Uudet tossut

Keväällä lenkkikauden alkaessa tuli tehtyä inhottava havainto. Vanhoista juoksukengistä oli sivuissa reiät. Ei ne juoksemista haitanneet, kengät istui edelleen hiton hyvin jalkaan mutta uusien etsiminen tuli eteen.

Lopulta alesta löytyi oletetusti sopivat. Hienot adidasit, mutta ensimmäinen juoksulenkki paljasti totuuden: Sittenkin liian ahtaat, ei kun takaisin ja kengät kaappiin ja vanhat palasi hyötykäyttöön. Sitten tuli törmättyä tähän artikkeeliin ja paljasjalkatossut alkoi kiinnostaa kummasti.
Lopulta kaupasta löytyi fivefingersin kso treksport. Siis konepestävä paljasjalkatossu, joka varpaalle oma lokero ja pohja on ohut, mutta paksuimmasta päästä fivefingereitä. Ei siis mitään pehmusteita, mutta sen verran tavaraa pohjassa, että sillä uskaltaa astua nurmikentän ulkopuolelle.

Uusi ja vielä uudempi juoksukenkä.

 

Jalkaan laittaminen oli alkuun aikamoinen kokemus ja ensimmäisellä lenkillä oli kieltämättä outo olo. Uudet kengät oli hiton lämpimät, kevyet ja askellusta tuli siirrettyä tarkoituksella päkiöille. Pohkeet kipeytyi hieman, seuraavalla lenkillä vielä vähemmän ja sitten ei enää ollenkaan. Tuli niillä testattua  myös keskiaikamarkkinoilla kävelykin, ei mitään ongelmia. Eniten vain huvitti Hämeenlinnan sillan bitumi, kun tunsi miten se antoi jalkojen alla vähän periksi.

Viimeisin lenkki päättyi kyllä lyhyeen, kun polveen alkoi hieman pistämään. Se siis vaihtui tien vieressä menevän metsäpätkän kävelyyn ja rantaa kohti suunnistamiseen. Oli oikeastaan aika jännää, aina tunsi mitä on. Käpyjä, juurakkoa, kiviä, soraa, pikkuoksa, mutta toisin kuin paljain jaloin mennessä käpy tai terävä oksa ei aiheuttanut yhdellä jalalla kiroillen hyppelyä.

Lenkki siis vaihtui uimiseen, paita vain pois ja kengät jalassa järveen. Hiton mukavaa ja vesi on yhä yhtä ihmeen lämmintä. Olisipa urheilu aina yhtä mukavaa, kyllä järvessä polskuttelu ja aurigonpaisteessa kuivattelu hikilenkin voitti.

Ps. Annetaan pois kerran käytetyt koon 46 adidasit. ;-)