Kakluunin sisäinen kauneushoito

Kaakeliuuni säteili mukavasti lämpöä talvikuukausien ajan, mutta se päätettiin silti laittaa remonttiin. Tulipesästä oli jo reikiä poskikanaviin ja tulipesään oli tippunut pieniä tiilenpalasia. Olisihan se tulipesän korjaus ollut yksi vaihtoehto, mutta uunin kuumin kohta on ylempänä ja sen kuntoa ei näe purkamatta.

Tulipesän uudelleen muurauksella olisi siis saatu epämääräinen jatkoaika, joten päätettiin uusia uuni kokonaan. Samalla sen varauskyky paranee, kiitos uusien tulitiilien. Lämmityskuluja ajatellen sitä rahaa ei saa kyllä takaisin, mutta meidän mielestä toimiva kaakeliuuni kuuluu vanhaan taloon.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. Lattioille vedettiin pahvit suojaksi ja niiden päälle vielä levyt. Enimmät huonekalut tietysti kannettiin muualle ja loput peitettiin suojamuoveilla.

Vähän myöhemmin tilanne näytti jo tältä. Kakluunin oli saatu avattua päältä ja pian muurari pääsi etenemään vähän nopeammin.

Muutama tiilikerros myöhemmin oli saatu poskikanavat jo esiin. Rakenne olikin aika mielenkiintoinen, kanavia olikin neljä. Kaksi ylös ja kaksi alas. Oikea nuohoajan unelma.

Uunista tuli muuten useita litroja nokea, vaikka se oli vastaikään nuohottu. Ei ihme, nuohoajat tekee kuulema töitä nopeasti urakkana. Eli riittävän hyvää, mutta ei perusteellisesti jynssättyä.

Kaakelit on numeroitu, ettei kasaamisesta tule liian vaikeaa palapeliä.

Uuni on purettu lähes loppuun asti. Tämän jälkeen seinää vasten olevat tiilet purettiin vielä pois, mutta kaksi alinta kaakeliriviä jätettiin paikalleen.
Tiilet olikin yllättävän suuria, oletettavasti purkutiiliä jostain 1800-luvun puolelta.

Kaakelien reunat hiottiin vähän siistimmiksi. Kai on kai kakluunin vastine suuhygienistillä käynnille?

Kierrätystä parhaimmillaan. 96 vuotta vanha savilaasti on saanut vettä ja pääsee muutaman päivän päästä takaisin uuniin.

Kaakeleita pesun jälkeen. Näistä huomaa hyvin, ettei kaakelit ole litteitä, vaan niiden takana on kuppi. Kuppi täytetään laastilla ja tiilen paloilla ja kaakelista tulee osa uunin rakennetta muurauksen aikana.

Kuten viimeinen kuva kertoo, uudelleen muuraus on jo käynnissä. Neljän kanavan paketti vaihtuikin kolmen kanavan versioon. Taakse tuli villat, uunin vieressä olevat seinät rapataan ja päällekkin tulee palolevyä.

Musiikkia verkon yli

Muuton jälkeen minulla oli pieni ongelma. Kotiteatteria ei kannattanut rakentaa uuteen viihdeluolaan, kaiuttimiakin oli liikaa ja yhdet niistä olivat saaneet naarmut muutossa. Aika kurjaa, kun ääni on erinomainen, mutta jälleenmyyntiarvo romahti.

Valtaosa hifeistä tulikin myytyä pois, kotiin jäi vain cd-soitin, putkivahvistin, vinyylisoitin ja isot kaiuttimet, ynnä ne naarmuuntuneet jalustakaiuttimet. 

Hyllyn päällä kukaan ei näe päädyn naarmuja.

Lopulta päätin hankkia torista sopivan käytetyn minisarjan ja squeezebox duetin. Kauppa meni melkein putkeen: minisarjan vahvistin ei vain käynnistynyt lainkaan. Sulake oli ehjä ja piirikaaviota penkomalla ei päässyt kovin pitkälle vian selvittelyssä. Myyjä oli kyllä poikkeuksellisen reilu kaveri, laite oli toiminut 6kk sitten kun se poisti sen käytöstä, mutta kun vähän juteltiin, niin se pistikin korvauksena toisenkin squeezeboxin tulemaan postissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin - ainakin kauppojen osalta.

Varsinainen ongelma ei silti ratkennut. Nyt oli verkkosoitin olohuoneessa ja alakerrassa, mutta ei edelleenkään sopivaa vahvistinta kaiuttimille. Isoa järkälettä en halunnut kirjahyllyyn ja kaikki uudet, mutta sopivan pienet laitteet maksoivat liikaa. Lopulta löysin itseni ranskan alennusmyynnistä ja tekemästä ostoksia netin yli google translaten kautta. Tilisiirto vain firman tilille ja pian postissa tuli paketti, translatea olisi kai pitänyt käyttää vähän enemmän, kun lähetysvahvistuksessa ne kutsuivat minua rouvaksi. ;-)

Kotiin tuli siis Musical Fidelity V90 Amp, suomessa normihinta on 369€, ranskasta se irtosi 118€ hintaan posteineen. Ihan tuurilla, liikkeessä oli sopivasti tarjouskampanja menossa.

Tätä settiä ei ole koolla pilattu.

Kolhitut kaiuttimet pääsivät siis kirjahyllyn päälle ja kirjahyllyyn tuli mukavan pieni musiikkisetti ja koko laitosta voi ohjata kaukosäätimellä, tabletilla, tai verkkoselaimella. Squeezebox itsestään on jo ns. kuollut tuote, niitä ei enää tehdä, mutta opensource yhteisö pitää ohjelmiston hengissä. Kokonaisuus toimii riittävän hyvin, nettiradiot ja verkkolevyn musiikki toistuvat ongelmitta. Deezer ja maksullinen spotifykin toimivat jotenkuten, mutta niiden tilausta meillä ei olekaan.

Kauko-ohjain on aitoa 2000-luvun tekniikkaa, eli ajalta ennen kosketusnäyttöjä.

Kodin serverille on siirretty kiitettävä määrä cd levyjä ja se pyörittää squeezeboxin ohjelmistoa. Sillä saa siis viihdeluolassa ja olohuoneessa musiikin soimaan, voi soittaa ihan erikseen, tai molemmissa samaa kappaletta ihan samassa tahdissa.

Varsin mukava viritys, etenkin streaming soundtracks kanavaan on hankala kyllästyä.

Pakkasherran vierailu

Pitkin syksyä tuli vieraille kerrottua, että voidaanhan me palata kerrostaloon häntä koipien välissä, kun kovat pakkaset alkavat. Keskuslämmitys puskee lämpöä mukavasti, mutta on paljon mukavampaa lämmittää pihalla kylmettyneet sormet kakluunin pintaa vasten. Sitä onkin lämmitelty aika ahkeraan viimepäivien aikana.

Nyt näyttää sille, että kerrostaloon muuttoa ei ole edessä, mistä muuttotalkoihin osallistuneet taatusti ilahtuvat. Uusi koti osoittautui talviasuttavaksi, olohuoneen patteri ei ole vielä päällä ja muissakin on säätövaraa. Itse siirryin hetkeksi pitkähihaisen paidan käyttöön ja rouvalla taisi olla enemmän villaa päällä, mitä keskivertolampaalla. Kivaa oli silti, kaikkien huoneiden keskilämpötila oli yli 19 astetta ja enemmän olisi saanut halutessaan, mutta vaatekappaleen lisäys tuntui mukavammalle idealle, kuin alas istuminen seuraavaa sähkölaskua avatessa. Vetokaan ei ahdistanut, eli kaikki hyvin. Kyllä täällä kelpaa asustaa.

Eniten talvi näkyy yläkerran ikkunassa, ne ovatkin komean kuuran peitossa. Kesän ohjelmistossa onkin niiden ulkokarmien tiivisteiden uusiminen..

Tein itse ja säästin

En ole ikinä ennen oikein ymmärtänyt ”red neck repair” -  asennetta, mutta viimein senkin suhteen tuli valaistumiskokemus: Ruma korjaus on huomattava parannus susirumaan, tai muuten vain toimimattomaan lähtötilanteeseen.

Edelliset omistajat eivät olleet remontoineet keittiötä, mutta heitä edeltävät asukkaat olivat selvästi teettäneet remontin säästäen. Eli perinteiseen tapaan silloin hankitaan se suvusta/tuttavapiiristä se kaveri joka on innokas, mutta sillä on peukalo keskellä kämmentä, Tässä tapauksessa ne palkkasi sen kaverin vielä vähälahjaisemman serkun.

Jostain syystä keittiön kaappien päällä oli jämäpuista tehtyjä koolauksia, kesken loppunutta levyä ja maalia oli roiskaistu vähän näön vuoksi ja on siellä vähän kaapeleitakin. Toimiva, mutta ei nyt oikein tavalla silmää miellyttävä kokonaisuus. 

Oikeasti paremman tekeminen olisi edellyttänyt kaappien purkua ja taustan uusimista. Ei kiitos. Liikaa vaivaa. 

Vähän parempi olisi tarkoittanut uutta koolausta ja panelointia, kun kaapelit ja sähkörasiat olisi pitänyt saada piiloon. Siinä tulee vain hormin putki vastaan ja tila loppuu kesken. Ei nyt niin kiva vaihtoehto sekään. Ellei koko hormia olisi piilottanut paneloinnin taakse.

Joten oli aika löytää sisäinen punaniska remonttimies. Sitä auttoi kyllä kummasti rouvan hyvin suorat vihjailut, että eikö tuota kuitulevyä voisi käyttää. Sitä oli siis kellarissa ylimääräisenä, kun lattialistojen taakse sitä ei mennyt paljoakaan. Riittävän taipuisaa, joten alla olevat kaapelit ei haittaa ja leikkaus hoituu mattoveitsellä. Remontista oli jäänyt maaliakin yli. Eli ei kun hommiin.

Nollabudjetilla seuraavana aamuna keittiössä näyttikin jo tältä. 

Ei tällä avotakan haastattelukutsua tule, mutta aamukahvista lähti sellainen remontin keskellä elämisen kitkerä maku pois.

Lattiahaaste, osa 4

Lattian kanssa puuhastelu olisi viimein ohi. Toisen maalikerroksen jälkeen tulikin pieni takaisku: sukkasiltaan kävellessä tuntui oikein kivalle, kunnes vastaan tuli kohta jonka olisi voinut myydä paikalliselle kauneusklinikalle kovettuneiden kantapäiden luonnonmukaista hiontaa varten.

 Puun karvat olivat nousseet pystyyn, niinhän ne helposti voivat tehdä, kun raakalautaa maalataan. Se vain pääsi unohtumaan. Joten hiomapaperi pääsi taas kerran heilumaan ja paikoitellen laudat tulivat taas esiin, mutta valtaosa lattiasta sai pitää maalikerroksensa. Sitten taas lisää maalia ja vielä viimeinenkin kerros päälle. Hyvä siitä tuli. 

Valmista puulattiaa.

Samalla innostuttiin maalaamaan yläkerran parkettikin. Se oli kellastunut ja lakkapinta oli hieman kärsinyt, joten uusiksi vain. Käsin karhentava hionta pintaan ja sitten maalia. Maali kylläkin reagoi lakan kanssa ja ensimmäinen kerros kuivuikin vasta reilun vuorokauden jälkeen. Seuraavat kaksi kerrosta kuivuivatkin ihan normaalisti. 

Parketin hionnan viimeinen rutistus.

Lopputuloksena jäätävä parketti: liukas ja peilaava.

Pienen pientä mikrohalkeamaa siinä maalipinnassa on nähtävissä, jos ihan nenä lattiassa alkaa tiiraamaan. Lopputulos on kuitenkin paljon parempi mitä alkuperäinen ja liukkauden puolesta sänky pitää kai naulata lattiaan kiinni, ettei se luistele ja kolahda naapurin seinään kylkeä kääntäessä. 

Kai tässä nyt ilman lattialistoja ensimäisen talven yli pärjää?

 Sitten olisi vain nuo listat, yläkerrassa se ei ole mikään ongelma, mutta olohuoneen huonekorkeus kasvoi hieman. Mikä hivenen hankaloittaa listojen takaisin asennusta. Tarttis kai tehdä jotain?

Lattiahaaste, osa 2

Pari puuhapäivää on jo takana. Lattialla ollut valkoinen mönjä ei ollut ihan niin kutsuva maalauspinta, joten se piti kaapia pois. Suihkepullot ja lastat irrottivat tavaraa todella hyvin, mutta eihän niin saa ihan puhdasta pintaa aikaiseksi.

Kaavinnan jälkeen alkoi kuuraus.

Ei se mitään, on olemassa muitakin keinoja. Nimittäin perinteinen juuriharja, vähän vain maalinpoistoainetta ja vettä sekaan ja menoksi. Muutama tunti myöhemmin lattia näytti jo tälle:

Kuurauksen jälkeen.

Ei hullumpi. Kuurauksen aikana laitettiin kakluuniin tulet, jotta lattia kuivuisi vähän paremmin. Kakluunia sytyttäessä tuli vain hyvin uusavuton olo: puita oli, mutta sytykkeitä ei. Kirveskin oli toisella asunnolla. Joten kaupasta tuli ostettua sytykepaloja.
Enemmän hävetti kaupasta ostettu sytytin, kun tulitikkuja ei ollut myynnissä, eikä tehnyt mieli lähteä laukku täynnä tavaraa toiseen kauppaan ostoksille.

Kaikkeen sitä joutuu, vaikka rantasaunaan saa lämpiämään jos vain löytyy puita, kirves ja tulitikku.

Lattiahaaste, osa 1

Kuten osa tietääkin, meidän perhe päätti siirtyä kerrostaloasumisesta vähän perinteisempään asumismuotoon. Tässä tapauksessa 95 vuotiaaseen hirsirivitaloon. Siinä on hyvä harjoitella kodin ylläpitotaitoja, tai parantua tästä hulluudesta ja paeta huoltoyhtiön ja valmiiksi laitetun huomaan.

Päivän ensimmäinen erä otettiin olohuoneen lattian kanssa. Se oli oikein hyväkuntoinen parketti, mutta liimaamattomana se narisi aika tavalla, tummana teki huoneesta vähän hämärän ja kyllähän vanhaan hirsikotiin kuuluu puulattia.

Kauppoja hieroessa parketin alla näytti olevan muovimattoa ja kipsin kaltaista tasoitetta, niistä lähetettiinkin näytepalat työterveyslaitoksen ja vastaus tuli todella nopeasti. Ei asbestia. Kerrassaan hyvä uutinen, tuli sieltä labrasta laskukin, mutta monta päivää myöhemmin.

Alkupiste

Lopulta alkoi remontti. Portaiden kaiteet ja lattialistat saivat kyytiä, kun parkettiin piti päästä käsiksi. Parketti osoittautuikin helpoksi palaksi, kun sen sai alkuun, niin loput palat irtosi hyvinkin nopeasti. Vain yhden levyn päätypontti lohkesi, sekin vahingossa.

Alta löytyikin vähän riekaleinen ja harvinaisen ruma muovimatto, joka ei onneksi ollut liimattu. Se irtosi ja leikkaantui pienemmiksi siivuiksi todella helposti. Seuraava kerros olikin linoleumi, mutta edelleen liimaamatta. Se oli kyllä naulattu laidoista lattiaan ja kakluunin edessä oli varmaan ollut lapset hoidossa asennuksen aikana.. vasaran ja naulojen kanssa. Sen verran tiuhaan oli naulaa lyöty.

Parketti numeroituna ja puoliksi purettuna

Ensikosketus puulattiaan, pontit oli mukava yllätys.

Muovilattia numero 1. Huomaa pahoinvointihenkinen kuvionti kakluunin edessä ja repeämät ikkunaseinällä.

Muovilattia numero 2, tarjosi miellyttävän luonnonläheiset likakerrokset.

'

Sekä nopean asentajan vauhtiviivan keskeltä lattiaa.

Puulattia löytyi kuitenkin lopulta ja sen kunto yllätti. Pontit näki jo aikaisemmin avatusta kohdasta ja mattonaulojen poiston jälkeen lattia on käytännössä naulaton. Sen saisi hiotettua ihan sileäksi ja uuden veroiseksi, mutta nyt taidetaan antaa ajan patinan näkyä.

Vedellä sumutettu tasoite irtoaa melko helposti.

Työnaisen vana.

Eli tarkoitus on kaapia tasoite pois, hioa pinta karkeaksi ja laittaa uusi maalikerros päälle. Hyvä siitä vielä tulee.

Toivottavasti.

Sähköä kuluu osa II

Sähkömittari on ollut käytössä jo jonkin aikaa ja tuloksiakin on saatu hieman kerättyä. Osa laitteista oli hankalia mitattavia, kun sähkönkulutus vaihteli käytön aikana. Siksi pc:stä on kolme eri lukemaa, kevyestä nettisurffauksesta, pelaamisesta ja siitä kun peli yrittää saada koneen polvilleen.
Jääkaappipakastin sai olla kiinni mittarissa 70 tuntia ja kulutus on laskettu sen käyttämistä kilowattitunneista. Pesukoneiden tulokset ovat otettu ohjekirjoista, kun mittarin lukemat oli todella lähellä ohjekirjan arvoja.

Laite	W	kwh/24h
Netti (ADSL, kytkin ja wlan)	15	0,36
PC nettisurffaus	127	3,048
Monitori	43	1,032
Pelaaminen min	272	6,53
Pelaaminen max	322	7,73
PC:n ääni	15	0,36
Serveri	65	1,56
Hifit valmiustilassa	26	0,624
Serveri leffalla	86	2,064
Subbari	195	4,68
Putkivahvistin	154	3,696
Videotykki	170	4,08
AV-vahvistin	114	2,736
Sohvantäristin	26	0,624
Kahvinkeitin	510	12,24
Jääkaappipakastin	45	1,08
Valaistus olohuone	245	5,88
Pölynimuri	1600	38.4
Kannettava	30	0.72
TV valmiustila	0.14	0.0034
TV päällä	178	4.27
Astiat säästö (kwh/koneellinen)		0,74
Astiat normaali (kwh/koneellinen)		1.2
Pyykki normaali 50c (kwh/koneellinen)		1

Hieman lukuohjetta ylläolevaan taulukkoon. W kertoo laitteen kulutuksen päällä ollessaan, jos sen jakaa 1000:lla saadaan montako kilowattituntia se vie tunnissa. Seuraava sarake kertoo montako kilowattituntia kuluu, jos laite on käytössä 24 tunnin ajan.

Eli tunti elokuvaa kotiteatterilla vie sähköä 0.745kwh, siis lähes saman verran minkä puolentunnin imurointi. Pannullinen kahvia nykyisellä sähkönhinnalla maksaa 1.2cnt. ;-)

Mikä on sitten muuttunut mittarin tulemisen jälkeen? Pöytäkoneen käyttö on ainakin vähentynyt, nyt nettisurffaus tapahtuu enimmäkseen kannettavalla. Hifien sähköt tuli järjesteltyä uusiksi ja nyt suurin osa laitteista on erillisen jakorasian takana, josta kytketään käytön jälkeen sähköt pois päältä. Valoja sammutellaan vähän useammin ja astianpesukoneessa käytetään eri ohjelmaa. Saa nähdä paljonko kulutus oikeasti laskee.

Sähköä kuluu

Pari päivää sitten tuli vuoden viimeinen sähkölasku. Siinä näkyi samalla koko vuoden sähkökulutus, noin 3500kW, mikä on oikeasti aika paljon. Siinä alkoi sitten mietintä mihin se sähkö oikein menee.

Yhteenmuuton myötä kulutus tietty kasvoi, astianpesukone ja pyykinpesukone pyörivät useammin. Ennen tuli maksimissaan käytettyä 60c pyykkiä, nyt vuodevaatteet menee 95c pyykissä. Astianpesukonetta voisi tietty käyttää säästöohjelmalla, mutta se vaatisi vähän tarkempaa huuhtelua astioilta ennen pesua.

Valojen käyttö on lisääntynyt, kotiin tullessa olen joskus ihmetellyt miten valot voi olla joka huoneessa päällä. Toisin tilaa käytetään nyt enemmän, töiden jälkeen vaatteiden vaihto tapahtuu nyt makuuhuoneessa ja nainen häärää useammin keittiössä. Yksineloon verrattuna valot palaa enemmän ja useammassa huoneessa, mutta ero ei oikeasti ole iso.

Toisin muistan sähkönkulutuksen oleen noin 3000-3200kW vuodessa ennenkin ja nykyiseen 3500kW lukemaan mahtuu hajonnut jääkaappipakastin, joka pyöri täysillä viikon, tai pari ennenkuin se saatiin vaihdettua. Eli kyllä ne todelliset sähkösyöpöt on muualla.

Vahvin epäily on tietokone. Pöytäkone on rakennettu ihan tarkoituksella teho ensin, sähkö sitten - periaatteella. Netin rautagurujen laskureiden mukaan se vaatisi 460W virtalähteen toimiessaan täydellä rasituksella, epäilisin sen syövän noin 200W nettisurffauksessa. Monitori on myös ihan hyvä sähkösyöppö, valmistajan mukaan 110W päällä ja 2W valmiustilassa. Joku toinen 24" monitori kuluttaisi vähemmän sähköä, mutta nykyinen pystyy näyttämään värit oikein IPS paneelillaan, toisin kuin halvemmat ja virtapihit TN paneelit.
Laskurin ja omalla sähkönkäytön arvioinnilla pöytäkone vie 876kW vuodessa ja maksaa 123€. Halpaa huvia.

Lisäksi kaapissa pyörii serveri jatkuvasti, mutta se on rakennettu aika virtapihiksi. Laskuri näyttäsi sen vaativan 77W virtalähteen normikäytössä. Toisin se sammuttaa kiintolevynsä, kun niitä ei käytetä. Sama laite veisi laskurin mukaan 675kW vuodessa ja maksaisi 95€. Toisin laskin myös, että jos siitä tekisi mahdollisimman vähävirtaisen, niin säästyneen sähkönhinnalla menisi yli 6v aikaa uuden osien maksamiseen. Kannattaa siis käyttää nykyinen loppuun ja rakentaa uusi ja virtapihimpi vasta kun se alkaa hajoamaan.

Kotiteatteri ja stereot eivät todellakaan ole virransäästäjiä. Tykki kuluttaa sähköä siinä missä iso LCD televisiokin ja elokuvaa katsellessa päällä on useampi vahvistin. Musiikkia kuunnellessa putkivahvistin vastaa pientä kiuasta, mutta se on tietoinen valinta. Halusin hyvin soivan laitteen ja sellaisen, jonka tekniikan ymmärtää. Oikeasti sen voisi avata ja katsoa käsin johdotettuja putkia hetken ja laskea miten se toimii.

Miten kulutusta voisi sitten laskea? Muutama idea tuli mieleen:

• Valojen voi alkaa myös sammuttelemaan.
• Astianpesukone säästöohjelmalle, ainakin kannattaa kokeilla onko lopputulos yhä puhdasta, vai pitääkö sitä käyttää normaaliohjelmalla.
• Nyt 95c lämmössä pestävät tekstiilit voisi pestä 60-80c lämmössä.
• Kotiteatterin johdot voisi järjestellä uudestaan, jotta harvemmin käytety laitteet voisi sammuttaa helposti kerralla jakorasiasta.
• Nettisurffauksen voisi tehdä kannettavalla.
• Kannettavia ei kannata pitää jatkuvasti laturissa, vaan vasta käytettäessä.

Piti siis ostaa sähkömittari ja ottaa selvää mihin sähkö oikein kuluu. Minua ainakin kiinnostaa tietää paljonko maksaa yksi tunti elokuvaa kotisohvalla, tai tunti nettisurffausta pöytäkoneella tai kannettavalla. ;-)

Kodin laitteet päätyivät siis tukinnan kohteeksi ja jatkoa on todennäköisesti luvassa.

Syksyä kohti

Alan selvästi pehmetä, nyt on jo farkut ja takki käytössä. Sandaalitkaan ei kuulu vakiovarustukseen. Kesämies imago on siis rapistumassa ja ehkä tavallista aikaisemmin.
Tähän päälle vielä se, että pienen putkityön takia taloyhtiössä on lämmöt pois päältä. Mikään ei vuoda tai muuta sellaista, mutta jos lämmitysjärjestelmästä puuttuu venttiilin vaihdon takia pieni pätkä putkea, niin se hankaloittaa kummasti veden kiertoa.

Siis venttiilin irrotuksen jälkeen putkimies totesi, että tämähän vaatii vähän lisää purkuhommia, että saadaan uusi kiinni.. Hieno havainto, josta kiittää yksi talo villasukkia jalkaan vetäviä ja viltin alla hytiseviä asukkaita.

..Paitsi minä, sillä päätin kadota maaseudulle testaamaan remontoitua saunaa ja samalla hakemaan Puolasta tuttua "matkatv":tä Tampereelle. Kyllä, noin vuosi sen hankkinan jälkeen se pääsee viimein makuuhuoneen tunnelmaa ja feng-shuita pilaamaan. Eli hampaiden kalinaa ei ole luvassa, paitsi järvessä pulahtamisen yhteydessä ja pääsen pian muistamaan uusintojen ja laadukkaan reality-tv tarjonnan keskellä, miksi minulla ei ole ollut tv:tä pitkään aikaan.
Mikäli uudesta tv:stä haluaisi katsoa muutakin, kuin antenniverkon tarjontaa, niin pitäisi taas rakentaa uusi tietokone. Eihän niitä ole vasta kuin kolme. Sähkölaitos ja verkkokauppa kiittää.

Ai niin, varpaankynnet ovat vielä mustana pienestä seuraleikistä. 7 kierrosta Kintulammin ympäri tekee ihmeitä toista kädestä pitäen, kun saa puhua vain "nami nami" ja "aijai" sanoilla, etenkin jos viimeinen kierros tuli mentyä jalat yhteensidottuna..
Kierros siis simuloi vuoden kulkua ja sen jälkeen sai kerätä pellolleen heitettyjä herneitä ja ostaa niillä ruokaa. Ai niin, ne pellot tehtiin "aitaamalla" ne lammen ympäri kannetuilla puilla. Herneillä puolestaan sai ostettua ruokaa.. kunnon maanviljelypeli, joskus tulee hyvä sato, välistä halla vie kaiken.
Mitä järkeä tuossa oli? Ei mitään. Hauskaa oli silti, varsinkin jälkikäteen. Ei se ruokakaan yhtään pahaa tehnyt ja tietty minä ja parin kanssa kun voitettiin tuo kisa, joten voittajanhan oli pakko hymyillä leveästi. :)

Maanviljelystä tuli mieleen, että vaihdoin marketin maidon tilamaitoon. Hakeminenkin sujuu ihan näppärästi fillarilla Pirkkalasta Ollilan maalaiskaupasta. Väri muistuttaa enemmän kermaa ja niin on myös koostumuskin, eikä maku tietenkään moisen vaivannön jälkeen voi olla yhtään huonompi. Päinvastoin. Eri asia on tuleeko talven kovilla pakkasilla sorruttua marketin kylmäosaston tarjontaan.
Toimii se kahvin kanssa oikein hyvin, vaikka ei kuohukermalle pärjääkkään.

Kahvikin parani taas hieman, kun sain viimein hankittua Puolasta tutun mutteripannun. Hitto, edellinen peroklaattorikin tuli hankittua edellisen Puolanvisitin perusteella.
Ei hätää, ei se mikään kahvin mekka ole. Ekan kerran käydessä siellä kaikkialla jauhettiin kahvi pavuista joka ikistä kupllista varten erikseen, myös kahvioissa. Siellä ollessa mutteripannu oli ainoa keino, jolla sai itse hyvää kahvia, eikä instant litkua. Kahvioissakin oli samat koneet, mitä suomessa. Välistä kehitys menee huonoon suuntaan ja vauhdilla.

Saa nähdä jaksanko päivitellä blogia tämän jälkeen, toisin laskuria kurkkaamalla selviää hyvin myös lukeeko tätä enää ketään. ;-)

Jalat pöydällä ja uusi pomppulinna

Niin se sunnuntai sujuu, kannettava sylissä, musiikki soi ja jalat lepää sohvapöydällä. Kotona musiikki menee helposti raskaampaan suuntaan, kun paikallinen musiikkikanava ja kuntosali tarjoavat vain Dj Bobon hengenheimolaisia ja aina samoja kappaleita. Toisin näistä tietokonepurkeista kuunnellessa alkaa olla jo kotiin jäänyttä highest-fi laitteistoa ikävä. Jotenkin alkaa tuntua sille, että naapureiden ei tarvitse miettiä milloin mies palaa takaisin, kyllä ne sen tulee kuulemaan selvästi. ;-)

Täälläkin on muuten tapahtunut pientä sisustusta. Ostin kunnon Star Trek patjan, yllättäen vielä Jyskistä. Kyllä, täällä on melkein kaikkea pohjoismaalaista. Niin Wasan näkkileipää, Tikkurilan maalia, Nordean pankkia, Ikea, Jysk ja tietty H&M. Star Trek pajan tuosta tekee se, että kun katsoi sen poikkileikkausta, niin on jos jonkinmoista kerrosta. Siis vaahtomuovipatja tuo on, mutta rakenteeltaan lähempänä avaruusalusta, mitä mökeistä ja vierasvuoteista tuttua laitosta. Kovuudeltaankin on muuten futonin luokkaa.

Toisin käyttöön otettaessa tuli heti hölmöpää olo. Siinä oli tietty puolaksi tarra tämä puoli ylöspäin, mutta kaikki muovithan tuli reivittyä pois ja sitten oli pelkkä patja ja mietin, että hetkinen.. No pestävät pääliset irroittamalla selvisi kumpi puoli kuuluu olla selkää vasten. Asunto näyttääkin nyt hyvin erillaiselle, kun sohva on normaalissa asennossa, eikä jatkuvasti vuoteena.

Muita tärkeitä hankintoja ovat pari kaulaliinaa (noin 10e kpl, oikein isoja, kudottuja ja ne tuntuu aidolle materiaalille, eikä suomesta tutuille keinokuiduille), ostaminen olikin oma prosenssinsa. Pienen liikkeen rouva ei puhunut lainkaan englantia, joten pientä ympärilleen pälyilyä ja pukua esittelevän mallinuken kaulaliinaa osoittamalla tuli molemminpuolinen ahaaelämys. Pian kauppaan jäi iloisesti hymyilevä kauppias ja minä tarkenin pihalla. Aika pian sen jälkeen löytyi hanskatkin.

Viimeisin kaupan "löytö" on muuten tomaattichilimehu! Siis mitä hittoa, maassa jossa tulista tai tuhdisti maustettua ruokaa saa etsiä löytyy moista kamaa? No paikallisia oluita ei lasketa, täällä kun ei siideriä tunneta, niin oluesta löytyy ne teinien karkkivaihdoehdotkin. Mille kuulostaisi red fruit piwa, tequila piwa, ja mocca piwa?

Koti kuntoon, hinnalla millä hyvänsä!

Pintänee kai välistä kommentoida asumisen ihanuudesta. Asunto siis sijaitsee uudessa vanhassa kaupungissa, ilmeisesti sodan aikana tänne kuului muutaman kerran big paraboom ja lopputuloksena vanhankaupungin tilalla oli raunioita. Siitähän ei tietenkään paikalliset masentuneet, joten tänne on rakennettu uusi vanhakaupunki, vanhalla tyylillä. Tämäkin talo on siis tuliterä, mutta ulkoasultaan tehty vanhoille taloille uskolliseksi. Hiton hieno idea, vähän kyllä kaipaan suomeenkin tämäntyylistä rakentamista. Toisin ei samalla laadulla..

Esimerkiksi seinien ja katon läpi kuuluu ihan hyvin, yläkerran asukaskin pystyy dialogista päättelemään mitä sarjaa ja mitä jaksoa milloinkin katselen. Toisaalta onneksi en ole vielä herännyt naapurista tuleviin rakkauden ääniin, joihin tulee lisänä, kun mies käskee "huuda mun nimee", johon nainen tietty vastaa "mä en tiedä sun nimee!". :)

Toinen on tietty putkien laatu. Suihkun vedenpaine on lähinnä vitsi ja lämmintä vettä saa odottaa ja kauan, ehkä tilanne muuttuu lokakuussa, kun lämmitys laitetaan päälle. Toisin nyt sentään vessan lavuaarin hanassa on painetta, sen kun avaa, niin siitä tulee kahdesta kohtaa vettä: pieni liru, sekä kunnon paineella tuleva suihku. Eli jos kädet haluaa pestä, niin oikein pienelle, tai sitten paineella tuleva suihku kastelee paidan, lattian, sekä housut. Ei ole kiva mennä töihin, jos näyttää sille, että on laskenut alleen.

Suomeen muuten tuli Puolalaisia putkimiehiä töihin, joko alkaa pelottaa oman kodin mahdolliset rakennusoutoudet? :)

Expattien asuntojen varusteet oli vähän mitä sattui, minä voitin näemä keittiön varustuksessa. Muutama lautalen, lasi ja useampi kattila. Kattilat laitettiinkin jo epxattien kanssa jakoon, joten muillakin on jotain. Toisin eihän ostokset kalliita ole, esimerkiksi perjantain ostosreissu:

Paistinpannu. Hintaa 4e, toisin se näyttää sille, että  murtovaras tuskin tipahtaa sillä päähän lyömisestä. Pikemminkin lopputulos on hyvin kallon muotoja mukaileva kahvallinen kypärä.

Puinen paistilasta, 0.5e, kauha 1.5e, uunin metallivuoka 0.5e.. laadustahan ei puhuta mitään, mutta eiköhän nuo 6kk kestä.

Ai niin ja kauppareissulta tulee tietty ruokaakin, mukava kevyttä sellaista. Fetassa rasvapitoisuus on 30%, makkarat on tuhtia kamaa. Juustot eivät ole todellakaan kevyttä nähneet, eli ne maistuukin jollekkin. Myyjät harvemmin ymmärtää englantia, mutta eipä se tiskillä haittaa. Osoittaa vain haluamaansa leikkelettä/juustoa ja naputtaa kännykkään vaikka 200g ja palvelu pelaa.

Eniten hymyilytti valmislasagnen pussin ohje, ymmärsin siitä vain yhden sanan: smetana, sitä toistettiin pari kertaa. Vertaamalla suomalaisen vastaavan reseptiin tulkkaisin sen niin, että vuoka piti voidella smetanalla ja maidon sijaan käytetään smetanaa kastiketta tehdessä. Kuulostaa hyvälle, täytyy kokeilla joskus!

Viikonloppu ja arkinen postaus

Vähiin käy viikonlopun tunnit ja onhan täällä ehtint jo kaikkia pientä puuhatakkin. Eli kuten perjantaina kaljoille, tuntui muuten oudolle, kun baarissa sai polttaa. Nytkin farkut taitaa tuoksua aavistuksen tupakalle, siis parin päivän jälkeen. No baarien välillä oli käsittämätön kiertopolku, toisin toisen niistä onnistuin löytämään päivän kävelylenkillä.

Kylpyhuonekkin on täynnä pyykkiä, saihan sitä ripoteltua minne sattuu kuivumaan, kun kuivaustelinettä ei tietenkään ollut. Nyt on muuten toastit uunissa ja tajusin, että mullahan ei ole patalappua, jolla saa kuuman pellin uunista.. muutenkin kaikkea pientä uupuu yhä, tiskatut aterimetkin on kahvimukissa pystyssä kuivumassa.

Viikonlopun tärkeimmät ostokset olivatkin iso teemuki, kengät, paistilasta ja kaupasta löytyi viimein pekonia. Sitä saikin etsiä, yhdestä lähikaupasta suolaa sai vain myllyllisestä sirottimesta ja toisesta taas löytyi jauhettussa muodossa. Tuntuu sille, että kaupasta löytää vakiona vain makkaraa, juustoa, vettä ja olutta. Kaikki muu on vähän tuurista kiinni mitä sattuu löytymään. :)

TV:nkin on viimein vihkitty käyttöön, eli ensimmäiset pelit on pelattu ja elokuvat katsottu. Siis lähes kaikki tarpeellinen alkaa olla kasassa, että voi talven pahimpina kuukausina linnoitautua neljän seinän sisälle. Talvena kuulema tuulee mukavasti mereltä päin ja lopputulos voi olla vaakatasossa lentävää jäätä.. lämpö laitetaan kuulema muuten päälle vasta lokakuussa. eli silloin voi uskaltaa mennä aamusta suihkuunkin. :)

Asumisen ihanuutta voi muuten ihmetellä Flickr:istä, menin pitkästä aikaa päivittämään sitäkin. Eiköhän sinne satunnaisesti ilmaannu muitakin kuvia.

Ps. Pellin sai uunista pois leikkuulaudan avulla. Keittiö on siis onnistuneesti vihitty käyttöön. :)

Far beyond driven

Pitkä päivä on takana, kotona makuupussissa nukuttu yö kesti vain 3.5h, ennen ylösnousua ja lentokentälle suunnistamista. Taksi vei, kone lennätti ja välistä ehti ihmetellä tax freetä, josta ei tietenkään saanut ostaa alkoholia.
No paljon muuta tarttui silti mukaan. Lentokoneessa oli toisin vähän vittuilun makua: edessä olevan paikan selkänojassa luki, että tässä on enemmän jalkatilaa. Siis ihan kuin missatun bussin perässä oleva numero, joka vittuillakseen kertoo, että et ehtinyt.. lällälää.

No loput matkasta sujui tyylikkäästi ison mustan mersun takapenkillä. Siis tiedättehän, auto, jolla on paljon pituutta, mukavat penkit ja konepellin alla niin paljon sylintereitä, että ne on laitettava vinosti kahteen riviin, ihan kuin V-muotoon.
Perillä tuli toisin tajuttua, että ne taxfree ostoksethan jäi lentokoneeseen. Berliinin kentän löytötavaratoimistoon oli tullut vain aurinkolasit. No toivottavasti salmiakki maistuu ne löytäneestä saksalaisesta oikein pahalle, minä puolestani keskityn tuoksumaan hielle, kun siinä meni hajuvesi ja stickkikin. Kele. Bonuksena partavaahto paukahti auki repussa ja tursusi ympäriinsä. Onneksi oli pikkulokerossa, jossa oli vain pyykkiä ja muita pesuaineita. Eli ei juuri vahinkoa. Perinteinen matkailukiukku on siis kerätty onnistuneesti. :)

Itse asunto oli oikeastaan positiivinen yllätys. Noin 40-45m2 yksiö, uutta tuotantoa keskustassa ja parvekekkin löytyi. Sänkyä ei toisin edelleenkään, mutta on pesukonetta, sohvaa, sohvapöytää, lipastoa, työpöytää, jääkaappia, keraamista liettä jne. Kaapeissa ei toisin ollut yhtään mitään, eli ensimmäiset ostokset oli sarjaa pyyhe, vuodevaatteet, täkki, ruokailuvälineet, tyyny jne. Kyllä tämä vielä koti tulee.

Nettinä piti ensialkuun käyttää naapurin wlania, jonka linkki katkeili vähän väliä. Täytynee korjata tilanne. Applen Airissa kun ei ole ethernettiä, jolla sen saisi verkkoon. Eli ostoslistalle meni adapteri, tai wlan reititin. Ai niin, ostetuissa vuodevaatteissa oli mukavan pelkistetty kukka kuviona, mutta miksi hitossa sen keskellä oli metallirenkaista tehty kehä? Ainakin tyynyn osalta sakset sanoi niks ja naks. Kiva kun kaupassa oli lastenversioita tai sitten ällöimeliä kuvioita, niin ainoa siedettävän näköinen on saanut metallista bling blingiä.. :(

Sitten tärkeimpiin. Ruoka on maittavaa, esimerkiksi paistetun ankan alapuolella oli vihanneksia, mutta niiden väliset raot oli tilkitty perunamuussilla ja koko komeus oli vuorattu juuston sisään. Nami. Toisin kauhukseni löysin kaupasta myös Raision tekemää margariinia ja työpaikan oven vieressä on Tikkurilan liike.. Kauppareissut on muutenkin jänniä, kun saa arpoa mikä on mikin. Smetana ja Gouda olivat ainoat tuotteet, jotka tunnistin tekstin perusteella. Lildissä voisi tietty löytyä etäisesti tutumpia tuotteita. ;)