perjantai 5. helmikuuta 2010

Lopun alkua ja remonttimiehiä

Ehei, ei täällä seinät kaadu päälle, eikä aamukahvin pinnalta voi lukea pahoja enteitä. Pikemminkin komennusta on jäljellä enää tasan kolme viikkoa. Se aiheuttaa tietty pohtimista, että mitähän tässä vielä pitäisi tehdä. Töissä on tietty säätöä ihan riittävästi, mutta Circus Of Dead Squirelsin kuuntelu spotifystä auttaa kummasti. The pop culture massacre and end of the world sing a-long songbook. Miten hitossa moisella nimellä varustettu levy voi olla huono?

Ai töistä voisi sanoa sen, että välistä olo on kuin studio julmahuvin ratkaisijoissa. Kahvinjuonnin ja töiden mysteerien ratkaisujen välillä näkee aina remonttimiehiä. Tähän menessä näkyvimmät muutokset ovat olleet keittiöön tullut jääkaappi ja käsittämätön määrä kaapelia käytävässä, joka katosi myöhemmin ja paljon poraamisen ääniä.
Jätetään remonttimiesten bravuuri pohjalle: Meillä oli unisex vessat, nyt on molempien oviin ilmaantunut miehen ja naisen kuva. Se siitä käytännöstä, mutta se mikä on nykyään naisten vessa on se kerroksen ainoa pisuaarilla varustettu..

Ai niin piti täällä poistua yhdestä wc:stä kahva kädessä. Kaksi ovinen systeemi, talon tapa on laittaa uloin ovi lukkoon, ettei kukaan muu kiilaa turhaan sisälle ja toinen ovi on lavuaarin ja varsinaisen wc:n välissä. Se tuli tavan mukaan vedettyä kiinni perässä. Poistumista yrittäessä tulikin pieni dilemma. Sisäovi olikin rikki, kahva osoitti suoraan alaspäin ja auki kääntäminen ei onnistu, kun oven karmi tulee vastaan.

Douh. Huutaakko ja mesota, että kerrosta alempana oleva täysin englanninkielentaidoton vahtimestari tulee ruuvaamaan kahta ovea irti, jos ymmärtää mistä on kyse, tai soitella työkaverille, että tota, et viitsisi etsiä remppamiehiä ja vääntää rautalankaa?
Oven auki potkaisu ei houkuta, mutta kahvan kiinnikkeen ruuveista yksi näyttää puuttuvan, joten Conan ratkaisee tilanteen voimalla. Pian on kahva repäisty irti ja asennettu takaisin oikeinpäin ja ovi toimii taas kuten pitääkin, vaikka näyttää vähän rujommalle.

Hmm.. Kehutussa kalaravintolassa pitää käydä, kuten myös kaupungin hienoimmassa italialaisessa (viinitelineenä on kalteva pisan torni) ja yhdessäkään museossa tai näyttelyssä ei ole tullut käytyä, vaikka lähin on 15 metrin päässä talon portista. Yksi näyttely ja paikallisen linnan kierros, eiköhän siinä ole kulttuuriakin tarpeeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti