Vuosi kuvina

Se on nähtävissä, osoitteessa parikuvaa.blogspot.com. Projekti oli kieltämättä mielenkiintoinen ja vuosi oli oikeasti ihan hyvä pituus - etenkin toisen kanssa vuorotellen jaettuna.

Alussa tohussa oli tietysti paljon enemmän intoa, loppua kohden luonnollisesti vähemmän kun sai välistä oikein miettimällä miettiä mistä nyt saisi kuvan kehitettyä. Kuitenkin suurimman osan ajasta oli hauskaa ja lopetimme vielä, kun oli mukavaa. Toinen vuosi olisi alkanut tuntua jo työlle, eikä kivalle pikku harrastukselle. Pitää oikeasti nostaa hattua niille, jotka tekevät tuollaisen "kuva päivässä vuoden ajan" - projektin yksin.

Mitenkä tuo projekti sitten vaikutti elämään? Kameraa tuli kuljetettua paljon enemmän mukana, aika usein työmatka pääsi venymään kun oli niin hyvä valo. Kameraan tuli hankittua myös pino lisävarusteita, osa hyödyllisiä, osa sitten vähemmän. Nytkin on yksi tilauksessa: loittorengas, jotta makrokuvat saa otettua vielä lähempää.

Tietysti aikaa kului ja paljon netin kamerapornoa seuratessa. Siis lukiessa sitä miten harrastajat miettii mikä väline olisi paras ja miten saa pikselit riittävän suoraksi. Se on kieltämättä mielenkiintoista tekniikalle  käden kyynärpäätä myöten antaneelle, mutta ei se oikeasti kuvausta kehitä juuri mihinkään. Siitä pitäisikin päästä eroon ja keskittyä siihen kuvaukseen, tai sitten ohjelmien kunnolla opetteluun.

Toisin minkäs sitä itselleen voi. Kuvaavaa onkin, kun vaihdoin vähän aikaa sitten prosessorin pyötäkoneeseen. Oikeastihan se on simppeli homma.
Siihen meni käytännössä varmaan pari viikkoa. Ensin meni useampi päivä siihen, kun mietin kannataako vai ei, sitten pari päivää sopivan käytetyn yksilön etsimiseen. Prosessorin vaihto itsestään olisi reilun vartin homma, mutta siihen meni sitten 8 päivää, kun se piti saada ylikellotettua mahdollisimman nopeaksi ja silti täysin vakaaksi. Toisin suurimman osan siitä ajasta kone vain laski piin numeroita ja kaatui aina välillä, kun siitä yritettiin saada liikaa tehoa irti.

Joten jos jostain tulee innostuttua, niin ei tahdo riittää, että asia on hyvin, sen pitää olla lähes parhaalla mahdollisella tavalla. Valokuvaus on kuitenkin enemmän taito, kuin välineharrastus. Hehku otti upeita kuvia pokkareilla samaan aikaan kuin harrastajat (minä mukaanluettuna) istuivat netissä etsimässä sitä hopealuotia, jonka hankkimisen jälkeen kaikki palaset loksahtaa kohdalleen ja naapuritalon tiiliseinästä otetut testikuvat muuttuu taiteeksi.

Onneksi edessä on skotlanninreissu, siellä on luvassa enemmän maisemaa ihasteltavaksi ja vähemmän nettiyhteyttä aikaa kuluttamaan.