Toissapäivä ei mennytkään ihan putkeen. Puoli päivää kestävä
vesisade ei oikeastaan haitannut, oli mukavampi snorklata kun ei tarvinnut
murehtia palamisesta. Tuli siinä muutama mustekalan kaltainen nähtyäkin.
Enemmän sattumuksia oli vain ruokahuoltoa järjestäessä. Sateen jälkeen sain
kävellä hyvin liukasta ja märkää savitietä pitkin syömään, pysyin pystyssä,
mutta yhden ravun sisällä oli verkon lyijypaino. Ei sentään mennyt sitä
nielaisemaan, mutta onhan se kaikkea muuta, kuin terveellinen mauste sopassa.
Illempana tapahtui sitten se varsinainen tilanne, eli
iltapalalle mennessä saan aina kulkea yhden hierontakojun ohi. Se ei ole vielä
käytössä, joten kulkukoirat nukkuvat siinä aina iltaisin. Yleensä ne vain
haukkuvat, tai jatkavat uniaan ohi kävellessä. Tuona iltana ne tulivat ulos ja
yksi niistä puraisi säärestä. Siinä sitten muristiin vähän aikaa tosillemme ja
vältin kiusausta potkaista reippaasti. Eli matka jatkui ja ruokapaikassa tuli
pyydettyä desinfiointiainetta. Eivät luulleet puliukoksi kun selitin tilanteen.
Seuraavana aamuna tuli vaihdettua saarta ja nettiyhteyden
löytyessä tuli vähän pengottua tilannetta. 2004 Bangkokin koirista 0.04% oli
vesikauhuisia, nyt ollaan syrjäseudulla, joten lukemat on vähän isommat.
Lisäksi tässä provinssissa oli elokuussa tämän vuoden Thaimaan ensimmäinen
vesikauhutapaus. Eläimellä, ei ihmisellä. Soitto vakuutusfirmaan ja vähän
juttelua lääkärin kanssa, niin päädyttiin samaan lopputulokseen: Parasta käydä
piikillä ihan varmuuden vuoksi. Todennäköisyys sairastua on todella pieni,
koiran olisi pitänyt olla sairastunut ja pöpön olisi pitänyt selvitä vielä
haavan puhdistuksesta.
Eli taksiveneellä kaupunkiin ja siitä taksilla sairaalaan,
maksaa muuten huomattavasti enemmän, mitä normaali yhteys. Sitten vähän
juttelua lääkärin kanssa ja kun tuli todettua, että parempi katsoa kuin katua,
niin piikkejä alkoi tulla. Kymmenen kohdalla lopetin laskemisen. Osansa saivat
molemmat käsivarret, olkapäät, molemmat pakarat ja bonuksena sarja pistoksia
tuon puremakohdan ympärille. Ynnä muutaman päivän päästä pitäisi hakea lisää,
kun tuo rokotus on viiden piikin sarja.
Meni vähän reissusuunnitelma uusiksi, kun ihan rauhallisilla
saarilla ei enää voi pahemmin pyöriä. Palaan kyllä huomenna Koh Krandanille,
olen siellä pari yötä ja sitten takaisin piikille. Sitten kai Lantalle, siellä
on sentään muutama klinikka, joten piikityksen voi saada sieltäkin. Vielä
vähemmän odotan matkavakuutuslappujen täyttelyä.
Tiivistettynä vesikauhu on tauti, jonka oireiden alkaessa on
tarjolla vain saattohoitoa. Itämisaika on vain todella pitkä ja sinä aikana sen
voi hoitaa pois. Eli ei tässä mitään hätää ole, vaivaa ja rahanmenoa lähinnä.
Todennäköisesti koko rumba on vain hätävarjelun liioittelua, mutta tällä
panoksella ei tee mieli harrastaa uhkapeliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti