Uusi Lelu

Tällä kertaa kyseessä ei olekkaan elektroniikka, vaan polkupyörä. Vanhan takahaarukan kiinnitys oli alkanut löystyä, korjaamaan ei pystynyt ja siitä ei tiedä kestääkö se viikon vai seuraavat kymmenne vuotta. Silti ajatus siitä, että pyörän perä saattaa hajota täydessä vauhdissa ei tunnu lainkaan mukavalle. Etenkin kun viimeisen tangon yli lentämisen seurauksena solisluu irtosi olkaluusta.

Eli oli aika aloittaa renkaiden potkimiskierros, muutama päivä siinä menikin. Lopputuloksena taloon tuli Konan Dew Drop. Siis sekasikiö joka muistuttaa cyclocrossaria, mutta levyjarrut ja paino taas tekee siitä enemmän hybridin kaltaisen. Oikeastaan kompromissi, kilometrejä tulee vuodessa sen verran, että huonoa ei voi ottaa, mutta kaupungissa pyöräily ja välistä "pysäköinti" tarkoittaa sitä, että liian hieno varastetaan hyvinkin nopeasti. No työmatkojen suhteen enemmänkin kuin riittävä, kevyt ajaa mukava hallita, vaikka täysijouston jälkeen vasta oikeasti huomaa miten katukiveykset ja epätasaisuudet tuntuu ajaessa.

Toinen pirteä havainto oli levyjarrut ja lämpölaajeneminen. Tai tässä tapauksessa kutistuminen. Mitä tapahtuu pyörälle, jonka renkaat pyörii varastossa hyvin kun se viedään pakkaseen? Takarengas leikkaa kiinni sadan metrin jälkeen. Oli mukava viedä pyörä takaisin kotiin, etsiä varastosta sopivaa kuusikolo avainta säätöä varten ja todeta, että juuri se koko puuttuu. Etenkin kun sen jälkeen huomaa jarrussa olevan pikasäädön.. ongelma korjattu. Kesäsäädöt on sitten erikseen.

Puhelimen GPS:ää on tullut pari kertaa käytettyä työmatkoilla. Ennen keskinopeus oli joku 25km/h ja huiput noin 40km/h. Tuossa on siis risteykset ja liikennevalot mukana. Talvi ja nastattomat renkaat tiputti molemmista 10km/h pois, toisin nyt alle tuli taas nastat, saa nähdä miten tilanne muuttuu seuraavan kerran töihin ajettaessa.