Lomaa suunnittelemassa osa 2

Pieniä matkamuutoksia on tullut tehtyä. Bussikuljetus Lontoosta Nottinghamiin on vaihtunut suoraksi linjaksi ja samalla odotettua kalliimmaksi. Alkuperäinen bussi olisi ollut tosiaan halvempi, mutta lentokenttä onkin aika kaukana lontoosta. Lontooseen matkustaminen ja bussiaseman etsiminen olisi kestänyt yhtä kauan ja maksanut lähes saman verran, kuin suora bussi lentokentältä. Muutama tunti tulee vain odottelua.

Edinbugrhin majoitus tuli jo varattua, 3 yötä aamupalalla Swan Lake Guest Housessa http://swanlake.mac.to/ 108€, ei paha. Obanista pääsee Edinburghiin bussilla, vaikka väli kestää 4.5h päivä kuluu käytännössä matkustamiseen. Joten on kokonaiset 2 päivää aikaa tutkia kaupunkia, tai ottaa bussi Stirlingiin (4 puntaa) parin kaupungin ihmettelyä varten.
Stirling on siis se "Braveheart" kaupunki, saa nähdä näyttääkö William Wallacen patsas Mel Gibsonille.. ;-)

Isle of Mull on hallinnassa. Alussa oli saamassa majoitusta pohjoisosista aika halvalla luomumaatilalta, mutta palaavat vieraat onnistuivat viemään majoituksen minun nenän edestä. Harmi. Siirryin siis caol-ithe bed & breakfastiin Fionnphortin kylään, josta lähtee lautta Ionaan. Luvassa on siis päiväretki Ionassa ja reipasta vaellusta Mullin rannikolla.

Enää kulupuolella olisi syömiset ja lautta, sekä bussimatkat Mull/Iona akselilla. Ei tästä konkurssia koidu, majoituskulut olisi ollut mahdollista tiputtaa alemmaksi, jos olisin käyttänyt hostelleja. Toisin maksan sen ylimääräisen satasen oman huoneen ilosta,  omapan vähemmän murehtimista tavaroiden säilytyksestä.

Rahaa poltettu tähän mennessä:

Lennot: 133€

Maan sisäinen liikkuminen: 138.5€

Majoitus: 281€

Loppulasku: 552.5€

Vuosi kuvina

Se on nähtävissä, osoitteessa parikuvaa.blogspot.com. Projekti oli kieltämättä mielenkiintoinen ja vuosi oli oikeasti ihan hyvä pituus - etenkin toisen kanssa vuorotellen jaettuna.

Alussa tohussa oli tietysti paljon enemmän intoa, loppua kohden luonnollisesti vähemmän kun sai välistä oikein miettimällä miettiä mistä nyt saisi kuvan kehitettyä. Kuitenkin suurimman osan ajasta oli hauskaa ja lopetimme vielä, kun oli mukavaa. Toinen vuosi olisi alkanut tuntua jo työlle, eikä kivalle pikku harrastukselle. Pitää oikeasti nostaa hattua niille, jotka tekevät tuollaisen "kuva päivässä vuoden ajan" - projektin yksin.

Mitenkä tuo projekti sitten vaikutti elämään? Kameraa tuli kuljetettua paljon enemmän mukana, aika usein työmatka pääsi venymään kun oli niin hyvä valo. Kameraan tuli hankittua myös pino lisävarusteita, osa hyödyllisiä, osa sitten vähemmän. Nytkin on yksi tilauksessa: loittorengas, jotta makrokuvat saa otettua vielä lähempää.

Tietysti aikaa kului ja paljon netin kamerapornoa seuratessa. Siis lukiessa sitä miten harrastajat miettii mikä väline olisi paras ja miten saa pikselit riittävän suoraksi. Se on kieltämättä mielenkiintoista tekniikalle  käden kyynärpäätä myöten antaneelle, mutta ei se oikeasti kuvausta kehitä juuri mihinkään. Siitä pitäisikin päästä eroon ja keskittyä siihen kuvaukseen, tai sitten ohjelmien kunnolla opetteluun.

Toisin minkäs sitä itselleen voi. Kuvaavaa onkin, kun vaihdoin vähän aikaa sitten prosessorin pyötäkoneeseen. Oikeastihan se on simppeli homma.
Siihen meni käytännössä varmaan pari viikkoa. Ensin meni useampi päivä siihen, kun mietin kannataako vai ei, sitten pari päivää sopivan käytetyn yksilön etsimiseen. Prosessorin vaihto itsestään olisi reilun vartin homma, mutta siihen meni sitten 8 päivää, kun se piti saada ylikellotettua mahdollisimman nopeaksi ja silti täysin vakaaksi. Toisin suurimman osan siitä ajasta kone vain laski piin numeroita ja kaatui aina välillä, kun siitä yritettiin saada liikaa tehoa irti.

Joten jos jostain tulee innostuttua, niin ei tahdo riittää, että asia on hyvin, sen pitää olla lähes parhaalla mahdollisella tavalla. Valokuvaus on kuitenkin enemmän taito, kuin välineharrastus. Hehku otti upeita kuvia pokkareilla samaan aikaan kuin harrastajat (minä mukaanluettuna) istuivat netissä etsimässä sitä hopealuotia, jonka hankkimisen jälkeen kaikki palaset loksahtaa kohdalleen ja naapuritalon tiiliseinästä otetut testikuvat muuttuu taiteeksi.

Onneksi edessä on skotlanninreissu, siellä on luvassa enemmän maisemaa ihasteltavaksi ja vähemmän nettiyhteyttä aikaa kuluttamaan.

Kiinalaista laatua

Eilen se tapahtui, koneesta tuli savut pihalle. Samalla sain todeta isojen poikien olevan väärässä, kyllä kone toimii ilman savuakin. Tai sitten jäi vielä sisälle sen verran, että toimivuus ei kärsinyt.

USB äänikortti toimi muuten mukavasti, paitsi sen piuha piti irroittaa ja kiinnittää uudestaan windowsin käynnistyttyä, jos halusi kuulla jotain. Joten kyllästyin moiseen ja tilasin ebaysta koneen takapaneeliin laitettavan spdif ulostulon, kerran emolevyllä oli sille liitin. Suomesta osaa ei saanut, mutta täysin pinniyhteensopiva löytyi etsimällä.

Hienostihan se toimi, paitsi jos kortista DAC:iin menevää koaksiaalikaapelia heilautti reilummin, niin emolevyn suojapiiri kytkeytyi ja kone sammui. Ei hyvä ja tässä kohtaa olisi pitänyt päässä raksuttaa enemmänkin kiinaosan laadulle.
Kerran koaksiaali kaapelilla oli ongelmia, niin tuli kokeiltua valokuitua. Piha liittimeen ja sähköt päälle ja ilmassa tuoksuu heti palaneen käry. Koneen virtakytkin ei reagoi, joten sähköt lähtee virtalähteen kytkimestä samantien.

Koneen aukaisun jälkeen löytyy surkea näky, johto oli alkanut sulamaan. Virtapinni oli sulanut emolevyn pinniin kiinni, joten irroitus tapahtui pihdeillä. Ihme ja kumma tämän jälkeen kone toimi täysin normaalisti. Toisaalta ei suojapiirit edes kytkeytyneet, joten ei siellä syntynyt jännitepiikkiä tai äkillistä jännitteen tipahtamista.

Eniten tuossa ihmetytti miten kaapeli, joka on muovia ja lasikuitua saa aikaan oikosulun. Käytännössä se teki kaapelista tehovastuksen ja sen kyllä huomasi. Kiinalaisten lahjat elektroniikalle on siis samaa tasoa, kuin ketun kanahäkille.

Emolevy tuli vielä varmuudeksi irroitettua ja tarkastettua. Ei mitään tummentumia missään ja kondensaattorit ja piirit ovat kuin tehtaalta tulleet. Se ei siis ottanut mitään vahinkoa koko tapahtumasta. Varmuudeksi tuli vielä siirrettyä tietokoneen johdot oman jakorasian taakse, josta saa poistettua sähköt kun konetta ei tule käytettyä.

Kaikki on siis kuin ennenkin ja joudun edelleen irroittamaan ja kytkemään usb kaapelin, jos haluan käyttää kuulokkeita. Kaikki on siis kuin ennenkin, savukin on tuuletettu pois.