Nörtti antaa periksi

Töissä tuli siirryttyä linuxista windowsiin. Oikeasti minulla on ollut molemmat jo kauan, mutta windows oli aina etähallittuna linuxista käsin. Nyt vain työkannettavassa on ssd levy ja linuxkone oli ikivanha, joten nopeusero sai vaihtamaan pääkäyttöjärjestelmää. Eiköhän siihenkin totu.

Käyttöliittymä palaa tuttuun ja turvalliseen, mutta oikeasti linuxin puolelta jää kaipaamaan monia asioita. Aikanaan käytössä oli Enlightenment e17, joka oli silloin "alpha" tasolla ja kaatui usein. Ei se haitannut, kun nappia painamalla se käynnistyi uudestaan ja ikkunat ja ohjelmat oli paikallaan, eikä mitään tietoa kadonnut.
Se aiheutti kyllä parhaan reaktion yhdessä palaverissa, kun esityksen jälkeen tuli kysymysten aika, niin ainoa kysymys oli "ööö mikä distro toi oikein on?". Ilmesesti esitys oli aika tyhjentävä, mutta käyttöliittymä oli jotain ihan uutta. ;-)

E17:n paras puoli oli nopeus ja työpöytien hallinta. Työpöytiä sai vaihtaa molemmassa monitorissa toistaan riippumatta ja hiiren rullalla. Mitään starttivalkkoa ei tarvinnut kun alt+esc toi pikkukonsolin johon kirjoittamalla sai ohjelmat käyntiin. Esim fir ja enter käynnisti firefoxin. (macissa vastaavan toiminnallisuuden saa muuten quicksilverillä)

Seuraava siirtymä oli gnome 3, joka on herättänyt aikamoista itkua ja parkua käyttäjien keskuudessa. Joku siis kehtasi viedä taskbarin, ikkunoiden pienennysnapin ja sovellusvalikko on täynnä jättikokoisia ikoneita! Itse taas pidin siitä kuin hullu puurosta. Kerrankin käyttöliittymä tajusi pysyä poissa tieltä. Sovelluksille on maksimimäärä tilaa ja notifiaatiot toimii.

Siinäkin sai sovelluset käynnistetyä vain painamalla windows nappia ja kirjoittamalla vähän sovelluksen alusta. Samoin sovellukseen sai vaihdettuakin, oli sovellus millä tahansa työpöydällä. Hienointa oli se, että mikään ei ikinä häirinnyt aktiivista sovellusta. Pikaviesti, kalenterimuistus, sähköposti yms näkyivät vain viesteinä alalaidassa ja samaan aikaan pystyi kirjottamaan dokumenttia minkään häiritsemättä.
Sama periaate toimi jos vaikka käynnisti raskaan ohjelman tai pisti selaimen hakemaan netistä jotain. Jos siinä välissä palasi jonkun muun ohjelman pariin, gnome vain kertoi, että softa x on valmiina tuolla taustalla.

Käytännössä gnome 3 aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta, jos on tottunut pitämään kymmeniä ikkunoita auki yhtäaikaa ja kuvittelevansa moniajavansa. Jos opettelee jakamaan eri tehtävien ohjelmat eri työpyödille, niin se on oikein mukava. Käyttöliittymä kyllä moniajaa, mutta käyttäjää ohjataan tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, mutta hyvin.

Tämän kaiken jälkeen windows tuntuu jotenkin vanhanaikaiselle.