Singapore

Tuli taas se aika vuodesta, jolloin saan jonkun miehisen tutkimusmatkailukohtauksen. Eli rinkka selkään ja nenä kohti etelää. Luvassa ei siis ole mitään leijonia tai jääkarhuja, suurimman vaaran aiheuttaa lähinnä huijareiden vedätyksistä tuleva mielipaha.
Kantajiakaan ei ole, joten vanhoista brittiläisen imperiumin seikkailuperinteistä muistuttaa vain orastava parransänki ja kotiin jäänyt puoliso. :(

Ensimmäinen välietappi oli siis Singapore, lopullinen tavoite on tietty Bali. Singaporen jatkolennot näytti vain huonoille, joten ajattelin olla täällä yötä. Saimpahan samalla tehtyä vähän tarpeellisia hankintoja: piilolinssejä, hammastahnaa, kameraan uusi hihna ja kelpo satsi aurinkorasvaa. Kaverit varoitti jo Balilta, että se siellä se on sikakallista..

Hotellihuone oli pieni koppi, mutta sen tiesin jo varatessakin. Tavoitteena kun oli vain löytää halpa paikka julkisten yhteyksien läheltä ja mihinkään hostelliin en halunnut. Muuten ne kelpaisi kyllä, mutta kamera ja kannettava jaetussa huoneessa. Ehkä vähän liian iso riski, jonka vältti muutaman kympin lisäsijoituksella.

Singapore on kyllä ihan mukavan oloinen kaupunki, julkisilla on helppo liikkua ja ruoka on perin edullista. Toisin enimmäkseen en aina tiennyt mitä söin, mutta ei se mitään. Vatsa kestää hyvin ja katukeittiöt paikkaa vaihtelevaa kielitaitoa ja kuvilla toimivaa ruokalistaa hyvällä maulla ja alhaisella hintatasolla. En kyllä suosittelisi moisia herkkuja allergikoille.. ;-)

Pari asiaa tuli vielä huomattua:

1. Singaporelaisten käsitys lyhyestä minihameesta on vielä puolalaista pihimpi kankaan suhteen. Mitä on hankala uskoa, mutta ehkä päiväntasaajan trooppisen helteen paahde auttaa sen ratkaisevan eron syntymiseen.
2. Kaikki roplaa kännyköitä tai tabletteja. Niillä joko pelataan, tai katsellaan jotain. Oli ihan tavallista nähdä nuori pari kahvilla juttelemassa ja toinen katsoi koko ajan tabletistaan jotain ohjelmaa. Lentokoneessa tuli huomattua samaa kehitystä ja siellä oli jo usb-pistokkeet puhelimien ja tablettien lataamista varten. Niin se maailma muuttuu.

Ensimmäisen kusetuksen uhriksi tuli jo jouduttua. Vaihdoin chinatownissa ihan paikallisessa liikkeessä euroja rupioiksi. Alkoi epäilyttää, kun kurssia ei näkynyt missään ja paikanpäällä ei ollut tarpeeksi rupioita, joten niitä tilattiin puhelimella lisää. Joten pyysinkin vaihtamaan vain puolet alkuperäisestä summasta.
Kannatti, vielä enemmän olisi kannattanut jättää vaihtamatta.. Satasella sai rupioita vain 88€ edestä. Onneksi vaihdoin vain sen satasen, kentällä tuli sitten vaihdettua huomattavasti paremmalla kurssilla. Noita kauppiaita on vain kehuttu netissä hyvän kurssin tarjoavaksi. Taisin kurkata keskenkasvuisten "isojen poikien" - juttuja. Toivottavasti se chinatownin kauppias tukehtuu riisipalloonsa. Kele.

Nyt on vähän yli viisi miljoonaa rahaa, olo on kuin Pohjanmaan valtiaalla.

Balin kone on vain tunnin myöhässä ja tulin kentällekkin etuajassa, joten luppoaikaa jäi peräti kolme tuntia. No kauppoja tuli kierrettyä ja tietty saahan täältä sähköä seinästä ja nettikin toimii. Kivempi vaihtoehto tämä oli, kuin kaupungille paluu ja siellä kiertely.

Aloimpa metsästämään vastamelukuulokkeita, tänne lentäessä tuli jo vähän kärsittyä lentokoneen kuulokkeista. Huono äänenlaatu ja ne ei vaimenna yhtään ympäristön ääniä. Joten lentokoneen taustahälyn ja puuttuvien tekstien takia elokuvat joutuu katsomaan isommalla äänenvoimakkuudella. Ei hyvä. Toistaiseksi vain täkäläiset kuulokkeet ovat vain olleet kalliimpia, mitä suomessa.. :(

Ei se mitään, ettei tullut vielä kuulokevoittoa: Kone on jo kentällä, kohta pääsee lentämäänkin. Bali, täältä tullaan!