Tämä saari osoittautui oikein mainioksi paikaksi. Pieni, kodikas ja
ranta on kuin paratiisin postikortista. Väkeä ei ole kauheasti ja majatalon
pitäjät ovat tulleet tutuksi ja muita reissaajia tulee aina nähdessä moikattua
ja samalla vaihdettua kuulumisia. Tuota nimenomaan tapahtuu pienemmillä
saarilla, kun ihmisiä on vähän, ne oppii tuntemaan. Majapaikkakin on lähes
palatsiin verrattava bungalow, josta sain tingattua hintaa mukavasti pois.
Säät eivät niin suosineet, vettä tuli useamman kerran ja
samalla tuli hetken aikaa mietittyä vaihtoa itärannikolle, jossa oli
ennusteiden mukaan mukavampaa. Sitten päätin nähdä, se puoli Thaimaasta on
tullut kierrettyä pariin kertaan ja paikka oli muuten oikein mukava. Kuvaava
onkin, että saarelle varattu kirja jäi lukematta, kun oli paratiisin kiireitä.
Majapaikkana oli Paradise Lost, siis keskellä viidakkoa
oleva bungalowkylä, jota pitää Wally, vanha amerikkalainen merimies. Aika
hauska heppu muuten, vaikka ikä alkaa jo vähän painaa. Hiton hyvä eläkeviran se
on kyllä keksinyt. Viidakon sivupuolena iltapäivästä ja aamusta jotkut
hyönteiset pitivät ihan kiitettävää konserttia ja vasta viimeisenä parina
iltana siellä alkoi olla hyttysiä. Siitä onkin vielä muutama paukama muistona.
Ilmeisesti sateet kypsyttivät uuden sukupolven.
Yhtenä päivänä vuokrattiin porukalla pitkähäntä vene (minä,
pari jenkkiä, saksalainen ja yksi travefishin kirjoittaja) ja suunnattiin Koh
Rokille snorkkeloimaan. Vaikka pärskeitä ja aaltoja riitti, niin reissu oli sen
arvoinen. Vesi oli kristallinkirkasta ja korallit olivat hienossa kunnossa,
kalojakin riitti. Olihan se hienoa sukeltaa ison kalaparven keskelle.
Eipä silti oli snorkkelointi hienoa Kradanillakin, korallit
olivat hyvässä kunnossa ja kaloja riitti. Se vain vaati vähän enemmän työtä,
laskuveden aikaan korallellien ja rannan välillä liikkuminen vaatii työtä, kun
on pitkä matalikko jossa pitää katsoa mihin astuu, kiitos kivien ja korallien.
Nousuveden aikaan on taas hieno virtaus korallien ja saaren suuntaisesti
avomerta kohti. Silloin piti vain mennä virran mukana ja aina välistä kurkata
onko jo aika uida rantaan, vastavirtaan uiminen kun on aika rankkaa työtä.
Saaren lisäksi grillikylkiä ja kotitekoista jäätelöä tulee
vielä ikävä, mutta kyllä se siitä. Koh Lantaa sanotaan rauhalliseksi saareksi,
mutta Kradanin ja Mookin jälkeen se on ihan täysi turistikohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti