Työmatkalla

Päädyin pitkästä aikaa työmatkalle suomen ulkopuolelle, joten pitihän se vanheneva passi uusia, pakata matkalaukku ja suunnata kohti Aasiaa. Sinänsä se oli tuttua touhua ja samalla vähän outoa, kun täälläpäin on tullut enimmäkseen liikuttua lomaillessa.

Ensimmäinen välipysähdys oli Hong Kongissa, jossa ehdin sentään pyörähtää keskustassa vähän kiertämässä ja syömässä ennen nukkumaanmenoa. Kyllähän siinä kaupungissa nähtävää olisi, kiiltäviä pilvenpiirtäjiä ja kalliita ostoskeskuksia, joiden vastapainoksi pienempien katujen kujilla on mukavia katukeittiöitä, toreja ja muuta pientä. Enpä ole ennen tätä reissua nähnyt oikeasti tuoretta inkivääriä. Toisin Eviran mukaan Hong Kongissa ei kuuluisi olla elämää: Teurastaja pilkkoo lihaa kadulle avonaisessa tilassa ja lihat roikkuu yli kolmenkymmenen asteen helteessä esillä. Paikallisia ei hetkellinen kylmäketjun katkeaminen säväytä, toisin ruokaa ei ostetakaan kerralla viikon tarpeisiin paikallisesta automarketista.

Cebu olikin sitten jotain ihan muuta, sitä tutumpaa Aasiaa: hökkelikylää, komeaa kasinoa ja hotellia rinnakkain. Niin se köyhyys ja vauraus iskevät kättä vastentahtoisesti. Täällä olikin ollut taas kerran korruptioskandaalia uutisissa, eikä ihme. Itse "tienaan" enemmän, kuin paikallinen presidentti, paikallishallinnosta puhumattakaan. Jostain syystä paikallishallinnonkin kavereilla on vuoden työskentelyn jälkeen kartano, tai pari ja minulla ei. Eikä se johdu kevyestä verotuksesta, tai kiinteistöjen halpuudesta. Kaikkea sitä oppii, kun viettää paikallisten kanssa aikaa.

Itse hotelli oli todella lähellä konttoria, seikkailun makuun pääsi vain sitä väliä kulkiessa. Kuusikaistainen tie piti vain ylittää, eikä liikennevaloja ole. Sehän meni jo rutiinilla, mutta en yhtään ihmettele, miksi jotkut ovat vaihtaneet hotellia tuon takia.

Työt menivät ihan mukavasti, vaikka ei tietenkään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ainahan voi improvisoida, onneksi tämänkaltaisilla reissuilla on vain tuttuja asioita. Lisämauste tuli vielä siitä, että ennen reissua edeltävällä viikolla selvisi, että kahteen viikon osui kaksi paikallista vapaapäivää. Eiväthän ne varsinaisia vapaita olleet, mutta niistä sai sellaiset vaihtamalla matkustamiseen mennyttä aikaa vapaaseen, joten muuten tyhjällä konttorilla ei tarvinnut istua. Käytännössä jokaista työpäivää kohti oli yksi vapaapäivä. Ei paha.

Eniten menoa haittasi vain ilmastoinnin aiheuttama flunssa, sen kanssa meni käytännössä yksi sukelluspäivä hukkaan. Pari päivää sen jälkeen iski silmätulehdus, sellaista minulla ei ole aikuisiällä ollutkaan. Tohtorilta sai onneksi tropit ja meno jatkui taas. Ensimmäisenä aamuna silmä oli muurautunut umpeen, toisena vain vähän ja kolmantena ei enää ollenkaan. Nopeasti ne paranee, pitää silti jatkaa silmätippakuuri loppuun.

Paikallista hintatasoa tuli vähän hyödynnettyä, isoin säästö oli kameran etsimen puhdistuksessa. Suomessa se olisi maksanut jonkun 300€, täällä meni 40€ ja sekin oli todennäköisesti liikaa. Jäihän siihen vielä pientä roskaa, mutta ne isoimmat ja häiritsevimmät lähtivät pois. Loppujen kanssa voi jo elääkin.

Olon parantuessa olikin jo yhden työkaverin läksiäiset, siellä pääsin maistamaan 21 päivää vanhaa munaa. Muna oli vain hedelmöittynyt ja keitetty sen 21 päivän jälkeen. Maistui se edelleen kananmunalle oudolla sivumaulla, vaikka olihan siellä jo nokkaa ja muuta pientä. Nom?

Muitakin herkkuja tuli kokeiltua, ensimmäisenä päivänä olin heti riskikäyttäytymisen äärellä. Grillattuja isoja rapuja, jotka oli lyöty vain keskeltä kahtia. Sitten henkilökunta toi vain ämpärin ravunpalasia varten, kiinnitti kaulaan liinan ja sen jälkeen sai käydä käsin kimppuun. (ilman käsidesiä, ei se haitannut, vatsa kesti oikein hyvin). Oli kyllä mukavan barbaarinen kokemus, kun sai rusautella saksia, jalkoja ja kuoripanssaria auki päästäkseen lihaan kiinni. Lisäksi se vielä maistui hyvälle. ;-)

Samaan syssyyn saatiin tutkia paikallisia yökerhojakin, hienommassa bisnesparkissa näki rahan vaikutuksen. Paikat olivat siistejä, palmuja ja muuta oli istutettu. Yökerhokin oli vähän kliinisemmästä päästä. Vähän vain tuli päätä puistateltua, kun portsari saattoi meidät ylös ja otti pöydästä "varattu" kyltin pois. Ekan kerran vessaan mennessä joku lähti saattamaan oikealle ovelle. Onneksi tarpeet sai sentään tehdä itse. Selvästi huomasi, miten henkilökunta katsoi vähän perään. En oikeastaan ihmettele, länsimaalainen on paikalle hyvää mainosta.

Rahvaanomaisten paikoissa ei ollut moista palvelua, mitä nyt portsari seurasi välistä tanssilattiallekin. Onneksi siitä pääsi eroon, kun pyysi sitä vahtimaan pöytää, eikä meitä. Eivät nämä paikat ainakaan henkilökunnan puutteesta kärsi. ;-)

Sunnuntaille saatiinkin saarihyppelyä. Siis vuokrattiin paikallisten työkavereiden kanssa vene, siitä tuli toisin vähän turhan iso, mutta ei se haitannut. Kadulta napattiin mukaan kokonaisena grillattua porsasta ja muuta purtavaa kaupasta. Päivä menikin mukavasti snorklatessa ja rantakatoksessa istuskellessa, syödessä ja mukavia jutellessa, paluumatkalla pysäytettiin vene saarten viereen ja vietettiin aikaa snorklaamalla ja veteen hyppiessä paikallisten leikkiessä DJ:tä. Hieno päivä, hieno reissu ja oli muuten ainoa päivä, kun aurinkorasvalla tuli kaivettua esiin.

Niin se pari viikkoa vain menee, tämä tuli kirjoitettua lentokentältä, vielä olisi noin 16 tuntia matkustamista edessä. Hyvin olisi voinut jatkaa viikon pidempään, mutta on toisaalta mukava palata kotiin. Nyt tämä on jotenkin outo työn ja loman sekoitus, pitää joskus tehdä uusiksi ihan lomana, vaikka silloin ei välttämättä saakaan näin hyvää paikallisten opastusta.