Aika rientää, asiat muuttuu

Hemmetti, täällähän on tullut oltua ihan kohta jo 2kk ja parin päivän päästä olen suomessa käymässä. Vierailu on kyllä lyhyt, mutta toisaalta tekee ihan hyvää. Pääsee/joutuu pyörähtämään tutulla konttorilla, näkee tuttuja naamoja ja pääsee ihmettelemään, miten ulkona on kylmä ja räntäinen sää.

Tuon reissun jälkeen menee 2kk kuukautta ja olen joululomilla, sitten taas se 2kk ja koko komennus on ohi. Tuntuu lyhyelle ajalle, kun sinä noin ajattelee. Viimevuoden kesälomatkin on vieä pitämättä, niin sitten voisi halutessaan lomailla ja ohittaa suomen talven lähes kokonaan.

Ihmisten lisäksi odottaa kyllä ruokaakin. Ehei, ei sitä kevyttä ja terveellistä, vaan sitä tulista. Täkäläisessä intialaisessa käydessä spicy ruuan jälkeen teki melkein mieli mennä keittiöön huutaamaan chili kurwa! (tulinen vastasi suomen mietoa ja itseasiassa suomen tuliset ei ole kaukana intia/thai ruokien oikeasta tulisuusasteesta)

Täällä tulee helposti maustekateus naapurin annoksesta. Esimerkiksi olemme löytäneet vain yhden paikan mistä saa mukavan pippurista porsaanniskaa, setti itseasiassa muistuttaa aikalailla pyttäriä. Se on todella hyvää, niin on kyllä ravintolan muutkin ruuat. Siinä kun viimeksi vedin naamaan porsaanpihviä, joka oli päälystetty kinkulla, tomaatilla ja kunnon juustokerroksella, niin muutama solu aivoissa kyseli, että eikö tuo vastapäätä ollut mausteinen porsaanniska olisi ollut sittenkin se parempi vaihtoehto?
Paikalliset mausteet ovat siis rasva ja suola, ensimmäistä käytetään runsaasti, toista säästellen.

Onneksi kaupasta sai sentään chilejä purkissa ja arlan chilillä terästetystä fetasta sai oivan mausteöljyn makkaroiden paistamiseen. Eli olen saanut sentään pieniä annoksia poltetta hankittua. :)

Ai niin, nyt löytyi viimein perinteinen mutteripannu hintaan 5€. Ehkä minä siedän moisen tappion, hyvää kahvia sillä ainakin tuli. Perinteistä instant kahvia ei tosiaan kauaa jaksanut lipittää.

Nyt muuten löytyi kauppakin, mistä sai kahvia papuina. Hitto, miten ajat muuttuu. Edellisen kerran olin Puolassa joskus 2002/2003. Silloin kahvilaan mennessä sai nuuhkia mistä purkista haluaa kahvia, sitten ne jauhoivat pavut ja keittivät mutteripannulla yhden kupillisen juuri sinulle. Kahvin tuoksun tunsi kaukaa, Krakovassakin kävelin junan saavuttua ja söin aamupalan ensimmäisessä kahvilassa, jonka toisaan löysin kävelemällä kadulla ja seuraamalla pelkästään tuoreen kahvin tuoksua. (ai miten niin nälkäisenä hajuaisti herkistyy?)

Nyt kahviloissa on modernit keittimet, kaupoissa pakattuja peruskahveja. Helvetti, paikkalinen matkaopaskin kehuu yhtä kahvilaa, että se on moderni ja ihan kuin Tukholman trendikkäästä katukuvasta. Aaaaagh! No onneksi lähes kaikissa kaupoissa on vielä liha ja juustotiski ja laarit josta saa kauhoa itselleen sämpylöitä ja leipää (oletettavasti yöllä paistettua). Pian täälläkin on kaikki kai pelkkiä marketteja ja kaikki valmiiksi pakattua, käännettyä ja kaulittua.

Harmi. On oikeastaan hienoa käydä pienessä yhden asian liikkeessä, ostamassa vaikka ne tuoreet sämpylät, toisesta kahvi papuina ja kolmannesta juusto aamupalasämpyliin. Tuosta syystä välistä aina tulee käytyä Tampereellakin kauppahallissa ostoksilla. Pienestä asiastaan omistautuneesta liikkeestä on mukava ostaa, vaikka hinta olisikin korkeampi. Aikaa ja rahaa palaa enemmän, mutta saaliina on toivottavasti paremmat eväät ja parempi mieli.

Oluiden lumoissa

Useampi muistuttaa suomesta käsin oluen juomisen tärkeydestä. Hienoahan se on huolehtia minunkin mielenterveydestä ja jaksamisesta.

Paikalliset laagerit ovat kyllä varsin hyviä, niin hyvässä, kuin pahassakin. Suomessakin tehdään hiton hyvää laageria, niin ne niin kauheasti eroa. Alea, bitteriä, ja muita näkyy harvemmin, mutta onhan puolan olutrintamalla tarjota myös jotain aivan muuta. Mitä onkaan siis tähän mennessä löytynyt?

Mocca Piwa. No näitä on useampia erillaisia, ennemmän tai vähemmän kahvin ja suklaan makuisia. Tanskassa tehdään nämä paremmin. Hyvä yritys. Parasta tälläista tuli kerran Plevnassa, siinä tiesi juovansa oikeaa olutta, kun vieruskaverin plevnan pikkumusta näytti oman tuopin rinnalla laagerille.

Desperado Tequila Piwa. Testivoittaja. Kuulostaa todella pahalle, mutta tämä käy korvikehoitona pahimpaan Plevnan siman vieroitusoireisiin. Ilmeisesti tequilasta otettiin vain ripaus sitruunan makua. No olisikin ollut aika karu veto yhdistää tequilan maku ja oluen prosentit.

Red Fruits Piwa. Tätä testatessa koin hetken aikaa tarvetta vaihtaa huppariin ja löysiin housihin. Sitten miehistyin, kaadoin imelän teinilitkun viemäriin, hain jääkaapista oikean oluen ja laitoin Paradise Lostia soimaan. Nopean ensiavun ansiosta taisin selvitä ilman pysyviä vammoja.

Green Lime Piwa. Odottaa testivuoroaan. Red fruitsin ja Tequilan jäljiltä ei tiedä vaatiiko tämä rohkaisuryypyn, vai täydennysatsin samaa kamaa kaupasta. On mukavaa elää vaarallisesti.

Karamel Piwa.. mutta johonkin se raja on vedettävä, tähän tuli törmättyä kaupassa ja aloin pakittaa kauemmmaksi oluthyllystä. Suomessa kukkahattutädit väittää, että teineille on karkkiviinoja, voi kumpa he tietäisivätpä mistä puhuvat.

Mojito. Tunnustan, minulla ei ole mitään käsitystä mitä mojito oikein on. Näyttää olevan toisin australiasta ja vain 42% olutta. Diskataan, kyljessä ei lue piwa ja tämä on ulkomaalaisvahvistus. Erikoismaininta suomi & ruotsitekstistä "sisältää ohramallasta". Tanskaksi muuten kerrottiin jo pari valmistuainetta enemmän ja englanniksi koko litania. Vaikka pullon pohjalla voi korkata toisen samanlaisen, niin en silti osta lisää. Ei hyvä.

Ginger Ale. No tätä ei kannata kai edes laskea, kun on isosta maailmasta tuttu ja piwa sana puuttuu. Yllättävän hyvää silti.

Paljon on vielä testaamatta, mutta ei auta, kuin rohkeasta tarttua uuteen tölkkiin seuraavallakin kauppareissulla. Kyllä expatin osa on sitten raskas kantaa.

Paniikkia parturissa

Nyt se viimein tapahtui, hippiainekset on karistettu päästä. Ehei. Firmassa ei ole huumetestit menossa, vaan kävin parturissa. Se olikin taas yksi episodi. Ensinnäkin parturi ei puhunut lainkaan englantia, mutta edellinen asiakas puhui hieman. Hyvin huonosti toisin, lopulta päätin mennä riskillä, pyysin edellistä asiakasta vain antamaan ohjeeksi, että leikkaa kuukauden kasvu. Sitten vain tuoliin ja pienen elehtimisen jälkeen tajusin, että nyt kuuluu istua kuin töissä. Eli valua alaspäin istuimella, että pää asettuu hyvälle korkeudelle. :)

Sitten se hupi alkoikin. Ensinmäiseksi kaivetiin kone esiin ja vedettiin reippaala liikkeellä tukkaa pois. Jahas, tästä tuleekin aika lyhyt. Puolalaisen hiuskasvu kuukausi vastaa suomalaisen kahta, no helppoahan täällä on rasvaisten lihapatojen vieressä kasvaa, toisin kuin kituuttaa karussa pohjolassa.

No ekan koneella vetäisyn jälkeen tiesi, että protestoiminen ei kauheasti auta, kun tukkaa ei saa enää takaisin ja yhteistä kieltä ei ole. Ei siis muuta kuin odottamaan millainen lopputulos on ja elehtimään, että aja kaljuksi, jos tulee jotain ihan kauheaa.  No lopputulos on aika lyhyt, kelpaisi armeejaankin ja maksoi vain 5e.

Uusiutuvan luonnonvaran hyviä puolia: jos lyhentämisen lopputulos on jotain ihan kauheaa voi aina vetää kaljuksi ja parin kuukauden päästä kaikki on taas ennallaan. Pidempään tunteneet ovat nähneetkin kaljun, sekä suoraksi vedettynä leukaan asti ylettyneet kiharat.

Olihan siinä hiustenleikkuussakin vielä yksi pirteä episodi. Niska ja korvantaustat siistittiin perinteisellä partakoneen terällä. Kiva, mutta niitä tulee aina vähän varottua. Amerikkalaisessa parranajossa olen kyllä ollut parikin kertaa, vielä kunnon kehitysmaissa, mutta niissä on tullut aina tarkistettua, että toinen kaivaa uuden terän esiin. Nyt vain partaveitsi vain ilmaantui jostain ja sitten mentiin ja maksettaessa oli yhä samalla pöydällä, johon parturi oli sen jättänyt. Hmm.. ei hyvä.

Töihin palatessa tuntui sille, että ihan kuin toinen olisi raapaissut vähän niskaa. Ehei, ei verta missään, aavistus punaa vain, ikääkuin vähän huolimattomasti ajetun parran jäljiltä. P*rkele, siis apteekkia kohti. Tiskin takana ei tietenkään puhuta englantia, mutta sanat alcohol, spiritus fortus ja vähän elekieltä menee nopeasti jakeluun. Pian on siis hieman punoittava kohta puhdistettu pirtulla ja mielenrauha hankittu, muuten tuota olisi miettinyt vielä pitkään.

Hieman noita tulee siis varottua. Esimerkiksi Thaimaassa tuli katsottua, että tatuoijat vaihtaa aina neulat, mutta entäs se muste? Neulahan lävistää aina ihon ja sitten sitä dipataan musteeseen. HIV:ihän ei noin voi tarttua (eikä parturissakaan), se ei selviä montaa sekunttia elimistön ulkopuolella, mutta muuta kivaa voi aina saada. No pieni annos vainoharhaa tekee vain hyvää, paranoidiakin kuulema vain paranee vanhetessaan. Missäs se mun foliohattu oikein olikaan?

Ai niin, partakoneen terästä tuli mieleen. Tänään tuli korkattua Wilkinsonin Sword. Siis partahöylä, muistan vain lapsuudesta mainokset missä miekka leikkasi palavan kynttilän kahtia ja kynttilä jäi palavana pystyyn. Suomessa sai vain Gilletteä ja kertakäyttöteriä, niin pitihän kokeeksi moinen ottaa. Etenkin kun Gillette tuntuu dominoivan suomen markkinoita, hitto armeejassakin sai tervetulijaislahjana Gilleten höylän.

Pakettia katsoessa muuten huvitti. Titanium Quattro! Gilletellä on taas Mach 3 turbo vibra mitä lie. Siis toinen on kuin titaninen nelivetoauto ja toinen resonoiva yliääntä kulkeva pakokaasuahdin. Hell yeah. Näitä ei markkinoida pehmeillä arvoilla. :)

Millainen se oikein oli? Varsin mukava, bonuksena siitä löytyi viides trimmausteräkin. Metallinen kahva. Luksusta, paatunut hifisti ostaa vaikka mankelin, jos siinä on harjattua alumiinia oleva etulevy, vaihdettava verkkojohto ja korkeintaan kolme nappia etupaneelissa, joista yksi on virtakytkin. Itse ajossakaan ei tullut perinteistä ekaa kertaa parjaa ajavan teinin lausahdusta "kuuluuko tässä tulla aina näin paljon verta?" Siis varsin lupaava alku. :)

Ai niin. 1.5kk salmiakki ja ruisleipävieroitus päättyi tänään. Yhden expatin parempi puolisko saapui maisemiin, siis meille oli töistä palatessa tarjolla nakkikeittoa (kieltä osaamattomalle tulee yllätyksiä tiskillä annoskoon suhteen. Siis hitosti nakkeja, tai 5 siivua juustoa on skaalana. Itse näytän yleensä kännykkään kirjoitettua grammamäärää, toimii aina), ruisleipää ja salmiakkia. Teki kyllä hyvää, en ole ilmeisesti viettänyt täällä tarpeeksi aikaa, kun en miettinyt, eikö keittoa olisi voinut tehdä laardiin tai smetanaan veden sijaan. :)

Jalat pöydällä ja uusi pomppulinna

Niin se sunnuntai sujuu, kannettava sylissä, musiikki soi ja jalat lepää sohvapöydällä. Kotona musiikki menee helposti raskaampaan suuntaan, kun paikallinen musiikkikanava ja kuntosali tarjoavat vain Dj Bobon hengenheimolaisia ja aina samoja kappaleita. Toisin näistä tietokonepurkeista kuunnellessa alkaa olla jo kotiin jäänyttä highest-fi laitteistoa ikävä. Jotenkin alkaa tuntua sille, että naapureiden ei tarvitse miettiä milloin mies palaa takaisin, kyllä ne sen tulee kuulemaan selvästi. ;-)

Täälläkin on muuten tapahtunut pientä sisustusta. Ostin kunnon Star Trek patjan, yllättäen vielä Jyskistä. Kyllä, täällä on melkein kaikkea pohjoismaalaista. Niin Wasan näkkileipää, Tikkurilan maalia, Nordean pankkia, Ikea, Jysk ja tietty H&M. Star Trek pajan tuosta tekee se, että kun katsoi sen poikkileikkausta, niin on jos jonkinmoista kerrosta. Siis vaahtomuovipatja tuo on, mutta rakenteeltaan lähempänä avaruusalusta, mitä mökeistä ja vierasvuoteista tuttua laitosta. Kovuudeltaankin on muuten futonin luokkaa.

Toisin käyttöön otettaessa tuli heti hölmöpää olo. Siinä oli tietty puolaksi tarra tämä puoli ylöspäin, mutta kaikki muovithan tuli reivittyä pois ja sitten oli pelkkä patja ja mietin, että hetkinen.. No pestävät pääliset irroittamalla selvisi kumpi puoli kuuluu olla selkää vasten. Asunto näyttääkin nyt hyvin erillaiselle, kun sohva on normaalissa asennossa, eikä jatkuvasti vuoteena.

Muita tärkeitä hankintoja ovat pari kaulaliinaa (noin 10e kpl, oikein isoja, kudottuja ja ne tuntuu aidolle materiaalille, eikä suomesta tutuille keinokuiduille), ostaminen olikin oma prosenssinsa. Pienen liikkeen rouva ei puhunut lainkaan englantia, joten pientä ympärilleen pälyilyä ja pukua esittelevän mallinuken kaulaliinaa osoittamalla tuli molemminpuolinen ahaaelämys. Pian kauppaan jäi iloisesti hymyilevä kauppias ja minä tarkenin pihalla. Aika pian sen jälkeen löytyi hanskatkin.

Viimeisin kaupan "löytö" on muuten tomaattichilimehu! Siis mitä hittoa, maassa jossa tulista tai tuhdisti maustettua ruokaa saa etsiä löytyy moista kamaa? No paikallisia oluita ei lasketa, täällä kun ei siideriä tunneta, niin oluesta löytyy ne teinien karkkivaihdoehdotkin. Mille kuulostaisi red fruit piwa, tequila piwa, ja mocca piwa?

Melkein kuin tuhlaava opiskelija

Otsikko kuvaa hieman nykyistä menoa.  Nyt voi syödä joka ilta ulkona ja ostaa huoletta vaatteita kaappiin ja luentojen sijaan löytää itsensä töistä istumasta, mutta jotain tuttua tässä kyllä on: Vieras kaupunki ja kotona on vain pari lautasta ja muutama aterin. Tuntui aika oudolle kun kaupassa miettii "raaskisiko sitä ostaa 10e kahvinkeittimen tai pari haarukkaa lisää". Yleensä päättää, että ei raaski. No paha kahvi alkoi jo sen verran ärsyttää, että ostin 5e pressopannun. Hieman parannusta tilanteeseen.

Outoa kieltämättä kun on tottunut, että keittiöstä löytyy vähän kaikenlaista ruuanlaitossa tarvittavaa. No saa täällä silti pupellettavaa tehtyä. Esimerkiksi tänään tuli tehtyä piirakka, mutta eihän siihen nyt pohjaa tarvitse. Kananmunasta ja smetatasta saa kivan mössön, joka pitää paketin kasassa. Parsakaalia ei näemä ollutkaan (outoa, muistelisin ostaneeni sen), mutta sai täytteet aikaan paprikasta, herkkusienistä ja tomaateistakin. *yum*
Ai toisaan, eilen ravintolassa syödessä löytyi kyllä kaikkien aikojen lisuke. Voissa paistetut herkkusienet, no ihan hyvä. Pekoniperunat, vielä parempi, mutta lisukelistassa oli myös 120g laardia! Ei helvetti, sillä saisi kyllä päivän äijäpisteet. :) No en kokeillut, mutta porsaan kieli oli kyllä todella mureaa, ehkä ensikerralla tulee se puolikiloinen porsaanjalka ja laardiämpäri viereen. :)

Ruokahuollon lisäksi baareja on tullut vähän ihmeteltyä, on ainakin selvää, että täällä muuten ei ole  suomesta tuttua vain yksi annos per nuppi himmailua. Täällä saa vodkapullon jääpaloilla täytetyssä ämpärissä pöytään. Siitä voi sitten kaadella seurueelle paukkuja, raakana, tai tuoremehuun lantraten. Asiaa. Toisin huomaa, että alkaa käydä vanhaksi ja mukavuudenhaluiseksi. Ennätys taitaa olla jonnekkin kahteen yöllä, ei siis mitään kebabin kautta kotiin projektia ole vielä syntynyt. Ehkä senkin ehtii vielä tehdä?

Keskiyön ostokset (ilman sorkkarautaa)

Nyt se sitten alkoi. Kaapissa on muutakin puolalaista, kuin parit bokserit. Ehei, en löytänyt luurankoa, vaan yöalen ostoskeskuksesta. Fiksusti se oli ajoitettu vielä 21-24:00, eli sitä ennen sai makoilla sopivasti sohvalla keräämässä voimia. Tapahtuma oli vielä keskellä viikkoa, varmaan siksi ryysis ei ollut ihan kestämätön.

Lopputulos? Kunnon takki, oikein mukava kaulahuivi, aito nahkavyö, parit farkut, 4 paitaa ja tietty punaisena lompakossa hehkuva luottokortti. Iltapalaksi tuli vielä oikein tuhti jäätelöannos. Joku 7-8 palloa tuohon tuli ladottua ja hintaa oli 4 euroa. Kotiin palatessa vatsa oli luonnollisesti pullollaan ja sai miettiä mihin kaappeihin vaatteet saa kiilattua..

Ja otin kyllä viskipaukun ennen nukkumaanmenoa, ettei ostoksilla käymisestä tullut liian tyttömäinen olo, kun kerran mukaan ei tarttunut elektroniikkaa. :)

Löytyi ostoksilta jotain arkisempaakin: Suomalaista voita! Ei ollut kuin lähes kaksi kertaa kalliimpaa, mitä paikallinen. Eikä tietty sanaakaan suomea, mutta Finlandia, poron kuva ja suomilippu auttoi tunnistamisessa. Olisikohan siinä ollut suolaakin? En ostanut, kun vieressä oli valkosipulivoita. *Yum*

Ai niin, Flickrissä on lisää kuvia paikallisista maisemista.

Huonot hampaat ja verta rappukäytävässä

Kerran edellinen postaus käsitteli syömisen ihanuutta, niin jos kertoisin vaihteeksi haittapuolista. Ehei, vyöstä on yhä sama pykälä käytössä. Eri haittapuolista. Viikolla syödessä alkoi hammasta vihlomaan ja sehän ei ole mukava olotila. Joten ei muuta kuin google esiin. Kävi ilmi, että Szczeniä markkinoidaan lääketurismin unelmakohteena niin saksalaisille, kuin briteillekkin. Helppo päästä ja halpaa kuin saippua. Tässä vaiheessa tietty varoituskellot soi. Jos paikka kehuu itseään ulkomaalaisille maailmanluokan palvelulla, siisteydellä ja luoja ties millä, niin sen hinnathat on taatusti veret seisauttavat paikallisten näkökulmasta. No ei auttanut, piti mennä silti.

Vasta kolmas vastaanotto osasi puhelimessa muutakin kuin Puolaa, aika tulikin heti samalle illalle. Lopputuloksena, 200 slotia (50e) vähemmän rahaa ja yksi paikattu hammas. Nopeaa toimintaa, toisin aavistuksen oudolle tuntuu yhtä. Jäiköhän paikka liian korkeaksi? Ei se toisin hampaita yhteenpurressa tunnu. No pitää kysäistä firmalta saako tuon laitettua matkalaskuun. Silti nyt kelpaa taas upottaa kulmahampaat uusiin nautintoihin. Oli se sitten villisikaa kermassa, tai neidon pakara. :)

Niin tuo verta rappukäytävässä? Been there, done that. Kerrosta alempana kun on Falckin asema ja pihassa ambulansseja, tänne siis välistä kuskataan huutavia miehiä pää kainalossa ja niitä katsellessaan tohtori miettii, että nyt olisi rohkaisuryypyn paikka ja kulauksen otettuaan miettii, että potilaalle voisi myös antaa, mutta laittaisiko suoraan kaulaan, vai kainalossa olevaan päähän, tätä ei opetettukaan lääketieteellisessä?
No muutamana viikonloppuna noita verivanoja on vain löytynyt, eli tohtorit eivät ole ilmeisesti vielä päässeet liian pahasti alkoholisoitumaan. Tietty tässähän voi lohduttautua, että jos itsensä teloo, niin apu on lähellä. :)