Tietysti jalatkin tuli käveltyä mukavan lötköiksi, kuten perinteiseen kaupunkilomaan kuuluukin.
Alkoi kyllä mietityttää millainen tämä kaupunki on kesällä, kun nytkin linnassa, sillalla ja vanhankaupungin torilla kuhisi porukkaa ja klassinen turistimittari: "ottaisitko meistä valokuvan?" kilahti useamman kerran. Millainen paikka mahtaa olla siis pahimpaan turistiaikaan? En oikein halua kuvitella. Onneksi vanhan kaupungin sivukujilla oli paljon rauhallisempaa.
Päädyin muuten kasvisravintolaankin, paikka oli tosiaan sellainen, että sopivasti pienellä sivukujalla, joka tuntuu enemmän sisäpihalle, eikä kadulle. Eli sellainen, ettei sinne oikein vahingossa eksytä. Hiton hyvää ruokaa tyylillä sisustettu ravintola, erikoisuutena vessat oli "kylmässä", eli sisäpihan portaikon kohdalla molemmissa kerroksissa, siis ulkoilmaa ja kynttilävalaistus. Niin vessoissa, kuin portaissakin.
Niin se kasvisruoka? Vatsa taatusti ihmetteli, mutta onneksi mukana tullut olut osasi rauhoittaa tilanteen ja selitti perin epäluuloisille ruuansulatuselimille, että toi on ihan ok, se on mun seurassa. Sulattelivat, mutta jäivät taatusti juttelemaan selän takana huolissaan, että on tuo kaljakin joutunut huonoon seuraan.. Oikeasti syön kyllä ihan mieluusti muutakin, kuin pelkkää pekonia. Hyvin tehty ruoka maistuu aina, oli se sitten ruokaa, tai sitä mitä ruoka syö. ;-)
Alkukeitto oli melko mautonta, mutta pääruoka leivottuja perunapannukakkuja, joiden sisällä oli juustoa ja muuta mukavaa, guatemolea, salsaa ja salaattia. Aika herkkua. Jälkiruoka oli vasta herkkua: azteekkichilisuklaata. Eli sulatettua suklaata chilillä, päällä hyvää rouhetta. Yum, sula tumma suklaa ja vähän ajan päästä avautuva chilin potku toimii aina. :)
Illallinen olikin gulassia (valitan, tässä tuli täydellinen tyrmäys kasviskeitolle) ja entrecôtea, toisin nyt kasvisruoka veti voiton. Pihvi oli kyllä täysin ok, mutta ei samalla tavalla aivojen primitiivisiä mielihyvänystyröitä hyväilevää.
Yksi asia on muuten aika jännä Puolan ja Tsekin ruuissa, mausteiden käyttö. Se on aika vähäistä, vaatii kyllä totuttelua, mutta toisaalta alkaa maistaa paremmin itse ainekset, eikä vain mausteita. Oikeastaan pidän siitä, vaikka olenkin paatunut chilin ja valkosipulin ystävä.
Taas olisi nukuttava hieman, huomenna ehtii vielä hetken ihastella kaupunkia, ennenkuin pitkä kotimatka alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti