Elävää musiikkia, dominoseiniä ja vääriä junia

Taas yksi viikko takana, tällä kertaa olikin luvassa tavallista enemmän elävää musiikkia. Maanantaina harvinaisen hyvää ruokaa pianistin soittaessa taustalla. Pihviä ja maustevoita osaan tehdä itsekkin, mutta valkosipulikeitto yllätti perin positiivisesti. Se pitää kyllä opetella. Pari päivää myöhemmin kahvilassa oli poppia ja vähän jazzahtavaa musiikkia soittava talonbändi, mutta ilohan irtosi viikonloppureissulla Berliinissä.

Dredgin keikkallehan tänne tuli saavuttua, mutta lämppärikin vaikutti. Siis ihan kuin ameriikan serkkujen Apocalyptica, viulisti, sellisti ja rumpali. Toimi aika hienosti ja ei ne mitään hempeitä kappaleita soittaneet, vaan kiukkua kiukkua riitti. Samat sedät heilui muuten Dredgin keikallakin muutamassa kappaleessa. Hieno keikka, kiva paikka. Mielipiteeseen saattaa tietty vaikuttaa 5.5€ 0.5l valkoviinitupit. Italialaisessa ravintolassa 0.5l viiniä oli jo 7,9€, olenkohan joutunut riiston uhriksi?

Jatkopaikaksi löytyi joku nuorison suosima rockbaari, hieman underground fiilistä siellä oli bilepuolella, pubin puolella oli taas ryhmäkaraokea.. No Oasiksen wonderwall kuulosti hyvälle, rokimmat vedot ei. No paikka nokitti kyllä aika helposti Inferon ja Hellän, karaokesta huolimatta.

Ai niin, majoitus kun oli nuorisohotellissa, niin ikkunastahan oli kerrassaan upea maisema. Joki, ruskaisia puita ja puiden oksissa roikkumassa pari hengaria, housut ja kondoomi. Jollain taisi käydä flaksi, hieno nomma, mutta ei sitä riisumista silti noin nopeasti kannata suorittaa.. Tai no nythän ollaan Saksassa, maassa maan tavalla, buck dich, snell! ;-)
Bonuksena hostellin aulasta sai niin paljon kahvia, kun vain kykeni juomaan. Huolto pelasi kerrankin kunnolla.

Berliinissä oli muurin murtumisen 20v juhlat päällä, tai virallinen päivähän on vasta ensiviikolla. Sinne oli tehty betonnidominoista pitkä rivi, kaikki oli maalattu eri koulujen ja taitelijoiden toimesta. Dominoluoteen takia se oli kuin muuri, joka kiersi kaupungilla, mutta avoin ja läpi olisi päässyt kävelemään, ellei se olisi ollut aitojen takana vartioituna. Hieno idea tehdä avoin muuri muurin murtumisen kunniaksi ja aidata se. Toisin se kyllä näyttää sille, että muurin murtumispäivänä se kaadetaan dominojen tapaan. Ilman aitaa ja vartiointia jollekkin voisi tulla vähän liian suuri kiusaus kaataa se etuajassa. Ikäänkuin se Ruotsin olkipukki, josta on aina kansainvälinen vedonlyönti päällä, että palaako se etuajassa. Yhtenä vuonnahan se ei muistaakseni palanut, kun raggarit ajoi sen yli autolla.. :)

No hienoja maalauksia, mukava kaupunki ja upea sääkin turistikierrospäivänä. Täytyy käydä uudestaankin, vain 2h matkaa ja liikkuminen on melko edullista. Toisin paluumatkaan paloi reilusti enemmän aikaa. Ratatöitä, siten pieniä muutoksia systeemissä ja tiedotukset saksaksi. Eli paljon ihmettelyä laiturilla ja useammalla lähijunalla sekoilua, kunnes päästiin asemalle, josta juna oikeasti lähti Puolaa kohti. Siinäkin oltiin sitten ihan väärällä lipulla menossa..

Onkohan tämä muuten laiskuutta, vai vanhuutta, kun noin lähellä olevassa kaupngissa tuli käytyä vasta 2kk Szczecinissä oleskelun jälkeen? Jos kävisi vielä ennen joulua Amsterdamissa, kerran se on suoran junayhteyden päässä.