Koh Mook

Tämä on osoittautunut aika rennoksi saareksi, turisteja on lähinnä saksasta. Onhan tuossa vieressä tietty hieno resortti, mutta ei sen asukkaista kauheasti haittaa ole. Rannalla ja riippumatossa saa olla aika rauhassa, eikä ruokapaikoissa ole ryysistä. Kelpo paikka siis vain ottaa rennosti.

Saaren teiden ympäri tuli käveltyä reilussa kahdessa tunnissa, se on muuten aika hikistä puuhaa yli kolmenkymmenen asteen lämmössä. En voi suositella, jos arvostaa muumionraikkaita vaatteita. Moisen lenkin jälkeen vaatteet on pakko pestä, tai niissä alkaa kasvamaan jotain ei-toivottua.

Koh Mook

Eilen illalla alkoi sataa vettä, se ei toisin haitannut, kun sain viimein luettua muuntohiilen loppuun. Kävi vain vähän sääliksi yhtä norjalaista pariskuntaa. Ne olivat kanotoimassa saaren ympäri ja sade iski, kun ne pääsivät puoliväliin minun rannalle. Onneksi sade ei nyt niin kauaa kestänyt.

Yöllä oli vain yksi inhottava välikohtaus: kesken yöunien joku ötökkä tippui suoraan niskaan. Hämmentävää miten hyvin pää siinä havahtui: käsi oli saman tien niskalla, ei liiskaannut ötökkää, vaan nappasi ja heitti sen vastapäiseen seinään. Kuului vain kopsahdus sen osuessa sinne ja toinen sen tipahtaessa lattialle. Operaation aikana pää ei noussut tyynystä, kunnes myöhemmin tulleella vessareissulla. Silloin löysin lattialta iso koppakuoriaisen selältään. Yritin napata sen paperilla, mutta heti kun siihen osui, se pääsi jaloilleen ja alkoi vipeltää karkuun. Joten tyydyin ajamaan sen ovenraosta ulos.

Kavereita rannalla.

Aamulla tuli lähdettyä ennen seitsemään kanootilla melomaan Emerald Cavea kohti. Ei se oikea luola ole, vaan laskuvesi paljastaa laguuniin menevän tunnelin. Toisin ensin meloin sen ohi ja nähdessäni rannan manasin ja käännyin takaisin kun olin pitänyt rantaa ”meloit sitten liian kauas” - merkkinä.

Luola löytyi, mutta sen kohdalla on ihan eri kyltti.

Kiva kun paikalliset nimeävät luolan ja llaittavat siihen kyltinkin. Jonka jälkeen ne mainostavat sitä kaikkialla ihan eri nimellä.  Luolan suulla tiputin tietty taskulampun mereen, joten ei kun pimeään 80-100m pitkään tunneliin, jossa on tietty mutka. Kännykänvalo ei auttanut juuri mitään. Onneksi leikkaus ei vienyt hämäränäköä. Pian silmät alkoivat tottua pimeään, jonka jälkeen löysin pienen valonkajon. Sitä kohti melomalla löytyi se mutka ja pääsin laguuniin. J

Se oli kyllä hieno! Pieni, mutta oikein kodikas ja se äänimaailma oli niin rauhoittava: Kevyttä liplatusta jyrkistä kallionseinistä kaikuvana, siritystä ja ei mitään muuta. Sain olla vartin siellä ihan rauhassa ja sitten perästäni tulleet saksalaiset pääsi perille (tiesin niiden olevan tulossa, kun kyselin kanoottia vuokralle). Noin viisi minuuttia häeidän jälkeen alkoi kauhea meteli, kun turistit saapuivat aamun ensimmäisillä veneillä. Ne joutuivat uimaan luolan läpi, kun veneet eivät sinne mahdu. Piti vain odottaa ruuhkan purkautumista, sillä en halunnut paikallislehteen uutisia hullusta turistista, joka hakkasi melalla uimareita tajuttomaksi.

Paluumatka olikin helpompi, toisin saksalaisten tarjoamasta valosta huolimatta käytiin ensin umpikujassa. Eli kanootti ympäri ja takaisin.  Oikeassa tunnelissa piti vain väistää paria uimaria. Helppo homma! Toisin kädet ovat hellinä melomisesta, mutta silti.

Emerald Cave

Sitten melomisen jälkeen uin hien pois, suihkuun ja nyrkkipyykki lavuaariin. Samalla tuli kiitettyä kanootinvuokran mukana tullutta vedenpitävää pussia. Kamera olisi kärsinyt muuten aika tavalla. Muutama kuva tuli otettua, toisin en ole yhtään varma miltä ne oikeasti näyttävät. Tämän kannettavan väritoisto on vähän mitä sattuu. Täytyy siis käydä saalis paremmin läpi kotosalla.

Sunnuntaina onkin tarkoitus jatkaa Ko Kradanille, sen pitäisi olla vielä rauhallisempi paikka. Sitä varten onkin sopivasti varalla rauhansota - kirja.