Syysflunssa

Tulihan se viimein, räkätauti. Harva asia on sitten yhtä mieltäylentävää. Nenästä tulee tavaraa kuin sisällöntuottajalta uusmedian huippuvuosina ja korvat on kestolukossa. Sehän tietysti tekee hifistin elosta helppoa, kun voi aina syyttää tautia, eikä laitteita, kun ääni ei kuulostakkaan sille, mille brittijulkaisut tai Stereophile kuvaili.
Asiaa tietämättömille: niissä kaikki on aina testivalioita ja hintaluokkansa parhaita ja pesee aina muutaman kalliimankin mallin (joiden nimiä ei luonnollisesti koskaan mainita). Esityksen välissä ei siis ole verhoa ja klangi on mitä parhain, jos vain kuulisi jotain.. :)

Toinen huolestuttava asia on se, että firman kesäjuhlat jäi väliin. Ilmeisesti alan kasvaa isoksi kun asetin paranemisen viiden ilmaisen drinkin ja aterian edelle. Muiden kirmatessa kohti nousuhumalaa asensin makkariin uudet verhot, viinipunainen väri lisää tietty huoneen pornoluolapisteitä hieman. Etenkin jos entiset olivat jo haaleat ja kulahtaneet.
Sisustamista, toinen huolestuttava oire. Etenkin kun kyse ei ollut perimiehisestä hillitystä kodin kalustuksesta, esim kaljakori sohvapöytä ja harkkotiilistä tehty tv-taso. Olenkohan jo menetetty tapaus?

Kyllä tämä tästä, taidan käydä vähän lomakuvia läpi ja tehdä gintonicin. Ehkä lämpöisten paikkojen kuvat ja malarian torjuntaan tarkoitettu juoma saa taudin luulemaan, että nyt ollaan väärässä osoitteessa ja pakkaamaan vähin äänin kamansa. Päälle vielä sauna ja viattomien pikseliolioiden lahtaamis.. siis oikeuden jakamista DeathSpankissa, niin eiköhän ilta ja tauti ole hyvin hallinnassa.

Syksyä kohti

Alan selvästi pehmetä, nyt on jo farkut ja takki käytössä. Sandaalitkaan ei kuulu vakiovarustukseen. Kesämies imago on siis rapistumassa ja ehkä tavallista aikaisemmin.
Tähän päälle vielä se, että pienen putkityön takia taloyhtiössä on lämmöt pois päältä. Mikään ei vuoda tai muuta sellaista, mutta jos lämmitysjärjestelmästä puuttuu venttiilin vaihdon takia pieni pätkä putkea, niin se hankaloittaa kummasti veden kiertoa.

Siis venttiilin irrotuksen jälkeen putkimies totesi, että tämähän vaatii vähän lisää purkuhommia, että saadaan uusi kiinni.. Hieno havainto, josta kiittää yksi talo villasukkia jalkaan vetäviä ja viltin alla hytiseviä asukkaita.

..Paitsi minä, sillä päätin kadota maaseudulle testaamaan remontoitua saunaa ja samalla hakemaan Puolasta tuttua "matkatv":tä Tampereelle. Kyllä, noin vuosi sen hankkinan jälkeen se pääsee viimein makuuhuoneen tunnelmaa ja feng-shuita pilaamaan. Eli hampaiden kalinaa ei ole luvassa, paitsi järvessä pulahtamisen yhteydessä ja pääsen pian muistamaan uusintojen ja laadukkaan reality-tv tarjonnan keskellä, miksi minulla ei ole ollut tv:tä pitkään aikaan.
Mikäli uudesta tv:stä haluaisi katsoa muutakin, kuin antenniverkon tarjontaa, niin pitäisi taas rakentaa uusi tietokone. Eihän niitä ole vasta kuin kolme. Sähkölaitos ja verkkokauppa kiittää.

Ai niin, varpaankynnet ovat vielä mustana pienestä seuraleikistä. 7 kierrosta Kintulammin ympäri tekee ihmeitä toista kädestä pitäen, kun saa puhua vain "nami nami" ja "aijai" sanoilla, etenkin jos viimeinen kierros tuli mentyä jalat yhteensidottuna..
Kierros siis simuloi vuoden kulkua ja sen jälkeen sai kerätä pellolleen heitettyjä herneitä ja ostaa niillä ruokaa. Ai niin, ne pellot tehtiin "aitaamalla" ne lammen ympäri kannetuilla puilla. Herneillä puolestaan sai ostettua ruokaa.. kunnon maanviljelypeli, joskus tulee hyvä sato, välistä halla vie kaiken.
Mitä järkeä tuossa oli? Ei mitään. Hauskaa oli silti, varsinkin jälkikäteen. Ei se ruokakaan yhtään pahaa tehnyt ja tietty minä ja parin kanssa kun voitettiin tuo kisa, joten voittajanhan oli pakko hymyillä leveästi. :)

Maanviljelystä tuli mieleen, että vaihdoin marketin maidon tilamaitoon. Hakeminenkin sujuu ihan näppärästi fillarilla Pirkkalasta Ollilan maalaiskaupasta. Väri muistuttaa enemmän kermaa ja niin on myös koostumuskin, eikä maku tietenkään moisen vaivannön jälkeen voi olla yhtään huonompi. Päinvastoin. Eri asia on tuleeko talven kovilla pakkasilla sorruttua marketin kylmäosaston tarjontaan.
Toimii se kahvin kanssa oikein hyvin, vaikka ei kuohukermalle pärjääkkään.

Kahvikin parani taas hieman, kun sain viimein hankittua Puolasta tutun mutteripannun. Hitto, edellinen peroklaattorikin tuli hankittua edellisen Puolanvisitin perusteella.
Ei hätää, ei se mikään kahvin mekka ole. Ekan kerran käydessä siellä kaikkialla jauhettiin kahvi pavuista joka ikistä kupllista varten erikseen, myös kahvioissa. Siellä ollessa mutteripannu oli ainoa keino, jolla sai itse hyvää kahvia, eikä instant litkua. Kahvioissakin oli samat koneet, mitä suomessa. Välistä kehitys menee huonoon suuntaan ja vauhdilla.

Saa nähdä jaksanko päivitellä blogia tämän jälkeen, toisin laskuria kurkkaamalla selviää hyvin myös lukeeko tätä enää ketään. ;-)