Tien päällä taas

Täällä sitä ollaan, Prahassa. Sinänsä ikävä viikonloppureissu, kun suhteessa ajasta menee valtaosa tienpäällä. Toisin onneksi dokumentteja voi käydä ihan läpi junassakin, niin voi matkustaa työajalla. Toisin ei sekään niin simppeliä ole..

Matkaan tuli siis lähdettyä hyvissä ajoin, kun vaihtoaika Berliinissä olisi ollut parhaalla yhteydellä alle vartti. Kun lähes koko eurooppa on sekaisin lumesta, niin ei moiseen uskaltanut luottaa. Eli aikaisemmalla junalla. Joka oli tietty kalliimpi ja kiersi eri reittiä, silti yksi vaihto ennen Berliiniä, helppo nakki. Ennen vaihtoa tulee vain pikku pysäkkejä vastaan ja lopulta saman niminen, mikä pitikin olla, vaunu tyhjenee, minä myös ulos.

No tässä onkin vain yksi raide, joka aikataulut on vain välille Szczcin - Mikä lie kyläpahahen, jossa ollaan. Pysäkille jäi vain yksi pieni puolalainen mies, joka puhui kovasti puolaa, hymyili ja huitoi käsillään neuvoa kysyessä. Lupaavaa.
Hmm.. mistäs jatkojuna, vähän etsiskelyä ja asemaltan näköisestä rakennuksesta kysymään. Rautateiden huoltomiehet ei tietty puhu lainkaan englantia, mutta sanomalla Berlin ja lippua näyttämällä viitotaan lava-autoon ja kuskataan oikealle asemalle. Kaupungilla oli siis maitolaituripysäkki ja sen jälkeen itse kaupungin rautatieasema. *douh*

Jatkoyhteyteen ei enää ehdi, mutta ei hätää seuraava juna lähtee reilun tunnin päästä, juuri se jolla olisi nopea vaihto Berliinissä. Siinä poltettiin sitten virheidenotto marginaali. Henkilökunta ei edelleenkään puhu englantia, mutta lippuja näyttämällä ja elekielellä onnistuu lippujen siirto lähijunasta intercityyn, ilman lisämaksua. Palvelusta pitää kyllä saksan rautateille nostaa hattua. Mitä nyt lisälippua katsoessa huvittaa, sama numero ja saapumisraide, mitä Berlin - Praha junalla. Toisin kysyttäessä tämä ei vain ole se juna.
Perillä saavutaankin raiteelle 3 raiteen 2 sijasta, josta oikea juna lähtee. Loppumatka meneekin kommelluksitta, metrolla ja kävelemällä osuukin hotellille heti ekalla yrittämällä. Ihan viihtyisä paikka, hyvä sijainti ja edullinen. Bonuksena paikan pyörittäjä ei ole natiivi, puhuu hyvää englantia, kirjahylly on täynnä englanninkielistä luettavaa ja kartaan ilmaantu hyviä ravintoloita ja paikkasuosituksia, joissa käydä ja näköalareitti ehdotus. :)

Lähin suositeltu ravintola tulikin testattua, oikein hyvää ruokaa ja ravintolassa itse tehtyjä suodattamattomia oluita. Joy.
Teki hyvää, etenkin kun kello oli jo yhdeksän ja päivän ensimmäinen ateria oli aamupalasämpylä ja prahaan saavuttaessa kioskivoikkari..
Uuden vuoden lupaus oli muuten olueton tammikuu, mutta sitten kun istuin iltaa ennen Puolaan paluuta kavereiden kanssa, niin olin kalja kädessä. Siis olueton tammikuu puolassa oli uusintaversio, ja kun Prahassa ollaan, voi käydä oluella. Tällekköhän ramadanin aikana tuntuu, on pimeää, nyt ei tartte paastota? :)

Hieman tuli käveltyä kaupungin keskustassakin, hienollehan paikka näyttää. Tuli myös kiinnitettyä siihen huomiota, että parissa porttikongissa on nuoria tummaihoisia seisomassa, eivät juttele, ovat vain. Seuraavassa oli pari neitoa täysin meikattuna, samoin odottamassa jotain. Kun seuraavassa risteyksessä alettiin houkutella cabaree baariin "privat club, ten girls, no fees just come and sit..", niin ei voinut välttyä ajattelemasta, että tällä kadulla olisi herkästi kokeva artisti saanut ensin tajunnan laajennettua ja sitten muusan kainaloon.

Nyt unta palloon, huomenna riittää maisemien ihmettelyä.