Aika rientää, asiat muuttuu

Hemmetti, täällähän on tullut oltua ihan kohta jo 2kk ja parin päivän päästä olen suomessa käymässä. Vierailu on kyllä lyhyt, mutta toisaalta tekee ihan hyvää. Pääsee/joutuu pyörähtämään tutulla konttorilla, näkee tuttuja naamoja ja pääsee ihmettelemään, miten ulkona on kylmä ja räntäinen sää.

Tuon reissun jälkeen menee 2kk kuukautta ja olen joululomilla, sitten taas se 2kk ja koko komennus on ohi. Tuntuu lyhyelle ajalle, kun sinä noin ajattelee. Viimevuoden kesälomatkin on vieä pitämättä, niin sitten voisi halutessaan lomailla ja ohittaa suomen talven lähes kokonaan.

Ihmisten lisäksi odottaa kyllä ruokaakin. Ehei, ei sitä kevyttä ja terveellistä, vaan sitä tulista. Täkäläisessä intialaisessa käydessä spicy ruuan jälkeen teki melkein mieli mennä keittiöön huutaamaan chili kurwa! (tulinen vastasi suomen mietoa ja itseasiassa suomen tuliset ei ole kaukana intia/thai ruokien oikeasta tulisuusasteesta)

Täällä tulee helposti maustekateus naapurin annoksesta. Esimerkiksi olemme löytäneet vain yhden paikan mistä saa mukavan pippurista porsaanniskaa, setti itseasiassa muistuttaa aikalailla pyttäriä. Se on todella hyvää, niin on kyllä ravintolan muutkin ruuat. Siinä kun viimeksi vedin naamaan porsaanpihviä, joka oli päälystetty kinkulla, tomaatilla ja kunnon juustokerroksella, niin muutama solu aivoissa kyseli, että eikö tuo vastapäätä ollut mausteinen porsaanniska olisi ollut sittenkin se parempi vaihtoehto?
Paikalliset mausteet ovat siis rasva ja suola, ensimmäistä käytetään runsaasti, toista säästellen.

Onneksi kaupasta sai sentään chilejä purkissa ja arlan chilillä terästetystä fetasta sai oivan mausteöljyn makkaroiden paistamiseen. Eli olen saanut sentään pieniä annoksia poltetta hankittua. :)

Ai niin, nyt löytyi viimein perinteinen mutteripannu hintaan 5€. Ehkä minä siedän moisen tappion, hyvää kahvia sillä ainakin tuli. Perinteistä instant kahvia ei tosiaan kauaa jaksanut lipittää.

Nyt muuten löytyi kauppakin, mistä sai kahvia papuina. Hitto, miten ajat muuttuu. Edellisen kerran olin Puolassa joskus 2002/2003. Silloin kahvilaan mennessä sai nuuhkia mistä purkista haluaa kahvia, sitten ne jauhoivat pavut ja keittivät mutteripannulla yhden kupillisen juuri sinulle. Kahvin tuoksun tunsi kaukaa, Krakovassakin kävelin junan saavuttua ja söin aamupalan ensimmäisessä kahvilassa, jonka toisaan löysin kävelemällä kadulla ja seuraamalla pelkästään tuoreen kahvin tuoksua. (ai miten niin nälkäisenä hajuaisti herkistyy?)

Nyt kahviloissa on modernit keittimet, kaupoissa pakattuja peruskahveja. Helvetti, paikkalinen matkaopaskin kehuu yhtä kahvilaa, että se on moderni ja ihan kuin Tukholman trendikkäästä katukuvasta. Aaaaagh! No onneksi lähes kaikissa kaupoissa on vielä liha ja juustotiski ja laarit josta saa kauhoa itselleen sämpylöitä ja leipää (oletettavasti yöllä paistettua). Pian täälläkin on kaikki kai pelkkiä marketteja ja kaikki valmiiksi pakattua, käännettyä ja kaulittua.

Harmi. On oikeastaan hienoa käydä pienessä yhden asian liikkeessä, ostamassa vaikka ne tuoreet sämpylät, toisesta kahvi papuina ja kolmannesta juusto aamupalasämpyliin. Tuosta syystä välistä aina tulee käytyä Tampereellakin kauppahallissa ostoksilla. Pienestä asiastaan omistautuneesta liikkeestä on mukava ostaa, vaikka hinta olisikin korkeampi. Aikaa ja rahaa palaa enemmän, mutta saaliina on toivottavasti paremmat eväät ja parempi mieli.