Jouluturvotus

Joulu tuli, joulu meni. Viikko vierähti maalla ihan mukavasti, pukki ei käynyt. Toisin taidan olla jo vähän liian iso sylissä istumaan, vanhan luut voisivat rutista alla ja lauluäänessäkään ei ole kehumista. Muuten tuli noudatettua perinteitä, eli syötyä tyytyväisenä kinkkua, piparia, kylmäsavulohta, sekä puuroa. Ynnä tietysti väistelyä laatikkoruokia. ;-)

Muuta ohjelmaa oli tietty maalle kannetut lautapelit, niiden parissa menikin useampi tunti. Lisäksi tietokoneella meni syksyllä kesken jääneet pelit läpi, eli hyvin onnistunut lomailu. Jos seuraavaksi alkaisi jatkaa kirjojen lukemista.

Nyt on matkalaukku tyhjennetty porukoille ja suunta takaisin Tampereelle. Vielä voi hieman joutua miettimään miten ihmeessä loput Puolan tavararoista saa kuskattua takaisin. Hetken tuli jo mietittyä, että tuleekohan minusta sittenkin tyttö? Kun kerran syksyn aikana kaappiin ilmaantui neljä paria kenkiä ja vähän muutakin pientä. Mihen ilmeisesti pitäisi ostaa vuodessa vain yksi pari sukkia ja ehkä pitkät kalsarit, jos edellisistä alkaa pararat kuultaa läpi. ;-)

Lumi ja nietokset on edelleen mukavaa vaihtelua Puolaan verrattuna, maisema näyttää todellakin aika erillaiselle. Toinen mikä ihastuttaa joka ikinen kerta on maalla näkyvä yötaivas, kaupungeissa on sen verran valosaastetta, ettei sitä näe lainkaan. Earth hour oli siitä hieno hetki, että kaupungit pimeni hetkeksi. Tampere oli viimeksi sen aikaan varsin mukava, valoa oli edelleen, mutta ei niin kauheasti mitä normaalisti.
Siis Puolasta tuttua pimeä kuja ilmiötä ei päässyt syntymään. Kyllä sinne asti piti mennä että löysin ne paljonpuhutut pimeät kujat, jossa toivotaan, ettei ketään tule vastaan. Vai onkohan kujan pimeys suhteessa kävelijän kokoon? Ehkä viidakon pienellä villisialla on saparo kauhusta suorana, kun edessä on hämärä pusikko, josta viisisataakiloinen gorilla kulkee läpi koko asiaa miettimättä. Ainakaan Thaimaan ja Kamputsean huonommin valaistuille pikkukauduille ei tullut kovin montaa ajatusta uhrattua. Osin kai siksi, kun paikalliset olivat päätä lyhyempiä ja niiden näkökulmasta olisin se iso ja pelottava mies pimeällä kujalla, eikä päinvastoin. Ei niissä montaa kertaa tullut toisin käveltyäkään.

Komennustakaan ole enää paljoa jäljellä. Enää kaksi kuukautta, vähiin käy. Lumesta tuli vain mieleen, että lasketteluakausi taitaa jäädä nyt kokonaan väliin. Maaliskuusta suurin osa menee palmun alla ja huhtikuun rinteet ovat aika pehmeitä. Halaa rinnettä ja kaavi lunta takin alta - kamppanja taitaa jäädä siis toteutumatta. Hemmetti, pitää kai kaivaa ainakin pulkka jostain ja kokeilla edes sillä laskemista, niin saa talven mäkikiintiön täyteen, laudalla tai ilman.

Ai niin, syksy Puolassa ei tuottanut yhtään lisäkiloja rasvaisista ruuista huolimatta, toisin kuin viikko jouluherkkuja.. Housut menee yhä jalkaan, eli ei tarvitse mennä lakanasta askarrelussa toogassa alennusmyynteihin vaatteita ostamaan. Eikä miettiä klassista "uuden elämän" aloittamista ennen uutta vuotta. :)