyt kelit on hyvat (lampoa about 30-33, merivesi 27), mutta edelleenkaan ei ole asiaa palmun alle. Koko paiva skootterin selassa aiheutti sen, etta kammenselat paloi. Hitto, taa on uutta. Muutenkin vahan outoa, kun tavallisesti nahka kestaa hyvin aurinkoa, nyt tuntuu palavan helposti rasvasta huolimatta. Olisikohan tama jotain Puolan rasvadietin vieroitusoireita? Paikallinen ruoka kun on hyvaa, mutta kevytta..
Eli nyt on ihon parantuessa hyvaa aikaa lukea kirjaa terassille asentamassani riippumatossa ja kierrella kauppoja. Taidan toisin pian vaihtaa saarta ja kayda sukeltamassa. Jos veneessa ei istu kannella, niin ei se paahde siella haittaa, pinnan alla ei taas ole mitaa ongelmaa.
Onneksi en ole rannalla makaamisen ystava, niin punainen nahka ei juurikaan muuta lomasuunnitelmia. Paiva, pari viela taalla ja sitten onkin aika siirtya Koh Taolle ja kayda tervehtimassa kaloja.
Varsin mukava paikka. Aluksi tanne tultiin siksi, etta joku myrskyn tapainen pyori lahistolla ja oli pilvista ja pari kertaa satoikin. Huonolla kelillahan kannattaa olla viihteella, eika maata palmun alla.
.. toisin nyt kelit on hyvat (lampoa about 30-33, merivesi 27), mutta edelleenkaan ei ole asiaa palmun alle. Koko paiva skootterin selassa aiheutti sen, etta kammenselat paloi. Hitto, taa on uutta. Muutenkin vahan outoa, kun tavallisesti nahka kestaa hyvin aurinkoa, nyt tuntuu palavan helposti rasvasta huolimatta. Olisikohan tama jotain Puolan rasvadietin vieroitusoireita? Paikallinen ruoka kun on hyvaa, mutta kevytta..
Eli nyt on ihon parantuessa hyvaa aikaa lukea kirjaa terassille asentamassani riippumatossa ja kierrella kauppoja. Taidan toisin pian vaihtaa saarta ja kayda sukeltamassa. Jos veneessa ei istu kannella, niin ei se paahde siella haittaa, pinnan alla ei taas ole mitaa ongelmaa.
Onneksi en ole rannalla makaamisen ystava, niin punainen nahka ei juurikaan muuta lomasuunnitelmia. Paiva, pari viela taalla ja sitten onkin aika siirtya Koh Taolle ja kayda tervehtimassa kaloja.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
Luottokortit kenganpohjissa
Ensimmainen Thaimaan yo on takana, hieman on viela horrosta. Kaupunki ei ole kauheasti muutunut, vaikka khao san roadilla en ole ennen ollutkaan. Tama paikka on todellakin reppureissaajahelvetti tiivistettyna. :)
Toisaalta tasta paikasta jotenkin silti pitaa, paksua ilmaa ja kaikkialla tapahtuu jotain. Kaukana steriilista, mutta varsin elavainen paikka.
Pukuprojekti alkoi, parin tunnin paasta on eka sovitus ja sitten illalla vauhdilla kohti saaristoa. Palmun alle tanne on tultu, eika tuktukin pakokaasuja haistelemaan. Junalla ei enaa paassyt, joten piti ottaa bussi ja laiskuuttani viela VIP bussin.
Virhe.
Tarkistin jalkikaeen, etta erityisesti nuo VIP bussit ovat tavallistakin huonomaisempia, joten vaihdoin lipun aamusta bussi-katamaraani pariin, joissa ryostely on netin huhujen mukaan saatu karsittua pois.
Juna olisi melkein paras vaihtoehto, mutta se on taynna. Eika pitkan paivan paatteeksi jaksanut matkustaa linja-autoasemalle aikatauluja ja lippuja hankkimaan, etenkin kun on jatkettava toisella bussilla satamaan ja siita taas lautalla perille..
Eipa silti, rinkkaan ei mene kuin vaatetta ja laakekassi, kaikki arvokas on perinteen mukaan pikkurepussa vieressa. Vakiokikka noissa VIP busseissa on siis lootata kaikessa rauhassa matkan aikana tavaratilan laukut, eika kasimatkatavaroita voi paastaa silmistaan.
Ilmastoinnin takia on kuitenkin matkattava farkuissa ja pitkahihaisessa paidassa, niin luottokortti ja vaihtorahakassa saakin menna kengan pohjallisten alle. Jos jostain syysta joku onnistuu repusta sosialisoimaan yon aikana matkakassaa, niin reissu ei pysahdy. Hieman vainoharhaista, mutta liian sinisilmaiset on niita, jotka tulee konsulinkyydilla kotiin.
Joten illalla alkaa 14h matka kohti Koh Phangan, uusi kyyti on perati 3h nopeampi, mita ensimmaiseksi tarjottu. :) Taytynee osta kirja, tai pari. Jos jaa kesken, niin ehtii sita riippumatossa meren rannallakin lukemaan.
Ps. Aurinkorasva on viela hankkimatta, ehtiihan sita.
Toisaalta tasta paikasta jotenkin silti pitaa, paksua ilmaa ja kaikkialla tapahtuu jotain. Kaukana steriilista, mutta varsin elavainen paikka.
Pukuprojekti alkoi, parin tunnin paasta on eka sovitus ja sitten illalla vauhdilla kohti saaristoa. Palmun alle tanne on tultu, eika tuktukin pakokaasuja haistelemaan. Junalla ei enaa paassyt, joten piti ottaa bussi ja laiskuuttani viela VIP bussin.
Virhe.
Tarkistin jalkikaeen, etta erityisesti nuo VIP bussit ovat tavallistakin huonomaisempia, joten vaihdoin lipun aamusta bussi-katamaraani pariin, joissa ryostely on netin huhujen mukaan saatu karsittua pois.
Juna olisi melkein paras vaihtoehto, mutta se on taynna. Eika pitkan paivan paatteeksi jaksanut matkustaa linja-autoasemalle aikatauluja ja lippuja hankkimaan, etenkin kun on jatkettava toisella bussilla satamaan ja siita taas lautalla perille..
Eipa silti, rinkkaan ei mene kuin vaatetta ja laakekassi, kaikki arvokas on perinteen mukaan pikkurepussa vieressa. Vakiokikka noissa VIP busseissa on siis lootata kaikessa rauhassa matkan aikana tavaratilan laukut, eika kasimatkatavaroita voi paastaa silmistaan.
Ilmastoinnin takia on kuitenkin matkattava farkuissa ja pitkahihaisessa paidassa, niin luottokortti ja vaihtorahakassa saakin menna kengan pohjallisten alle. Jos jostain syysta joku onnistuu repusta sosialisoimaan yon aikana matkakassaa, niin reissu ei pysahdy. Hieman vainoharhaista, mutta liian sinisilmaiset on niita, jotka tulee konsulinkyydilla kotiin.
Joten illalla alkaa 14h matka kohti Koh Phangan, uusi kyyti on perati 3h nopeampi, mita ensimmaiseksi tarjottu. :) Taytynee osta kirja, tai pari. Jos jaa kesken, niin ehtii sita riippumatossa meren rannallakin lukemaan.
Ps. Aurinkorasva on viela hankkimatta, ehtiihan sita.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Lomalla naamakin silottuu
Nyt se on alkanut, loma. Toisin kurkku tuntuu hieman kipeytyvän, hienohan tämä olisi hankkia flunssa heti reissun alussa. No kyllä se auringonpaisteessa paahtuessa paranee. :)
Ensimmäinen loma-aamu tulikin aloitettua varsin mukavasti. Eli vähän viskiä lasiin ja kylpyhuoneeseen ajamaan partaa pois. Saihan siinä kokeilla vielä kauheampia partamalleja, ennenkuin peilistä tuijotti siloposki. Tuli kieltämättä hieman alaston olo, mutta toisaalta peilikuva nuoreni kummasti. Päälle vielä pekoni-kananmuna aamupala ja kahvia aamulehden kera. Eiköhän tähänkin ulkonäköön totu taas, vaikka kaksi kuukautta ehdin olla siperialaisen erakon näköinen.
Asunnolta onnistuin löytämään snorkkelin ja maskin ja vedenpitävän pokkarin laturilla. Muutamat shortsit päälle, niin saalis oli rinkassa. Tärkeimmät ostoksetkin on tehty: Paikallista rahaa, käsidesiä, laastaria, maitohappobakteerit ja tietty piilolinssejä, että näkee sukeltaakkin. Niitähän onkin jo asunnolla, porukoilla ja löysin pari paria töistäkin. Aika vähiin on käyttö jäänyt ja kun tarvii, niin ei olekkaan lähellä ja sitten sitä huomaa ostaneensa taas pienen erän.
Toisin jotain tarvitsisi tehdä: pakata, mutta senhän ehtii tehdä huomennakin. Silti valmisteluja on tehty enemmän, mitä tavallisesti. Alankohan tulla vanhaksi ja murehtia tulevia?
Reissun suunnitelmana on siis olla päivä, pari Bangkokissa, sitten yöjunalla ja lautalla Koh Phanganiin ja sieltä myöhemmin Koh Taolle sukeltelemaan ja lopulta takaisin Bangkokiin ja suomeen pääsiäistä odottamaan.
Ai niin, pääsiäisestä puheenolleen, kaupassa oli Laitilan mämmiolutta. Piti ostaa ja sain juotuakin, yllättävän hyvää. Ehkä uskaltaudun reissusta palatessa kokeilemaan mämmiäkin, ilman sitä olutta. :)
Ensimmäinen loma-aamu tulikin aloitettua varsin mukavasti. Eli vähän viskiä lasiin ja kylpyhuoneeseen ajamaan partaa pois. Saihan siinä kokeilla vielä kauheampia partamalleja, ennenkuin peilistä tuijotti siloposki. Tuli kieltämättä hieman alaston olo, mutta toisaalta peilikuva nuoreni kummasti. Päälle vielä pekoni-kananmuna aamupala ja kahvia aamulehden kera. Eiköhän tähänkin ulkonäköön totu taas, vaikka kaksi kuukautta ehdin olla siperialaisen erakon näköinen.
Asunnolta onnistuin löytämään snorkkelin ja maskin ja vedenpitävän pokkarin laturilla. Muutamat shortsit päälle, niin saalis oli rinkassa. Tärkeimmät ostoksetkin on tehty: Paikallista rahaa, käsidesiä, laastaria, maitohappobakteerit ja tietty piilolinssejä, että näkee sukeltaakkin. Niitähän onkin jo asunnolla, porukoilla ja löysin pari paria töistäkin. Aika vähiin on käyttö jäänyt ja kun tarvii, niin ei olekkaan lähellä ja sitten sitä huomaa ostaneensa taas pienen erän.
Toisin jotain tarvitsisi tehdä: pakata, mutta senhän ehtii tehdä huomennakin. Silti valmisteluja on tehty enemmän, mitä tavallisesti. Alankohan tulla vanhaksi ja murehtia tulevia?
Reissun suunnitelmana on siis olla päivä, pari Bangkokissa, sitten yöjunalla ja lautalla Koh Phanganiin ja sieltä myöhemmin Koh Taolle sukeltelemaan ja lopulta takaisin Bangkokiin ja suomeen pääsiäistä odottamaan.
Ai niin, pääsiäisestä puheenolleen, kaupassa oli Laitilan mämmiolutta. Piti ostaa ja sain juotuakin, yllättävän hyvää. Ehkä uskaltaudun reissusta palatessa kokeilemaan mämmiäkin, ilman sitä olutta. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)