Kaupunkiin paluu tapahtui vaihteeksi lentämällä Krabilta. Matkasta kiitettävä osuus kului luonnollisesti minibussissa, joka kierteli keräämässä ihmisiä kyytiin. Aikaa olikin tuli varattua reilusti, kun kyydin saapuminen majapaikkaan oli tiedossa noin puolen tunnin tarkkuudella ja kentälle menon arveltiin kestävän noin 2-3 tuntia. 2.5 tuntia meni aikaa tällä kertaa ja bussi oli aika-arvion alkupäässä noutopaikalla, eli kentälle jäi luppoaikaa.
Lennon jälkeen katselin vain järkyttyneenä kentän sisällä kiemurtelevaa taksijonoa. Joten pihalle ja paikallisilta kysymällä selvisi nopeasti mistä lähtee bussi metroa kohti. Metrosta tuli vaihdettua skytrainiin ja pian olikin jo hotellin läheisellä pysäkillä. Pari kierrosta piti pyöriä aseman ympärillä, ennen kuin GPS/kompassi yhdistelmä alkoi tuottaa älyllisiä tuloksia. Ensi kerralla testaan ja kalibroin kompassin ennen yli kolmenkymmenen asteen lämpöä ja rinkan selkään laittamista..
Eipä silti, pääsee sitä hotellille vähän hikisenäkin. Huone olikin kiva paluu sivistykseen, yli 60m2 sviitti. Varustuksena oli pari televisiota, jääpaloja, espressokone ja muuta kivaa. Hotellin ohjeessa oli gin tonicin ohjeet, mutta baarikaapista ei ollut tonic vettä. Aika ristiriitainen enne, joten otin riskien välttämiseksi oluen. Ai niin, kylpytakit olivat aika kinkyt: eivät ulottuneet edes polviin asti, mutta leveys riitti vyötärön ympäri.
Enemmän seikkailun makua olikin seuraavaa rokotusta hakiessa. Kartta näytti muutaman klinikan olevan hotellin vieressä, joten niitä tuli käytyä kurkkaamassa. Saldo?
- 2 plastiikkakirurgia
- 1 Hammaslääkäri
- 1 Ihoklinikka
Tässä vaiheessa päätin mennä läheiseen sairaalaan. Se olikin jotain ihan muuta: Useita rakennuksia, klinikan rakennuksessakin oli yli 20 kerrosta. En ole aikaisemmin nähnyt sairaalassa kirjakauppaa, subwayta, mäkkäriä ja muuta laillista sivutoimintaa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Massiivisuudesta päätelen sairaalan olivat suunnitelleet entiset kuolemantähden arkkitehdit. Ihmettelystä huolimatta piikki tuli, vaikka sitä varten piti rekisteröityä asiakkaaksi, tulla kuvatuksi ja käydä lääkärin vastaanotolla.
Seuraavan aamun paluumatkan sain tehtyä julkisilla, kun kaupunkiin on viimeinkin saatu raideyhteys keskustasta lentokentälle. Matkalla huvitti kun vastapäätä istui venäläinen mies tyttärensä kanssa ja hän näytti ihan Putinille. Siinä sai miettiä, että tämä ei voi olla Putin, kun sillä on paita päällä. Toisaalta ehkä se onkin oiva valepuku, kukaan ei tunnista, kun ei ole karhua, tai tiikeriä painikaverina. ;-)
Paluumatkan ainoa kommellus olikin vain postikortit, siis matkan varrelta ja lentokentältä ei löytynyt postilaatikkoa. Roskiksia tai hyväntekeväisyyskeräyslaatikoita en edes yrittänyt laskea.
Infopisteeltä kysellessä tuli epäröivä vastaus hymyn kera ”ehkä tuolla kerrosta alempana”. Kerrosta alempana oli vain lähtöportit. Minkä olisi voinut päätellä infon työntekijöiden hymyn leveydestäkin. Porteille piti mennä silti, lentokone löytyi, postilaatikkoa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti