Pari kuvaa

Osa on varmaan huomannutkin, että valkokuvausharrastus on alkanut viemään aikaa. Kuten teknohullulla lähes aina käy harrastusvälineitäkin ilmaantui pieni pino kotiin. Toisin niillä pitäisi myös tehdäkkin jotain, eikä vain asetella vitriiniin ja miettiä miten suuntaisi valot, että ne näyttäisi mahdollisimman hienolle.

Netissä on näkynyt useampi kuva päivässä projekti, ideana on siis ottaa vuoden ajan kuva päivässä ja julkaista se. Hienointa siinä on tietty se, että se pakottaa kaivamaan kameran esille ja etsimään jotain kuvattavaa. Eihän missään kehity, ellei asian eteen näe vaivaa.

Toisin kuva päivässä on aikamoinen urakka. Joten tuli ehdotettua avokille, että tehtäisinkö se yhdessä? Riittää kun kuvaa joka toinen päivä ja ei ole maailmanloppu, jos joskus jättää kuvaamatta. Sen verran rajattiin, että viikon vanhempaa kuvaa ei saa julkaista. Siis en voi vain kaivella vanhoja lomakuvia ja todeta, että helppo homma. ;-)

Idea otti nopeasti tulta alleen ja uusi projektiblogi syntyi: Pari kuvaa

Välineurheilua tästä ei ole tarkoitus tehdä, saan kyllä järkärillä otettua kuvia, joihin toinen ei pokkarilla pysty, mutta ei leluilla saa paikattua silmän puutetta ja sitähän tässä on tarkoitus kehittää.

Kevätkelit pakastimessa

Viikonloppuna siihen tuli havahduttua. Pakastin kävi jatkuvasti ja perin kovaäänisesti.Syykin alkoi hahmottua, lämpötila oli noussut -16 lukemaan, eikä kone enää voinut sille kovasta työstä huolimatta mitään. Sulatuksesta ja pitkään käymisestä huolimatta lämmöt jäi -16-17 lukemiin, jonne päästiin vasta vuorokauden käymisen jälkeen.

Oli siis aika alkaa etsiä uutta jääkaappipakastinta, ennenkuin rääkätty kompressori antaa lopullisesti periksi ja ruuat on pilalla. Puhumattakaan asukkaiden hermoista, kun kaikkialle kuuluu kova käyntiääni. Nyt tiedän miksi mopoautoihin asennetaan isot kaiuttimet: ei sitä pörinää kestä kukaan selvinpäin.

Sunnuntain pitkän kauppakierroksen jälkeen se viimein löytyi. Samsungin tekniikan ihme. Harvoja laitteita, jotka sopi korkeuden puolesta keittiöön ja omasi erilliset säädöt jääkaapille ja pakastimelle. Reissulla muistelin vielä "lämmöllä" edellisen asunnon jenkkikaappia jossa maito ja suolakurkkupurkki olivat päässeet jäätymään. Toimituskin oli nopea, seuraavana maanantaina tuli ja vakuutuksesta tuli omavastuun ja ikävähennysten jälkeen muutama kymppi.

Nyt on vanha kaappi poissa, kotona ihana hiljaisuus (kännykän mittarin mukaan 10dB vähemmän meteliä) ja ruuat kylmässä. Laitteen pitkän iän takaamiseksi tuli käytettyä voimakkaita loitsuja: ensimmäinen jääkaappiin laitettu olut oli onnenpekka. ;-)

Loman loppu

Niin siinä kävi, arki tuli ja kaappasi omakseen lähes viikko sitten. Loppuloma meni kieltämättä varsin mukavasti. Päädyin sukeltamaan reippaan moottorivenekyydityksellä, isot aallot ja pienet veneet on aika mielenkiintoinen yhdistelmä. Kukaan ei kuitenkaan tarjonnut kaloille lounasta, ihme ja kumma.

Yksi mieleenpainuvammista kokemuksista oli kyllä kiivetä paikalliselle huipulle, ei se nyt niin korkealla ollut. Muistaakseni vain 140m majapaikasta ylöspäin, mutta matkaa kertyi yhteensä yli 20km ja jokut 4-5 tuntia. Huipulle oli rakenteilla armeejan valaidentarkkailu asema. Se tarkoitti myös tietä. Jatkossa siellä siis pyörii mönkijöitä, kun ennen sinne pääsi vain hevosilla tai itse vaeltamalla. Seurueessa oli mukana vielä 70v nainen joka jaksoi reissun ihmeen helpon oloisesti. Siitä piti kyllä nostaa hattua.

Nuoremmat päädyttiin illalla belgialaiseen ravintolaan ottamaan muutamat oluet ja katsomaan auringonlaskua. Olihan se aika nätti.  Koska ravintola oli ruokapuolelta kiinni sinä iltana, omistajat kutsui meidät perheillalliselle. Mikäs sen mukavampaa, eniten kyllä yllätti kun jälkkäriksi kaivettiin esiin uusi paketti ikeasta ostettua näkkileipää.. :)

Ennenpitkää piti kyllä palata takaisin sivistyksen pariin. Osana sivistyneeksi paluuta oli tietty hiusten leikkuu, pois Robinsson ja tervetuloa moderni ja sivistynyt mies. Toisin alkuun tarvittiin tulkin apua, että saatiin yhteisymmärrys mitä päälle pitäisi tehdä. Yllättävintä oli kyllä, että hetken hiustenleikkuun alkamisen jälkeen sisään pölähtää mies ison olutlekan kanssa, huutaa birraa huutaen. Seuraavaksi minulla ja parturilla onkin olutlasit kädessä ja tankkaus toimii lasien tyhjentyessä.

Normilauantai? Ei sentään, kaupungille palatessa kävi ilmi että nyt on karnevaalit. Porukka vain lisääntyi illan aikana ja yöllä oli eri joukkueiden tanssinäytökset, jotka televisoitiin. Seuraavana päivänä ohjelma oli yhtä riemukasta, itsenäisyyspäivä. Eli sotilaita rivissä kirkkoa vahtimassa, kun el presidente pitää puheen.  Ai niin, hiuksista tuli hyvät, joko epäselvän ohjeistuksen, tai oluen ansiosta. :)