Pieniä kohtaamisia

Bussimatkalla (bussit on siis pakettiauton kokoisia ja täynnä ihmisiä) tuli törmättyä vanhaan kanadalaiseen lääkäriin, joka oli ollut Haitissa töissä ja siirtynyt pakolaisten mukana Dominikatiivisen puolelle jatkamaan heidän auttamista. Vuoden expattikeikka siis. Matka menikin mukavasti vähän kaikesta jutellessa, tarjosi se minulle majapaikkaakin - asunnon toista makuuhuonetta, jos hotellien kanssa tulee ongelmia. Päädyin silti hotellikierrokselle ja jotain löytyi nopeasti ja seuraavaksi pariksi yöksi myös parempi paikka.

Heti majapaikan löytymisen jälkeen, rannalla kävellessä käsivarteen liimautuu kiinni paikallinen neito. Yhteistä kieltä ei ole, mutta sen perusteella mitä ymmärsin olin hänen elämänsä rakkaus ja unelmien myskintuoksuinen sonni, jonka kuuluisi ottaa hänen nuori vartalonsa heti sopivan tilaisuuden tullen. Toisin koska kyseessä on syvästi katollinen maa, niin hänelle olisi ollut hyvä lahjoittaa rahaa ihan vain siksi, ettei hän olisi saanut suvun silmissä halvan naisen mainetta.
Oletettavasti neito oli niin hämillään "ei" - vastauksesta, ettei ehtinyt järjestää suurta draamaa elämänsä rakkauden livistäessä karkuun.

Kaupungilla kävellessä tuli törmättyä yhteen mielenkiintoiseen sankariin. Se tunsi minut ja pienen jutustelun jälkeen selvisi, että sehän on Pedro, mun hotellista ja se auttoi minua aamulla. Hieno mies! Ei siis muuta kuin jatkamaan iloista small talkkia ja kävelyä. Lopputuloksena Pedro päätyi muutaman kilometrin maisemareitille ympäri kylää ja sen aikana selviää, että lapsella on astma ja äidinmaitoakin pitäisi ostaa. Jossain vaiheessa tulee tehtyä reipas sivuttaisliike ja tiputettua Pedro matkasta.

Myöhemmin törmään aiemmin kadottamaani ystävään Pedroon ja se kyselee miksen auta sitä, lapsella on hätä ja hyvänen aika, mähän olen sun hotellissa töissä. Saat rahat seitsemätä takaisin, kun tulen iltavuoroon. Tähän tulee jo kuitattua neljällä lausahduksella:

1. Et voinut auttaa minua aamulla, kun tulin vasta iltapäivästä kaupunkiin. 
2. Majapaikassa oli paikalla vain kaksi naistyöntekijää.
3. Puhut vain hotellista, mutta et tiedä missä hotellissa asun. 
4. Se ei muuten ole edes hotelli, vaan asuntola.

Jäi vielä sanomatta miksi pyörit kaupungilla parin tunnin ajan, jos lapsella on hätä ja rahaa on kotona, kun sen vain noutaisi. Eihän pelkässä avosuhteessa oleva voi ymmärtää lasten kasvatuksen tuomia haasteita ja monimutkaisuuksia.
Kuitenkin jostain syystä aiemmin niin puhelias ystäväni Pedro oli hiljaa, eikä yrittänyt enää jutella. Aika siis jatkaa eteenpäin.

Mahtui päivään muutakin. Takaisin hotellille kävellessä ohitin pienen moottorikorjaamon, siis käytännössä telttakatto, pari pöytää, työkaluja ja maalattia. Siis hyvin primitiivinen paikka, Siellä oli työt keskeytyneet ja työntekijöiden ilona oli muutama nainen esittelemässä jotain, mikä näytti olevan ihan eri maailmasta - ultraäänikuvia. Pisti väkisinkin hymyilyttämään, eikä edes tarvinnut tulkkia kartomaan mistä oli kyse.