Reissun huonoin päivä?

On olemassa aamuja, jolloin olisi vain kannattanut kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Tämä oli yksi niistä. Aamun propagandapuheet, no joo. Ei juurikaan uutta, vaikka hauskahan se oli yrittää tulkata rivien välistä miten oikeasti menee.

Sitten se hupi vasta alkoikin, töissä selän takana on ilmastointi, joka kerrankin toimii. Eli villapaitaa päälle, kun vetää kunnolla selän kohdalla, laseja päästä ottaessa kuuluu naps. Pian lasit ja sanka ovat käsissä, ongelmana on vain se, että kädet eivät ole kovin lähellä toisiaan. Ei siis muuta kuin laseja metsästämään, olin kyllä aloittanut projektia aikaisemmin, eli näkö oli tarkastettu optikolla, joka ei muuten puhunut sanaakaan englantia. Elekieli toimi silti hiton hyvin ja 1.0 näkö tuli heittämällä, sama tuli muuten vanhoillakin linsseillä. (asteikko loppui 1.0) Speksit näytti tutuille, eli about sama vahvuus ja about sama hajataitto. Ilmeisesti näön heikkeneminen on pysähtymässä.

Outoa kuvittelin, että näkö olisi heikentynyt taas aavistuksen, kun kauempana olevat kyltit ovat hieman epäselviä. Ehkä olen tottunut vaatimaan liikaa? Muistuu mieleen kun oli viimeksi optikolla piilolinssien takia:

- Mitä tässä toisella rivillä lukee?

- Mä pystyn lukemaan alinta riviä

Lisää testejä ja vähän ajan jälkeen optikko toteaa:

- Minä en ole koko 20v uran aikana nähnyt yhtä tarkkaa näköä korjattuna.

Ehkä sitä alkaa vain olla liian tottunut siihen tarkkaan näköön? Etenkin kun piilolinsseillä ilman hajataiton korjausta tai -0.25 liian heikoilla laseilla pääsee yleensä norminäön mukaiseen tulokseen optikolla.

No onneksi lauantaina tuli käytyä useammalla optikolla ja tänään vielä kahdella. Lukemattomia kehysten sovittamista myöhemmin löysin sen vähiten huonon vaihtoehdon. Parin päivän päästä tulee lasit, siihen asti pärjään piilolinsseillä. Tuolta osin siis kaikki about hyvin.

Toinen riesa olikin alkava sairastuminen. Oli vähemmän mukavaa huomata optikkoja kohti kävellessä, että voima valuu pois ja nivelissä alkaa tuntua. Selvät kuumeen merkit. Hienoa, töissä kun oli kiirettä, niin tämä päälle. No ei tunnu ainakaan vodkalääkityksellä paranevan, taidan viettää siis huomisen kotosalla.

Inhottavinta tuossa oikeastaan on kun tietää miten sairastaa. Sitä pysyy jaloillaan todella kauan, mutta keskittymiskyky taantuu pikkulapsen tasolle. Töissä siis jomottaisi ja tuijottaisin vain ruutua, kuin avannosta nostettu ahven jäällä makaavaa kairaa. Mikään ei siis etenenisi, tai luvassa olisi ainakin reilusti virheiden korjauksia. Plaah. Luvassa on kiireinen loppuviikko.