Uudet tossut

Keväällä lenkkikauden alkaessa tuli tehtyä inhottava havainto. Vanhoista juoksukengistä oli sivuissa reiät. Ei ne juoksemista haitanneet, kengät istui edelleen hiton hyvin jalkaan mutta uusien etsiminen tuli eteen.

Lopulta alesta löytyi oletetusti sopivat. Hienot adidasit, mutta ensimmäinen juoksulenkki paljasti totuuden: Sittenkin liian ahtaat, ei kun takaisin ja kengät kaappiin ja vanhat palasi hyötykäyttöön. Sitten tuli törmättyä tähän artikkeeliin ja paljasjalkatossut alkoi kiinnostaa kummasti.
Lopulta kaupasta löytyi fivefingersin kso treksport. Siis konepestävä paljasjalkatossu, joka varpaalle oma lokero ja pohja on ohut, mutta paksuimmasta päästä fivefingereitä. Ei siis mitään pehmusteita, mutta sen verran tavaraa pohjassa, että sillä uskaltaa astua nurmikentän ulkopuolelle.

Uusi ja vielä uudempi juoksukenkä.

 

Jalkaan laittaminen oli alkuun aikamoinen kokemus ja ensimmäisellä lenkillä oli kieltämättä outo olo. Uudet kengät oli hiton lämpimät, kevyet ja askellusta tuli siirrettyä tarkoituksella päkiöille. Pohkeet kipeytyi hieman, seuraavalla lenkillä vielä vähemmän ja sitten ei enää ollenkaan. Tuli niillä testattua  myös keskiaikamarkkinoilla kävelykin, ei mitään ongelmia. Eniten vain huvitti Hämeenlinnan sillan bitumi, kun tunsi miten se antoi jalkojen alla vähän periksi.

Viimeisin lenkki päättyi kyllä lyhyeen, kun polveen alkoi hieman pistämään. Se siis vaihtui tien vieressä menevän metsäpätkän kävelyyn ja rantaa kohti suunnistamiseen. Oli oikeastaan aika jännää, aina tunsi mitä on. Käpyjä, juurakkoa, kiviä, soraa, pikkuoksa, mutta toisin kuin paljain jaloin mennessä käpy tai terävä oksa ei aiheuttanut yhdellä jalalla kiroillen hyppelyä.

Lenkki siis vaihtui uimiseen, paita vain pois ja kengät jalassa järveen. Hiton mukavaa ja vesi on yhä yhtä ihmeen lämmintä. Olisipa urheilu aina yhtä mukavaa, kyllä järvessä polskuttelu ja aurigonpaisteessa kuivattelu hikilenkin voitti.

Ps. Annetaan pois kerran käytetyt koon 46 adidasit. ;-)

Raakoja kuvia

Edellisestä kirjoituksesta onkin aikaa. Kesällä tuli lomailun ohessa hieman raavittua päätä raw ohjelmistojen kanssa. Siis mikä hiton raw? Se käytännössä vastaa digikamerassa filmiajan negatiivia, eli se on kehitettävä, että siitä saa valmiin kuvan. Ylimääräinen työvaihe kun kamerasta saa valmistakin tavaraa, mutta tosiaalta siten pystyy paikkaamaan hieman kuvatessa tulleita virheitä. Valkotasapainon korjaus on helppoa ja valotusta voi korjata helpommin.

Raakakuvien käsittely on vain aika raskasta, kannettavalle sitä ei tee mieli kauheasti kokeilla ja pöytäkonekkin rouskuttaa niitä hetken. Jos joku miettii miksi käsittely on raskaampaa, niin kannattaa lukea tämä. Eli kone joutuu laskemaan minkä värinen mikin pikseli oikein on ja se kestää. Osa ohjelmista hoitaa homman sentään fiksusti: Capture one käyttää näytönohjaimen rautaa (jos se on tarpeeksi uusi) ja lightroom tekee kuvista siirrettäessä katselu/muokkauskopiot. Muiden ohjelmien kanssa kuvaa vaihdettaessa tai jotain tehdessä alkaa odottelu.

Eli tuli pengottua muutamaa ohjelmistoa. Tässä lyhyt tiivistelmä:

1. Olympus viewer. Tulee kameran mukana ja on ilmainen. Tekee vain aivan identtistä jälkeä kameran kanssa, eli valkotasapainon vain saisi korjattua, mutta esimerkiksi ylivalottunutta kuvaa ei saa pelastettua. Lisäksi tämä on hiton hidas käytettävä. Mieluummin siis kuvaisin suoraan jpegiä.
2. Lightroom 3, tämä vaikuttaa tähän menessä yleispätevimmälle. Kuvat renderöidään siirrettäessä. Eli kuvien vienti on hidasta, mutta sitten käyttö on sulavaa. Käyttökin on aika helppoa. Vakiona värit on pielessä, mutta kameran väriprofiilin kanssa alkaa korjaantua. Ainoa kokeiltu ohjelma, jolla voi hallita kuvia helposti.
3. Capture One 6, värit on vakiona parhaat, etenkin ihon suhteen. Ei pärjää ihan kohinanpoistossa Lightroomille ja kuvienhallintaominaisuudet on aika olemattomat. Toisaalta oikealla näytönohjaimella tämä hiton nopea. Jos jotain kuvan jotain väriä pitää korjata, niin tässä se onnistuu helpoiten.
4. DXO, korjaa ihan kaikki objektiivin virheet ja tekee muutenkin asioita automaattisesti. Käyttöliittymä on vain niin kankea, että annoin olla. Jos tekee mieli vain muuttaa raakakuvat käsittelykelpoiseksi ja hoitaa loput vaikka gimpissä, niin tämä on paras valinta. Vaikka vakiona tulee vähän turhankin kontrastikkaita kuvia, niin riittää kun luo konversioprofiilin ja se hoitaa homman halutulla tavalla.
5. RawTherapee. Ilmainen opensource projekti, tässä on kyllä puolensa, mutta en lämmennyt yhtään käyttöliittymälle. Värit vaatii aika paljon työstämistä, mutta jos valotus tuli mokattua pahasti, niin tämä on silti paras työkalu vahingon korjaamiseen.

Lightroomista, Capture Onesta ja DXO:sta on muuten koeversiot, joita voi ihmetellä ihan rauhassa 30 päivää. Lisäksi on olemassa ainakin Lightzone, Bibble, AcdSee ja Silkypix ja niistäkin taitaa löytyä koeversiot, en ole vain testannut niitä, kun näissäkin oli jo tarpeeksi. Tähän kannattaakin lopettaa lukeminen, sillä loppu on pikeseleiden tirkistelyä. ;-)

Tässä hieman Capture One vs Lightroom vertailua:

Ylivalottunut kuva. Tässä siis taivas oli palanut ihan valkoiseksi. Hyvin huomaa, että miten erillaista jälkeä syntyy. Vasemmalla C1 ja oikealla Lightroom. Lightroom onnistuu tässä selvästi paremmin.

Seuraavaksi huonossa valossa kuvattu. Tämä on siis iso 3200, mikä on omalle kameralle turhankin paljon. Kuva on rajattu 1:1 kokoon, eli 100% croppi.

 

Lightroom

 

Capture One

Lightroom onnistui tuossa kyllä paremmin. Sitten pieni testi terävyydestä:

 

Vasemmalla on Capture One ja oikealla Lightroom. Lightroomin kuvasta tuli hieman yliterävä. Oma vika. Kuva on siis 1:1 croppi. Lightroom on tullut säädettyä sen mukaan, että katselukokoon menevät kuvat on sopivan teräviä. Sen huomaa hyvin seuraavista kuvista.

Sitten hieman väreistä. Capture one on pärjää ihon värien suhteen hiton hyvin, muuallakin varsin mukavasti. Lightroom alkaa herätä vasta kameralle tehdyllä väriporfiililla. Muuten sen kanssa saisi aina säätää värikylläisyyttä.

Lightroom väriprofiililla

Capture One

Ja lightroom vakiona.

Mitä tästä tuli opittua? Ensimmäisenä tuli mieleen, että teknonörtin on paha vertailla kameroita keskenään, kun samasta kamerasta tulee niin erillaisia lopputuloksia eri ohjelmistoilla. Kovalla vaivalla kaikilla saa kuvan samannäköiseksi, mutta jos vain avaa kuvan tai kokeilee automaattiasetuksia, niin kaikki tekee ihan selvästi omannäköistä jälkeä.

Nyt tuntuu sille, että Lightroomilla kuvista tulee vähimmällä vaivalla eniten omaan makuun olevat. Ehkä sen takia, että sen säädöt on sisäistänyt parhaiten. Capture Onessa on kyllä silti jotain houkuttelevaa. Käyttöliittymän saa muokattua mieleisekseen ja jälki on hyvää opettelun jälkeen.