Ensimmainen Thaimaan yo on takana, hieman on viela horrosta. Kaupunki ei ole kauheasti muutunut, vaikka khao san roadilla en ole ennen ollutkaan. Tama paikka on todellakin reppureissaajahelvetti tiivistettyna. :)
Toisaalta tasta paikasta jotenkin silti pitaa, paksua ilmaa ja kaikkialla tapahtuu jotain. Kaukana steriilista, mutta varsin elavainen paikka.
Pukuprojekti alkoi, parin tunnin paasta on eka sovitus ja sitten illalla vauhdilla kohti saaristoa. Palmun alle tanne on tultu, eika tuktukin pakokaasuja haistelemaan. Junalla ei enaa paassyt, joten piti ottaa bussi ja laiskuuttani viela VIP bussin.
Virhe.
Tarkistin jalkikaeen, etta erityisesti nuo VIP bussit ovat tavallistakin huonomaisempia, joten vaihdoin lipun aamusta bussi-katamaraani pariin, joissa ryostely on netin huhujen mukaan saatu karsittua pois.
Juna olisi melkein paras vaihtoehto, mutta se on taynna. Eika pitkan paivan paatteeksi jaksanut matkustaa linja-autoasemalle aikatauluja ja lippuja hankkimaan, etenkin kun on jatkettava toisella bussilla satamaan ja siita taas lautalla perille..
Eipa silti, rinkkaan ei mene kuin vaatetta ja laakekassi, kaikki arvokas on perinteen mukaan pikkurepussa vieressa. Vakiokikka noissa VIP busseissa on siis lootata kaikessa rauhassa matkan aikana tavaratilan laukut, eika kasimatkatavaroita voi paastaa silmistaan.
Ilmastoinnin takia on kuitenkin matkattava farkuissa ja pitkahihaisessa paidassa, niin luottokortti ja vaihtorahakassa saakin menna kengan pohjallisten alle. Jos jostain syysta joku onnistuu repusta sosialisoimaan yon aikana matkakassaa, niin reissu ei pysahdy. Hieman vainoharhaista, mutta liian sinisilmaiset on niita, jotka tulee konsulinkyydilla kotiin.
Joten illalla alkaa 14h matka kohti Koh Phangan, uusi kyyti on perati 3h nopeampi, mita ensimmaiseksi tarjottu. :) Taytynee osta kirja, tai pari. Jos jaa kesken, niin ehtii sita riippumatossa meren rannallakin lukemaan.
Ps. Aurinkorasva on viela hankkimatta, ehtiihan sita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti