Kuten osaa tietääkin, olen viimein käynyt kamerakaupassa. Ajatus lähti siitä, että Puolassa on kuitenkin kivan näköisiä rakennuksia ja patsaita. Sekä, että sen sijaan, että olisi kotisohvalla makaamassa tekisi ihan hyvää käydä kävelemässä ja kuvaamassa. Siis mukava motivaatio ulkoiluun.
Kuinkas sitten kävikään? Kuten minulla aina tekniikan kanssa, mopo alkoi keulia ja sitten vain roikutaan mukana. ;-) Alku oli kieltämättä ihan fiksu, eli edullisempaa runkoa kittilaseilla. Ei ihan uusinta uutta. Ettei vaan huomaa omistavansa parilla tonnilla lasia kaapissa, jota ei sitten käytäkkään. Eli edullista, käteensopivaa ja riittävän kevyttä, että se tulee joskus mukaankin.
Optiikan päivityspolkukin näytti hyvälle, laadukasta tavaraa siedettävään hintaan ja kittilinssejä kehuttiin about parhaiksi kittilinsseiksi, mitä kameroiden mukana tulee. Eli kaupasta tarttui Olympus E-520, 14-42mm ja 50-150mm
Kiva lelu, pidän edelleen. Matkan varrella mukaan tarttui 50mm/f2 makro, kun tarvitsin valovoimaisempaa lasia ja teki tietysti mieli saada taustatkin puuroutumaan, että kohde erottuu hyvin. Hieman hidas tarkentamaan, mutta tekee tosiaan tarkkaa jälkeä.
Pahin isku tuli tietenkin, kun muutaman kerran huomasi peruskittilinssillä, että vaikka pakittaa selän kadulla seinään, niin kuvaan ei saa kaikkea haluamaansa, tai valotusaika kasvaa sen verran pitkäksi, että käsivaralla otos tärähtää. Thaimaan reissukin on mukavasti lähestymässä, niin saarien maisemista teki mieli saada parempia kuvia.
Eli laajakulmaa (enemmän maisemaa samaan kuvaan) ja enemmän valovoimaa (lyhyempi suljinaika, kuva ei tärähdä niin helposti hämärässä), olisi toivomuslistalla. Tässä vaiheessa pystyi jo aavistamaan, että käy huonosti. Optiikkakuumehan siitä nousi ja sehän oli menoa.
Ennenhän ostaminen oli helpompaa, meni vain kauppaan ja kertoi mitä pitäisi saada, kauppias tarjosi vaihtoehtoa ja sitten kun kysyi onko se hyvä, kauppias vastasi, että se on paras. Ala siinä sitten vertailemaan.
Nyt netti on täynnä arvosteluja, harrastajien keskusteluja ja niissä tietty puidaan hyvin samoja vaihtoehtoja "ostaisikon tuon, vai olisiko tuo toinen sittenkin parempi" ja aiheesta jauhetaan sitten kauan. Informaatioähky alkoi pian lähestyä tietoummetusta, joten jo oman mielenterveyden takia tuli vihellettyä peli poikki ja ostettua sillä hetkellä parhaalle tuntunut vaihtoehto.
Kotiin siis jysähti parissa päivässä 12-60mm (kinovastaavana 24-120mm) f2.8-4 ja salamakin. Linssi on kyllä tukevaa tekoa ja painava, toisin lohdutti kummasti, että Canon/Nikon akselilla lähes vastaava olisi painanut vielä enemmän. Riittävän laajakuvainen, että erilliselle laajakuvalle ei välttämättä ole tarvetta ja valovoimaa on enemmän.
Tekniikkahulluille alla on muutama testikuva. F8, kuvat ihan suoraan kamerasta. Kaikki on jalustalta otettu ja zoomattu siten, että kuvan sisältö olisi sama. Samoilla milleillä kun fyysisesti reilusti isompi objektiivi tuottaisi hieman eri rajauksen. Automaattitarkennuksella, samalla isoarvolla, ilman salamaa. Tarkennus lehden oikeassa yläkulmassa (monosta stereoksi)
12-60mm
Ja kittilinssin versio:
Täytyy ihmetellä asunnon ulkopuolekkakin viikonloppuna, tuossa erot on todella pieniä. Niin toisaalta kuuluukin olla tasaisessa valossa. Ei noita kittilinssejä ole suotta kehuttu. Täytyypä mielenkiinnosta viikonloppuna ottaa selvää miten paljon kamerassa/linsseissä on ohitarkennusta automaatilla.
No joo, kuvaaja se suurin pullonkaula on. Eli jos seuraavaksi saisi taidot paranemaan, niitä ei onneksi ole kaupan netissä.
Ai iltapala? Hyvin maistui, kiitos kysymästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti