Paniikkia parturissa

Nyt se viimein tapahtui, hippiainekset on karistettu päästä. Ehei. Firmassa ei ole huumetestit menossa, vaan kävin parturissa. Se olikin taas yksi episodi. Ensinnäkin parturi ei puhunut lainkaan englantia, mutta edellinen asiakas puhui hieman. Hyvin huonosti toisin, lopulta päätin mennä riskillä, pyysin edellistä asiakasta vain antamaan ohjeeksi, että leikkaa kuukauden kasvu. Sitten vain tuoliin ja pienen elehtimisen jälkeen tajusin, että nyt kuuluu istua kuin töissä. Eli valua alaspäin istuimella, että pää asettuu hyvälle korkeudelle. :)

Sitten se hupi alkoikin. Ensinmäiseksi kaivetiin kone esiin ja vedettiin reippaala liikkeellä tukkaa pois. Jahas, tästä tuleekin aika lyhyt. Puolalaisen hiuskasvu kuukausi vastaa suomalaisen kahta, no helppoahan täällä on rasvaisten lihapatojen vieressä kasvaa, toisin kuin kituuttaa karussa pohjolassa.

No ekan koneella vetäisyn jälkeen tiesi, että protestoiminen ei kauheasti auta, kun tukkaa ei saa enää takaisin ja yhteistä kieltä ei ole. Ei siis muuta kuin odottamaan millainen lopputulos on ja elehtimään, että aja kaljuksi, jos tulee jotain ihan kauheaa.  No lopputulos on aika lyhyt, kelpaisi armeejaankin ja maksoi vain 5e.

Uusiutuvan luonnonvaran hyviä puolia: jos lyhentämisen lopputulos on jotain ihan kauheaa voi aina vetää kaljuksi ja parin kuukauden päästä kaikki on taas ennallaan. Pidempään tunteneet ovat nähneetkin kaljun, sekä suoraksi vedettynä leukaan asti ylettyneet kiharat.

Olihan siinä hiustenleikkuussakin vielä yksi pirteä episodi. Niska ja korvantaustat siistittiin perinteisellä partakoneen terällä. Kiva, mutta niitä tulee aina vähän varottua. Amerikkalaisessa parranajossa olen kyllä ollut parikin kertaa, vielä kunnon kehitysmaissa, mutta niissä on tullut aina tarkistettua, että toinen kaivaa uuden terän esiin. Nyt vain partaveitsi vain ilmaantui jostain ja sitten mentiin ja maksettaessa oli yhä samalla pöydällä, johon parturi oli sen jättänyt. Hmm.. ei hyvä.

Töihin palatessa tuntui sille, että ihan kuin toinen olisi raapaissut vähän niskaa. Ehei, ei verta missään, aavistus punaa vain, ikääkuin vähän huolimattomasti ajetun parran jäljiltä. P*rkele, siis apteekkia kohti. Tiskin takana ei tietenkään puhuta englantia, mutta sanat alcohol, spiritus fortus ja vähän elekieltä menee nopeasti jakeluun. Pian on siis hieman punoittava kohta puhdistettu pirtulla ja mielenrauha hankittu, muuten tuota olisi miettinyt vielä pitkään.

Hieman noita tulee siis varottua. Esimerkiksi Thaimaassa tuli katsottua, että tatuoijat vaihtaa aina neulat, mutta entäs se muste? Neulahan lävistää aina ihon ja sitten sitä dipataan musteeseen. HIV:ihän ei noin voi tarttua (eikä parturissakaan), se ei selviä montaa sekunttia elimistön ulkopuolella, mutta muuta kivaa voi aina saada. No pieni annos vainoharhaa tekee vain hyvää, paranoidiakin kuulema vain paranee vanhetessaan. Missäs se mun foliohattu oikein olikaan?

Ai niin, partakoneen terästä tuli mieleen. Tänään tuli korkattua Wilkinsonin Sword. Siis partahöylä, muistan vain lapsuudesta mainokset missä miekka leikkasi palavan kynttilän kahtia ja kynttilä jäi palavana pystyyn. Suomessa sai vain Gilletteä ja kertakäyttöteriä, niin pitihän kokeeksi moinen ottaa. Etenkin kun Gillette tuntuu dominoivan suomen markkinoita, hitto armeejassakin sai tervetulijaislahjana Gilleten höylän.

Pakettia katsoessa muuten huvitti. Titanium Quattro! Gilletellä on taas Mach 3 turbo vibra mitä lie. Siis toinen on kuin titaninen nelivetoauto ja toinen resonoiva yliääntä kulkeva pakokaasuahdin. Hell yeah. Näitä ei markkinoida pehmeillä arvoilla. :)

Millainen se oikein oli? Varsin mukava, bonuksena siitä löytyi viides trimmausteräkin. Metallinen kahva. Luksusta, paatunut hifisti ostaa vaikka mankelin, jos siinä on harjattua alumiinia oleva etulevy, vaihdettava verkkojohto ja korkeintaan kolme nappia etupaneelissa, joista yksi on virtakytkin. Itse ajossakaan ei tullut perinteistä ekaa kertaa parjaa ajavan teinin lausahdusta "kuuluuko tässä tulla aina näin paljon verta?" Siis varsin lupaava alku. :)

Ai niin. 1.5kk salmiakki ja ruisleipävieroitus päättyi tänään. Yhden expatin parempi puolisko saapui maisemiin, siis meille oli töistä palatessa tarjolla nakkikeittoa (kieltä osaamattomalle tulee yllätyksiä tiskillä annoskoon suhteen. Siis hitosti nakkeja, tai 5 siivua juustoa on skaalana. Itse näytän yleensä kännykkään kirjoitettua grammamäärää, toimii aina), ruisleipää ja salmiakkia. Teki kyllä hyvää, en ole ilmeisesti viettänyt täällä tarpeeksi aikaa, kun en miettinyt, eikö keittoa olisi voinut tehdä laardiin tai smetanaan veden sijaan. :)